Auttakaa nyt, mä en jaksa enää kuunnella tuota lasta

Poika reilu 9 kk ja p**keleen kiukkuinen jos hetkeksikään jää yksin. Itkee ja räyhää muutenkin hirveesti, jos asiat ei mene just hänen halunsa mukaan..

Syöneenä ja nukkuneena ihana ja iloinen tapaus, mut varmaan 70 % ajasta sitä tuntuu ihan rehellisesti sanottuna v*tuttavan kaikki. Eikä oo ihan yksi tai kaksi päivää kun näin on, jatkunut jo pari kuukautta.

Muodostuuko oma tahto vai mitä tapahtuu? Tää äiti on ainakin nyt tällä hetkellä ihan kypsä :headwall:

 

Sellaista se on täälläkin =) Ja näköjään jatkuu vielä, kun meillä poika on vasta reilu 8 kk... Kaipa se tästä, kun kasvaa ja saa sanottua mikä vaivaa!

 

Kaikilla taitaa sit olla varsin mukavat lapset ... :/

 

ala stressaa.. mulla saman ikanen poika.. se on alkavaa uhmaa.. ja ihan normaalia.. se kuuluu lapsen kasvuun. ela ainakaan anna pojan saada tahtoa lapi.. pitaa pienesta alkaen nayttaa kuka maaraa lasta. ole paattavainen kaikissa asioissa mutta hella ja rakastava.. lapsi kylla aistii ja huomaa tuon ikasena jo paljon.

 

Sellaista se on täälläkin =) Ja näköjään jatkuu vielä, kun meillä poika on vasta reilu 8 kk... Kaipa se tästä, kun kasvaa ja saa sanottua mikä vaivaa!

Juu kyllä se osaa sit myöhemmin sanoo mikä sitä vaivaa ja sitähän vaivaa kaikki. En mä haluu tota paitaa, en mä haluu syödä, en mä haluu.....Niin ja mun lapsi on reilu 3-v. tosin oikeesti mua ei naurata.

 

Eli helpotusta ei siis ole luvassa lähiaikoina..huokaus tähän..

Mut joo, en kyllä aatellut kasvattaa hemmoteltua pikkuhirviöö, vaikka tuntuis niin paljon helpommalta vaan antaa periksi ja tehdä niinkuin toinen haluaa, noukkia sit se lelu lattialta vaikka sen sata kertaa..ehkä tää "tiukkuus" vielä palkitaan joskus??

 

ala stressaa.. mulla saman ikanen poika.. se on alkavaa uhmaa.. ja ihan normaalia.. se kuuluu lapsen kasvuun. ela ainakaan anna pojan saada tahtoa lapi.. pitaa pienesta alkaen nayttaa kuka maaraa lasta. ole paattavainen kaikissa asioissa mutta hella ja rakastava.. lapsi kylla aistii ja huomaa tuon ikasena jo paljon.

Ei muuten ole mitään alkavaa uhmaa, tuon mukaan alkaa pian jo kehdossa.
Tuon ikäinen ei vain kestä olla erossa vanhemmistaan yhtään, liki oltava koko ajan.
Muistan kauden kun lapsi noilla ijillä oli aina veskissäkin mukana kun muuten kaamea huuto.
Tuo olisi pahin ikä viedä hoitoon, lapsi aivan ahdistuisi erosta ja äitiysloma päättyy juuri noihin aikoihin. Onneksi on hoitovapaa olemassa.

 

Ah ihanaa, että joku muukin ajattelee noin! Meil on nyt pikkasen helpottanu kun poika on oppinu liikkumaan paremmin. Oppi ryömiin vasta 10kk joten oli pahuksen kränänen ja kiukkunen pari kk sitä ennen kun tylsisty niin nopeesti paikallaan oloon. On kyllä muutenkin temperamenttinen tapaus, hirvee oma tahto ja kiukku jos ei pääse/saa jotain mitä tahtoo ja etenkin jos äiti kehtaa sulkea oven perässään mennessään vessaan Eikä se ole mitään sellasta surkeeta itkua, vaan ihan kiukkusta karjuntaa.
Tällä hetkellä 1v2kk ja just oppinu seisoon ilman tukea sekä nousemaan seisomaan ja harjottelee niitä niin innolla, että jaksaa hyvin yksinään enemmän. Ja ah mikä ihaninta: leikkii yhdessä isoveljensä kanssa :heart:

 

Meil poika reilu 8kk ja ihan sama juttu. Äiti ei saa mennä pois hänen silmistään, heti kamala huuto vaik ois isänsä tai veljensä sylissä. Eroahdistustahan se, välillä tosiaan rassaa ettei vessaankaan pääse ilman huutoa, meillä kun poika ei viel liiku niin ei pääse tuleen perässä.

 

Meillä vaan vauhtia riittää, kun opettelee jo käveleen..sit kun ei saa koskea kukkiin, koirien kuppeihin, pistorasioihin, hellaan jne. niin raivo on valtava.

Voi kun olisikin leikkikaveri :attn:

 

Meillä vaan vauhtia riittää, kun opettelee jo käveleen..sit kun ei saa koskea kukkiin, koirien kuppeihin, pistorasioihin, hellaan jne. niin raivo on valtava.

Voi kun olisikin leikkikaveri :attn:

no missäpäin te asustatte, jos vaikka löytyiskin leikkikaveri välillä? =)

 

Meillä vaan vauhtia riittää, kun opettelee jo käveleen..sit kun ei saa koskea kukkiin, koirien kuppeihin, pistorasioihin, hellaan jne. niin raivo on valtava.

Voi kun olisikin leikkikaveri :attn:

no missäpäin te asustatte, jos vaikka löytyiskin leikkikaveri välillä? =)

Nokialla..aika pieni todennäköisyys että näin löytyis kaveri

 

juu minäkin veikkaisin eroahdistusta. Pitää koko ajan nähdä äiti ja olla lähellä, muutenhan se vois häipyä johonkin! Meilläkin kummasti tunkee porukkaa mukaan kun olen vessassa, harvassa on ne hetket kun siellä saa yksin olla. Ja sama sängyssä. Mies ei edes ole kotona, mutta tänäänkin aamulla tokaisin että jahas, taas meitä oli neljä tungeksimassa. 1 lapsi oli siellä valmiiksi, ja kaksi sitten hiippaili itsekseen kun äiti jo nukkui syvään...

 

Meillä vaan vauhtia riittää, kun opettelee jo käveleen..sit kun ei saa koskea kukkiin, koirien kuppeihin, pistorasioihin, hellaan jne. niin raivo on valtava.

Voi kun olisikin leikkikaveri :attn:

no missäpäin te asustatte, jos vaikka löytyiskin leikkikaveri välillä? =)

Nokialla..aika pieni todennäköisyys että näin löytyis kaveri

Katsopa tuolata Tapaillaan osoista, ja jos ei ole omaa pinoa Nokialle, niin teet sen oman. Ihan varmasti on muutakin porukkaa sieltä päin! :hug:

 

Onneksi se menee pian ohi kun lapsi tulee toiselle vuodelle ja liikkuu kunnolla, leikitkin alkavat kiinnostaa.
Jalan vieressä voi leikkiä kun vaikka ruokaa tekee, istuu sohvalla lukemassa, neulomassa.

 

Kiitos teille kaikille!! :flower:

Helpottaa kun tietää ettei oo ihan yksin tän ongelman kanssa, ja ettei pojalla mitään isompaa "vikaa" ole =)

 

Mä antaisin hieman siedätyshoitoa. Että kaikki ei tapahu just sillä sekunnilla kun lapsi tahtoo. Eihän sitä huutoa itsekään jaksa kuunnella, mutta jos vaikka pidentää 10 sekuntia kerrallaan sitä reagoimista lapsen turhaan kitinään, niin ehkä alkaa ymmärtää, ettei kaikki voi tapahtua just nyt. Ajattele jos sulla ois vaikka 7 lasta, et ehtis aina olla höösäämässä heti sen yhden jokaisen kiukkuitkun perässä.