Auttakaa mua tässä tilanteessa!

["vieras"]

Ihan ensin sanon että tää ei ole provo, vaikka saattaa siltä vaikuttaa. Se joka luulee että on, voi suosiolla siirtyä seuraavaan aiheeseen.
Toivon asiallisia vastauksia!

Eli kaverista kyse. Tää kaveri, naispuolinen, oli aina aika poikamainen, pukeutui ja käyttäytyi aina kuin pojat ja musta tuntuu että äänikin hällä oli möreämpi kuin normaalisti naisilla. Jossain vaiheessa teininä hän alkoi seurustella tytön kanssa. No mua asia ei häirinnyt, hyväksyn kaikki mun kaverit sellaisina kuin ovat, iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ulkonäöstä jne. riippumatta.

Aikuisiällä tälle kaverille selvisi että hän onkin interseksuaali. Aloin ehkä hieman paremmin ymmärtää kaveria ja hänen käytöstään. En kuitenkaan uskaltanut häneltä tarkemmin mitään kysellä. Hän pääsi sitten sukupuolenkorjausleikkaukseen. Edelleen hyväksyin asian ja olin helpottunut hänen puolestaan. Juteltiin ja lopulta totuinkin että hän on mies.

Hän meni naimisiin naisen kanssa ja jostain syystä tää on se ongelma minkä huomasin: Mä en osaa kuvitella (tai nähdä) häntä kenenkään aviomiehenä. En ymmärrä mistä tää ongelma johtuu, tuntuu ihan uskomattomalta! Nyt kaipaisin apua ja neuvoja miten hyväksyä tää tilanne. Ja jos joku osaisi selittää mistä tää mun suhtautuminen johtuu.

Asiattomat vastaukset ignooraan.

 

["hmm"]

Sulla on tietyt mielikuvat siitä, mitä aviomiehen kuuluu olla (ja ne on jotenkin romanttisesti epärealistiset). Ottaa aikansa, ennen kuin kykenet sovittamaan ystäväsi siihen rooliin. Anna asialle aikaa, ja mieti niitä mielikuviasi.

Vai mitä?

 

[++]

Olet tuntenut kaverisi tyttönä/naisena. Jos pitää yhtäkkiä nähdä hänet miehenä, on se ymmärrettävästi vaikeaa.

Meillä on kuitenkin hyvin sukupuolikeskeinen yhteiskunta. Eli jokainen on joka nainen tai mies, syntymästään lähtien (heti kysytään tuliko tyttö vai poika). Me olemme kasvaneet tällaisessa yhteiskunnassa, omia opittuja mielikuvia voi olla lähes mahdotonta muuttaa.

Mutta jos hyväksyt kaverisi ja olet muutenkin (niin kuin vaikuttaa) avoin, niin etköhän sinä joskus näe hänet kokonaan miehenä, aviomiehenä myöskin. Älä vaadi itseltäsi liikaa, ajan kanssa asiasta tulee sinulle normaali ja itsestäänselvyys.

Ps. Ihana kuulla, että on sinun kaltaisia, jotka haluavat, ja hyväksyvät, toiset kuten he ovat

 

[Leala]

Siis mähän en mikään psykologi oo, mut mä veikkaisin et olet nähtävästi tuntenut kaverisi hyvinkin pitkään, ja vaikka olisitkin tottunut jo häneen miehenä ehkä kuitenkin alitajuisesti pidät häntä edelleen sinä tyttökaverina jona hänet alunperin olet tottunut tuntemaan. Vähän niinkun vanhemmat pitää usein lapsiaan vielä (nimim. kokemusta on) aikuisiällä lapsina eivätkä halua päästää irti siitä ajatuksesta, vaikka "lapsilla" olisi jo omiakin lapsia jne. ehkä tästä syystä et osaa ajatella entistä tyttökaveriasi kenenkään aviomiehenä, mutta varmaan opit tuohonkin ajatukseen ajan kanssa, kun olet kuitenkin hyväksynyt kaverisi muutenkin sellaisena kuin on.

 

["vieras"]

Miksi aloittajan pitäisi kyetä näkemään ystävänsä jonkun aviomiehenä? Ei ymmärrä.

 

[lasipää]

samaa kuin vieras olen minäkin pohdiskellut koko yön tässä -
tulosta ei pohdiskeluistani synny.

arvelin ekalukemalta, että joku kirjailijanalku teini siellä provoaa, mutta voi tietty olla, että ilmaisu on vaan niin eri aaltopituuksilla, etten sitä oikein pysty ymmärtämään ... tai jotain ....