Auttakaa mua! En osaa toimia uhmiksen kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Jaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Jaana"

Vieras
Olen ihan hukassa tämän uhmiksen kanssa, en vaan osaa kertakaikkiaan, antakaa mulle vinkkejä miten pitää toimia uhmis lapsen kanssa!

Siis joo, tiedän ettei lapselle osteta kaupasta karkkia ja leluja, mutta sitten nämä raivokohaukse saa mut jotenki ihan hukkaan,

esim. mun vanhempi lapsi 3vee, on aikasta väkivaltainen, etenkin pienempää lasta kohtaan 2vee. pienemmälläkin alkaa jo olla uhma, ja ne tappelee joka ikisestä asiasta. Miten mun pitäis toimia kun ne alkaa tappeleen ja moukaroimaan toisia. Olen tietenkin estäny sitä parhaani mukaan, mutta aina se ei toimi, olen yrittänyt selittää miksi ei saa niin tehdä, olen hermostunut ja kaakattanut jotain tyhmää, olen vienyt arestiin jne jne jne... mikään ei auta

Välillä tuntuu että uo 3vee on ikuisesti pahalla päällä, nyt kesä meni hyvin, ja taas alkoi syksyllä tuo tavaton raivoaminen.

Onko ihan normaalia, että kun tämä vanhempi eilen suuttui minulle niin hän meni ja repi mun tukkaa kaksin käsi, siitä sitten herppasin ja kannoin lapsen arestiin, tuntuu kuitenkin että se oli ihan tyhjää, sillä lapsi vain huusi ja huusi ja huusi, ja pointi ei tainnut mennä perille, miten tuossa olisi pitänyt toimia?

Tai kun eilen hän näki, että meillä on jäätelöä, sanoin että saa heti kun on syönyt ruokansa, tämä sitten ei halunnut sitä ruokaa, vaan meni pakastimelle vaunaamaan jäätelöä, selitin siten että ei sitä saa ennen kun on syönyt, niin se juoksi ruokapöydälle, heiti ruokalautasen lattialle säpäleiksi ja ruuat kans, siinä sitten selvitin lapselle että se oli väärin ja tyhmää jne, ja siivosin ne pois.

Välillä huolestuttaa kamalasti kun lapsi on niin väkivaltanen, raapii, puree, repii, lyö jne... Miksi ihmeessä se niin tehee, ei meillä ole ikinä hakattu lapsia?? Onko se ihan normaalia, pelkään että lapsesta on tulossa joku monsteri.
 
Miten hyvin puhe onnistuu teidän pieniltä? 3 v. haluaisi usein hoitaa asiat jo puhumallakin, mutta nopeissa tilanteissa nyrkit ovat nopeammat. Mulla on yksi tuollainen nyrkeilläpuhuja, joka on onneksi nyt saanut puheen käyntiin ja tulee ymmärretyksi. Alussa annoin vihjeen, että jos pienempi tuhoaa leikin tms. huuda äiti paikalle äläkä lyö pienempää. Hän on kaiken lisäksi erittäin iso ja voimakas poika. Lisäksi yritin keksiä päivään jotain todella fyysistä tekemistä, että ylimääräinen e?ergia suuntautui järkevästi. Kannoimme halkoja yms.:) Lisäksi oli sellainen sääntö, että jos yritti lyödä tai purra äitiä, siitä joutui hankaluuksiin. Kerroimme miehen kanssa yhdessä mikä on rangaistus ja tilanteessa mä varoitin kerran ja muistutin, että vielä voi lopettaa, jos meni kuuroille korville, rangaistus tuli heti ja illalla juteltiin vielä yhdessä isin kanssa. Kyllähän meillä mekestetaan vieläkin joskus, mutta säännöt on tiedossa ja järki kasvaa ja puhetaito kehittyy. Tsemppiä!
 
No tuo 3wee, puhuu kun papupata, on puhunut ja alle 1vee ikäisenä, 2wee taas ei sano kuin jonkun reilu 10 sanaa(mielestäni aika vähän tuon ikäiselle, mutta kai se on ihan normaalia??)

Olen monesti yriänyt puhua, rauhoitella, keroa sääntöjä jne, joskus auttaa, useimmiten ei, 3wee monesti ärjyy ja karjuu ihan huvikseen 2weellw niin etä nuorempi alkaa itkeä, jatkuvasti lyö, puree jne, ja olen ihan kamalasti yriänyt selittää, ettei noin saa kertakaikkiaan ehdä, kun se on väärin jne.

Minkälaisia rangaistuksia teillä on käytössä?

se on niin raastavaa, kun kaiken pitäisi mennä jotenki prikulleen niinkun lapsi on asiat hinkunut, ruoka pitää syödä tietyllä lusikalla, ja pitää saada istua tietyssä penkissä, jos ei niin ruuat lentää lattialle, heittää penkin maahan, karjuu ja paiskoo ovia jne, vaikku kyse olisi jostain ihan pienestä asiastta. Miä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä??
 
mä kans, aamulla volloin äälä, tuntuu ettei jaksa millään, kaikki, absoluuttisesti kaikki on yhä itkua huutoa ja hampaiden kiristystä. Voiko oikeasti olla niin että on normaalia lapselle että se on väkivaltanen? viimeaikoina pienempikin lapsi on oppinut kaikki nuo puremiset ja repimiset.

väillä menee hermo ja itkettää, välillä olen hirvittävän huolissani lapsestani, että mikä hänellä on, miksi hänellä on niin paha olla, että tuntuu että hän on ainaisesti pahalla päällä.

Eihän hän nyt ole aina pahalla päällä, kyllä on hyviäkin hekiä, ja hän on fiksu, iloinen ja hellyyttävä poika joka rakastaa halata ja pussata, mutta miten voi olla että käännökset on niin dramaattisia, ensin nauretaan ja halataan ja iloitaan ja silmänräpäyksessä jo onkin huuto ja raivo meneillään. Liian usein tuntuu siltä että lapsella on kamalan paha olla.
 
Joo, kyllä lapsi nukkuu päikkärit, ainakin aina kun vain pystyy rauhottumaan niin että saa unen, lämmintä ruokaa meillä syödään päivittäin, ei herkkuja eikä mehuja, nukkumaan mennään 20-21 ja herätään 08 aikoihin, eli ei pitäis olla siitä kiinni.
 
Sellasta kelasin, että ootko jutellu neuvolassa asiasta? Mulla itellä ei oo vielä antaa mitään vinkkejä tuollaiseen käytökseen, koska omat lapset on 2v ja 5kk, mutta ajattelin ettei ole sitten ADHD:ta tai jotain? Kyllähän meilläkin toki 2v uhmaa ja kokeilee, mut toistaiseksi se on aika pientä vielä. Tuo ADHD vilahti mieleeni, kun mainitsit päikkärit, että nukkuu jos pystyy rauhoittumaan.
 
Kielellistä tunteet ja tilanteet. Se kuullostaa hurjalle, mutta kun melkein kuiskaillen puhut sillä kirkuvalle lapselle, hän joutuu alentamaan oman äänensä ja lopettamaan huutonsa kuullakseen sinua. Kerro, että tiedät tilanteen tuntuvan vaikealle, ja että lapsella on lupa olla vihainen mutta lyödä, purra ja raapia ei saa. Anna tyyny, jota voi lyödä ja anna lupa lyödä tai heitelle tyynyä. Puhu koko ajan ja anna lapsen ymmmärtää, että tiedät hänen tukalan tilanteensa, rakastat häntä silläkin hetkellä mutta pidät hänen toimintaansa juuri nyt vääränä.

Kanna lapsi koko ajan rauhoitellen ja hänen tunteitaan kielellistäen esim. omaan sänkyyn ja anna lupa olla siellä vihainen.

Ne on varmaan hankalia hetkiä kun kaksi kirkuu ja kahta pitäisi rauhoittaa samalla aikaa.

Palkitse molempia hyvin menneistä päivistä: tarra, hymynaama, ja viiden tarran jälkeen jotain kivaa, kuten kahvilassa käynti, retki, yhteinen elokuvahetki tai jotain muuta lapsistasi kivaa koko perheen yhteistä toimintaa. Silloin rangaistukseksi riittää se, että tarratauluun ei tule tarraa tai hyvin hankalassa tilanteessa sieltä lähtee jopa tarra pois.

Joitakin lapsia auttaa se, että teette yhdessä koko perheen säännöt ja sitoudutte kaikki niihin.
 
Tehoaisiko jonkun mielekkään asian pois ottaminen? Vai ovatko vielä liian pieniä siihen? Ensiksi pitäisi varmaankin saada tämä 3 vuotias ymmärtämään lyömis asia ja uskoisin, että siinä sivussa pienempikin oppisi. Ehdoton EI lyömiseen. Pitkää pinnaa ja selitystä ja komentamista, tilanteesta pois viemistä. "sinä löit mattia joudut pois tästä leikistä, KETÄÄN EI SAA LYÖDÄ, lyöminen sattuu ja tuntuu pahalta", saman toitotustahan se on. Kuitenkin aina tilanteen keskeytys ja jos joku tuntuu toimivan "jäähy, kivan asian pois ottaminen..yms" niin sitä narua vaan. Voisiko ottaa jotain väli tavotteita (tosi pieniä kun lapsetkin vielä pieniä). Tyyliin aamulla jos tämä päivä sujuu ruokaa asti ketään lyömättä ja hyvin niin tehdään unien jälkeen retki metsää? retki puistoon? syödään herkkuja? saadaan tarrat omiin tarralappuihin jotka on kiinnitetty jääkaapin oveen? Jotain. Pieniä tavoitteita joista sitten palkitaan lapsi jos siinä onnistuu, siitä se pikku hiljaa voisi lähteä sujumaan. Yritää vaan lapselle selkeästi selittää tyyliin; " jos tämä aamupäivä sujuu hyvin, sinä et lyö ketään/pure/revi ja käyttäydyt hyvin, äiti lupaa palkita sinut erikois jutulla, lähdemme unien jälkeen sitten uimaan"..yms (mitä ylempänä selvitin). Voisi ehkä isompaan tehota? HUOM. ei mitään että koko päivä pitää olla räsähtelemättä vaan pikku hiljaa! Siitä sitten suurentaa. Voisitteko askarrella tarrataulut. Värikästä kartonkia ja päälle kontakti muovi ja sitten selvittäisit, että hyvästä käytöksestä tai jos joku homma menee putkee (tyyliin jos ongelma kohtana vaikka pukemiset) saa tarran tauluunsa, kun tarroja vaikka 10 saa valita jonkun jutun kaupasta??? Miettimään mikä tehoaa teidän lapseen. USkon, että kun 3veelle löytäis jonkun niin kaksi vuoias tulis mallilla perässä. Tietysti molemmille tarrataulu ja iän mukaan vaatimus taso.
 
KIITOS, hyviä vinkkejä :) otankin heti tänään keskuselun aiheeksi miehen kanssa tuon tarra homman, ja muutenkin täytyy nyt yhdenmukaistaa säännöt ja pitää niistä kiinni. :)
 
Päätä mitä annat periksi ja mitä et, pysy päätöksessäsi. Puhu varmoin ja lujin elkein. Ole uskottava ja rauhallinen, mutta tarvittaessa myös luja. Meillä lapsi saa mennä omaan huoneeseensa rauhottumaan jos kouhottaa liikaa vaikka ruokapöydässä. En jäähypenkkiä ole käyttänyt, mutta kun laps tuli reilu 4v. ikään, rupesin tuota "oman huoneen arestia" käyttämään. Mun luona ei asu miestä, joten joudun olemaan melko tiukka poikani kasvatuksen kanssa jotta ei menisi hulinaksi.
 
En minäkään onnistunut siinä "oman huoneen jäähyssä", kun lapsi oli 3-vuotias. Hän ei yksinkertaisesti osannut rauhottua yksin, vaan annoin periksi ja kokeilin ns. sylihoitoa. Eli pidin raivoavaa lasta tiukasti kiinni ja odotin, että hän on valmis kuulemaan puhetta. Lapsen ollessa 4v, huomasin, että sitkeyteni alkoi tuottaa jonkinlaista tulosta :).

Tsempit ap:lla ja muille uhmaikäisten vanhemmille. Se todella vaatii vanhemmalta kypsyyttä ja lujuutta.
 
Jonkun aikaahan lapsen täytyy saadakin tunteitaan purkaa ja näyttää .
Meillä on helpohko 4v - mutta josksu kun kiukuttaa , annan vähän aikaa kiukuta.
Syy hermostukseen on usein epäselvä - mutta ainakin itsellä aikuisenakin joskus vaan puristaa - syytä ei tarvitakaan.
Lisäksi olen sitä mieltä meidän taoauksessa - että 70% kiukuista johtuu väsymyksestä tai liian alhaisesta verensokerista , eli nälästä. Tai herkuista.
Lisäksi liika telkkari, dvd-elokuvat voi aiheuttaa lapsessa ärtymystä.
Tietokonepelejä mun 4v ei pelaa (juuri) ollenkaan - mutta sama ärtymys tulee varmaan niistäkin ...
 
Joo, ei meidänkään lapset kyllä ole ikinä edes kokeillut yhtäkään tietokone/konsoli/känny tms peliä, eikä telkkariakaan meillä katsota kun juuri illalla ehkä 10min ennen nukkumaan menoa, sillä saa lapset rauhoittumaan yöpuulle, kun laittaa hämyn valon ja lasten iltaohjelman pyörimään hetkeksi.
 
Ehdin vasta nyt lukemaan näitä. Vielä haluan sanoa, että puoliso on kyllä mulle ollut oiva apu, koska riehuvan vahvan kolmevuotiaan(23kg) rauhoittelu tai jäähylle kantaminen ei ole mikää helppo temppu edes raamikkaalle äidille. Ehkä tuo yhden asian karsiminen kerrallaan on aika hyvin muotoiltu ohje.
 

Similar threads

Yhteistyössä