Auttakaa mua auttamaan kaveriani. Pienet asiat vaivaa häntä älyttömän paljon.

[saraelisamaria]

Tai siis mun näkökulmasta pienet asiat, tiedä sitten.

Kaverini haluaa aina käydä mun kanssa läpi asioita, jotka vaivaa hänen mieltänsä, pui niitä tunnista toiseen ja kerron omia näkökulmiani niihin sitten. En kehtaa sanoa, että mielestäni ovat pikkujuttuja, koska tuntuu että mikä minä olen sanomaan mistä "saa" pahoittaa mielensä ja tökerö kommentti voisi pahentaa tilannetta. Asiat on siis tähän tyyliin:

- Kaverini esim. miettii miksi "Maija" pyytää "Hannaa" useammin lenkille kuin häntä. Onko hän kohdellut Maijaa jotenkin väärin, eikö Maija pidä hänestä jne.

- Taloyhtiöönsä tulee remontti ja sen takia pihalla on nyt parakki välineille ja tämä parakki on kaverini ikkunan edessä tai siis lähellä sitä peittäen osan näkyvyyttä ikkunasta katsellessa. Kaverini miettii, että miksi se parakki laitettiin juuri hänen ikkunansa eteen. Johtuuko siitä mitä hän ehdotti asukaskokouksessa ja kun siitä ehdotuksesta osa ei pitänyt jne. Kostavatko hänelle jotain laittamalla parakin estämään näkyvyyttä ikkunasta jne. Ehkei hän ole osallistunut tarpeeksi talkoisiin ja siksi tekevät sellaisen tempun hänelle.

- Kaverini ei saanut kutsua tuttujen kotipirskeisiin (pienet pippalot lähipiirille), epäilee tuttujensa loukkaantuneen hänelle tai sitten eivät pidä hänestä enää. Miettii johtuuko se siitä, että lähti viimeksi juhlista ensimmäisten joukossa kotiin ja muut ehkä pahoittivat siitä mielensä tms.

Vastaavia on vaikka millä mitalla. Käy mielessään läpi kaikkia pikkujuttuja ja mielestään häntä on jotenkin näpäytetty. Mitä olette mieltä? Asiat jää hänelle vaivaamaan mieltä, muttei sitten kuitenkaan pysty puhumaan niistä suoraan asianosaisillekaan.

 

[sairas vierailija]

Tai siis mun näkökulmasta pienet asiat, tiedä sitten.

Kaverini haluaa aina käydä mun kanssa läpi asioita, jotka vaivaa hänen mieltänsä, pui niitä tunnista toiseen ja kerron omia näkökulmiani niihin sitten. En kehtaa sanoa, että mielestäni ovat pikkujuttuja, koska tuntuu että mikä minä olen sanomaan mistä "saa" pahoittaa mielensä ja tökerö kommentti voisi pahentaa tilannetta. Asiat on siis tähän tyyliin:

- Kaverini esim. miettii miksi "Maija" pyytää "Hannaa" useammin lenkille kuin häntä. Onko hän kohdellut Maijaa jotenkin väärin, eikö Maija pidä hänestä jne.

- Taloyhtiöönsä tulee remontti ja sen takia pihalla on nyt parakki välineille ja tämä parakki on kaverini ikkunan edessä tai siis lähellä sitä peittäen osan näkyvyyttä ikkunasta katsellessa. Kaverini miettii, että miksi se parakki laitettiin juuri hänen ikkunansa eteen. Johtuuko siitä mitä hän ehdotti asukaskokouksessa ja kun siitä ehdotuksesta osa ei pitänyt jne. Kostavatko hänelle jotain laittamalla parakin estämään näkyvyyttä ikkunasta jne. Ehkei hän ole osallistunut tarpeeksi talkoisiin ja siksi tekevät sellaisen tempun hänelle.

- Kaverini ei saanut kutsua tuttujen kotipirskeisiin (pienet pippalot lähipiirille), epäilee tuttujensa loukkaantuneen hänelle tai sitten eivät pidä hänestä enää. Miettii johtuuko se siitä, että lähti viimeksi juhlista ensimmäisten joukossa kotiin ja muut ehkä pahoittivat siitä mielensä tms.

Vastaavia on vaikka millä mitalla. Käy mielessään läpi kaikkia pikkujuttuja ja mielestään häntä on jotenkin näpäytetty. Mitä olette mieltä? Asiat jää hänelle vaivaamaan mieltä, muttei sitten kuitenkaan pysty puhumaan niistä suoraan asianosaisillekaan.

Hermostosairaudet ei koskaan ole helppoja etenkään jos sairas ei halua hakea lääkeistä apua

 

[Mieti nyt vähän]

Hermostosairaudet ei kai liity aiheeseen MILLÄÄN tavalla ?

 

[vierailijapa]

Taitaa vain olla kaverillasi huono itsetunto ja kuvittelee, että kaikki tapahtuu sen takia kun hän ei ole tarpeeksi "hyvä"

Itse olen vähän samanlainen :/

 

[vierailija55555]

Kaverisi on hyyyyyyyyyvin epävarma ihminen ja jää polkemaan yhden asian äärelle koettaessaan ratkoa onko hänellä ylipäätään minkäänlaista ihmisarvoa. Jutut muuttuvat valittaviksi ja asenne sen myötä negatiivinen, jolloin keskustelussa ei voikaan olla ratkaisukeskeistä vuorovaikutusta. Tarkoitan, ettei kaverisi tule koskaan pääsemään mieltään rauhoittavaan lopputulokseen. Negatiivisuus voi tuntua turvalliselta, ettei, ähäkutti, kukaan pääse enempää yllättämään.

Jos haluat selvitä kaverisi kanssa, niin tiedosta edellinen ja anna hänen vaan höpistä asioitaan. Mutta kiitä häntä joka kerta, jos hän hiukankin keksii myönteistä mistään. Kehaise jotakin hänen ulkonäössään, innostu tavanomaista enemmän jostakin mitä hän haluaisi tehdä tai kokeilla (olipa se niinkin pientä kuin uusi jugurtti kaupassa). Älä ota enempää vastuuta.

KOeta jonkun aikaa, kuukauden tai pari, ja jos kaverisi ei osoita kehittymisen merkkejä, niin ota suoremmin puheeksi se, mistä hän valittaa. Kysy, mikä oikeasti harmittaa? Se, että ihmiset toimivat tietyllä tavalla vai se, ettei hän koe saavansa tarpeeksi arvostusta? Kysy sitten, mitä hän haluaisi,että tapahtuisi jnejne.

 

[jaah...]

Ei noi esimerkit ainakaan mielestäni niin älyttömän pieniä ole. Kyllä mäkin varmasti tuollaisissa tilanteissa miettisin ihan samoja asioita (voi tosin olla että miettisin itsekseni, en ehkä ääneen kenellekään pohtisi). Minulla kyllä on jokseenkin huono itsetunto ja välillä pelkään ettei minusta pidetä.

 

[vierailijaaa]

Ystäväsi on horosoopiltaan kalat.

Kalat eivät ole koskaan itsenäisiä yksilöitä/yksikössä, vaan miettivät AINA mitä muut ajattelevat ja tahtovat. Ensisijaisesti kalat ajattelevat aina muiden etua, ja tietenkin myös olettavat muiden ajattelevan samanlailla heitä.
Kuten, ystäväsi osallistuu talkoisiin ja kokouksiin, koska näin hän ajattelee muiden hyvää, ja olettaa muidenkin yhtä tarkasti huomioivan hänen ilahduttamisen - ja jos sit joku tuo sen kopin hänen ikkunan eteen, kokee kalat että hänen tyytyväisyyttä ei nyt huomioida, eli jopa tahallisesti loukataan.

 

[vierailija22]

Kaverisi on hyyyyyyyyyvin epävarma ihminen ja jää polkemaan yhden asian äärelle koettaessaan ratkoa onko hänellä ylipäätään minkäänlaista ihmisarvoa. Jutut muuttuvat valittaviksi ja asenne sen myötä negatiivinen, jolloin keskustelussa ei voikaan olla ratkaisukeskeistä vuorovaikutusta. Tarkoitan, ettei kaverisi tule koskaan pääsemään mieltään rauhoittavaan lopputulokseen. Negatiivisuus voi tuntua turvalliselta, ettei, ähäkutti, kukaan pääse enempää yllättämään.

Jos haluat selvitä kaverisi kanssa, niin tiedosta edellinen ja anna hänen vaan höpistä asioitaan. Mutta kiitä häntä joka kerta, jos hän hiukankin keksii myönteistä mistään. Kehaise jotakin hänen ulkonäössään, innostu tavanomaista enemmän jostakin mitä hän haluaisi tehdä tai kokeilla (olipa se niinkin pientä kuin uusi jugurtti kaupassa). Älä ota enempää vastuuta.

KOeta jonkun aikaa, kuukauden tai pari, ja jos kaverisi ei osoita kehittymisen merkkejä, niin ota suoremmin puheeksi se, mistä hän valittaa. Kysy, mikä oikeasti harmittaa? Se, että ihmiset toimivat tietyllä tavalla vai se, ettei hän koe saavansa tarpeeksi arvostusta? Kysy sitten, mitä hän haluaisi,että tapahtuisi jnejne.

Minä olen vähän kuin tuo kaveri, tosin en mieti tuollaisia juttuja kuin nuo esimerkit. En valita enkä ole negatiivinen, totean vaan tosiasiat...jos totean, yleensä en... Negatiivisuus ei ole turvallisuutta vaan on oikeasti raskasta elää sen tiedon kanssa miten paha tämä maailma on ja miten itsekkäitä ja ilkeitä ihmiset. Se on tosiasia, joka ei mitenkään estä nauttimasta myös elämän iloisista ja hyvistä asioista.
On kiva jos pääsee mieltään rauhoittavaan lopputulokseen, tosin se ei saa olla itsepetosta vaan paremminkin anteeksiantamus virheille, toisten ja omille. Tiedostaa ja myöntää tosiasiat ja elää niistä huolimatta. Realisti ei ole negatiivinen.