Auttakaa, miten toimia aistiyliherkän kanssa?

Olen lukenut paljon aistiyliherkkyydestä ja olen tullut siihen tulokseen, että pojallani on aistiyliherkkyys.
Poikamme syö vain tiettyjä ruokia ja maustaa niitä itse lisää, vaikka ei meidän mielestä tarvitsisi. Hän ei syö marjoja eikä hedelmiä ollenkaan paitsi omenaa ja päärynää. Karkeista kelpaa vain tietyt mm. suklaa. Poikamme kävelee parketilla voimakkaasti kantapäillä ja kuulen aina, missä hän liikkuu. Välillä hän saattaa törmäillä seiniin, potkaista seinää tai tönäistä kyynärspäällä seinää tai tuolia tms. Hän pyörii mielellään esim. kirjoituspöydän tuolilla. Poikamme tykkää liikunnasta ja puutarhatöistä, lumen luonnista jne. Hän ei pidä villavaatteita ja saattaa kiristää vyön niin tiukalle, kun sen vain saa. Kengän nuhat on kaikissa kengissä vedetty tosi tiukalle. Poikamme leikkii mielellään vuotta nuorempien tai vuotta vanhempien lasten kanssa. Yleensä ottaen sosiaalisten suhteiden luominen on vaikeaa. Hän tykkää, jos silitän hänen selkää tai käsiä pitkin varmoin liikkein, mutta, jos joku tönäisee, se saattaa tuntua ja poika ärsyyntyy.
Nykyään harrastaa keilaamista ja vien joskus uimaan. Tykkää hiihtämisestä ja luistelemisesta. Kesällä trampoliini on ehdoton ykkönen. Koulussa lahjakas eikä läksyjen tekemiseen mene paljoa aikaa. Koulussa ei kavereita, viikonloput ja lomat kotona sekavia, jos ei aikatauluja ja muutenkin jonkinlaista ylienergisyyttä. Ei tahdo jaksaa. Johtuuko edellä maintut aistiyliherkkyydestä ja miten rauhoittaa pojan oloa?

 

Kyseessähän vois olla myös Asperger ( vai miten se nyt kirjoitetaan ) tai lievä autismi.

 

Huh kun pelottavaa - kuvasit juuri 13-vuotiaan poikani tarkemmin kuin olisin itse osannut kuvata. Ainoat asiat, jotka eivät osuneet kohdalleen, olivat tuo "tykkää liikunnasta" ja sitten tuo aikatauluihin ja ylienergisyyteen liittyvä juttu. Mutta muuten kaikki on ihan täsmälleen samoin! Minkä ikäinen oma poikasi on?

Koulupsykologilla käytiin, kun poika oli tokaluokkalainen. Ei ainakaan tuon psykologin mielestä ollut kyse Aspergerista, ei ollut riittävästi tyypillisiä Aspergerin oireita. Eikä mitään muutakaan oireyhtymää tms. löytynyt. Todettiin pojan olevan ikäisiään huomattavasti älykkäämpi, mikä ei suinkaan ole ollut pelkästään hyvä asia (eli en sillä kehuskele, jos joku erehtyy niin luulemaan).

Pojan koulunkäynti on ollut yhtä tervanjuontia, ala-asteella vain tylsistyi ja turhautui. Käytännössä vietti ala-asteella kaikki koulutunnit omissa ajatuksissaan eikä osallistunut tuntityöskentelyyn millään tavalla. Läksyjä teki satunnaisesti kun muisti, niidenkin teko turhautti kun olivat yleensä aivan liian helppoja. Kokeisiin ei tainnut lukea kertaakaan koko ala-asteella.

Sen verran poikkeava poika luokallaan on ollut, että on joutunut erittäin vakavan kiusaamisen kohteeksi heti ensimmäisestä luokasta alkaen. Tämä valitettavasti on muuttanut pojan luonteen täysin, on nykyään arka ja vetäytyvä. Onneksi on löytynyt yläaste, jossa osaamista arvostetaan myös oppilaiden keskuudessa ja jossa uuden oppimiseen aidosti kannustetaan. Koulu on myös oma-aloitteisesti ottanut asiakseen pojan sopeuttamisen omaan luokkaansa kuraattorin ja luokanvalvojan yhdessä organisoimilla keinoilla. Minulle äitinä on suunnaton helpotus, kun huomaa koulun aidosti olevan oppilaan hyvinvoinnin asialla! Ja tietenkin aivan suunnattoman ihanalta tuntuu, kun poika sanoo viihtyvänsä koulussa.

Mutta alkuperäiseen kysymykseesi: valitettavasti minulla ei ole mitään vastausta, itse olen edelleen yhtä ymmälläni. Olen antanut pojan olla sellainen kuin on enkä ole yrittänyt muuttaa suuntaan tai toiseen. Olen kuitenkin jonkin verran sivusta ollut tukemassa kaverisuhteiden rakentamisessa ja ylläpitämisessä, sitä poika on selvästi kaivannut. Montaa ystävää ei ole, mutta ne muutamat samantyyppiset pojat ovatkin sitten olleet sitäkin tärkeämpiä.

Onko teillä lemmikkieläimiä? Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat pojalle erittäin rakkaita ja joiden kanssa puuhailee paljon. Voisiko tällaisesta olla apua teidän viikonloppuihinne ja loma-aikoihinne?

Olisipa mielenkiintoista kuulla lisää pojastasi, josko löytyisi vielä lisää yhteisiä piirteitä. Minun poikani ei juo ollenkaan hiilihappopitoisia juomia, onko teillä samoin? Pillereitä ei oma poikani ole koskaan onnistunut nielemään, ja minkäänlaiset "paakut" tai muut kiinteät aineet jugurtissa (hedelmänpalat) tai tuoremehussa (hedelmäliha) eivät mene kurkusta
alas. Poika on pienestä asti pärjännyt erittäin vähillä yöunilla, miten teillä?

Voit kirjoittaa minulle myös yksityisviestiä, jos siltä tuntuu, kun aikalailla samanlaisten asioiden kanssa tässä selvästi askaroidaan...

 

Olisikohan jollain nyt paikalla olevalla jotain tietoa aistiyliherkkyydestä?

 

Joo, Asperger sopii kuvaan. Suosittelen:

http://www.aspalsta.net/

 

Aspergerissa on toki usein oireina aistiyliherkkyyttä ja korkeaa älykkyysosamäärää ja muitakin samoja piirteitä kuin noilla kahdella yllä kuvatulla pojalla, mutta samat oireet voivat olla ilman Aspergeriakin.

Ainakin meidän pojalla Asperger suljettiin pois, koska mitään varsinaisia autismityyppisiä Aspergeriin kuuluvia piirteitä pojalla ei ole. Päinvastoin, omalla pojallani on erittäin herkät vaistot muiden ihmisten tunnetilojen tulkitsemiseen ja vahva myötäelämisen kyky. Hänellä ei myöskään ole minkäänlaista kurinalaista rutiinien noudattamista eikä kuullun eikä kuvaannollisen puheen tai huumorin tai ironian ymmärtämisen vaikeutta.

Tätä voisi verrata siihen, että jos jonkin sairauden oireisiin kuuluu väsymys niin se ei automaattisesti tarkoita, että väsynyt ihminen sairastaisi kyseistä sairautta.

Ei millään pahalla, mutta vähän alkaa jo ärsyttää se, kun aina yritetään tällaista aistiyliherkkyyttä selittää Aspergerilla. Tätä kuulin jo päiväkodissa, tosin vain asioihin perehtymättömiltä henkilöiltä.

Itse googlaamalla löysin apua "Highly Sensitive Children" -hakusanalla, ja poikani myös totesi sivustolla vierailtuaan tunnistavansa itsensä siellä kuvatuista piirteistä.

 

Miksi tämän ketjun aloittaja haluaa lapselleen diagnoosin? Miksi lasta ei voi hyväksyä sellaisena kuin on?

Tuo Asperger sopii kuvioon todella hyvin, kuten myös ADD, AD/HD tai moni muu. Mun lapseni sitoo kengät tiukkaan ettei ne yhtään hölsky ja hankaa juostessa, samasta syystä myös vyö menee kireälle. lapseni on aina pitänyt silittämisestä ja hermostuu todella paljon jos häntä tuuppasee vaikka vaan vahingossa. Lapseni ei ( kuten ei varmasti monen muunkaan ) tykkää kaikista kasviksista tai hedelmistä. Poikani on kuluttanut kaksi työtuoliani rikki pyöriessään niissä kuin karusellissa ja rakastaa liikkumista. Harrastaa parcouria ja sulkapalloa. Hän kävelee hyvin kovaäänisesti, ja törmäilee ja kolhii itseään milloin mihinkin.

Mmikä lapsellani on? Ei mikään. Hän on lapsi, oma itsensä. Minun lapseni on yksilö eikä mikään tasapäistetty normeihin kuuluva tusinamukula. Mun lapselle yritettiin vaikka millaisia diagnooseja laittaa, mutta onneksi mua lopulta kuunneltiin. Nuo edellä mainitut asiat vain kuuluvat lapsuuteen.

Kunpa nyt oikeasti mua ei käsitetä väärin. Alkuperäinen on selkeästi diagnosoinut itse lapsensa netistä löytämillään tiedoilla. Ja sellainen kotilääkärin diagnoosi harvoin osuu oikeaan. Suosittelen et viet lapsesi psykologille testattavaksi ja niitä tuloksia odotellessa voisit vaikka keskittyä hyväksymään lapsesi sellaisena kuin hän on.

 

Kiitos Ärrinmurrin - juuri noin! :flower:

 

tota aistiyliherkkyttä kutsutaan SI häiriöksi http://www.sity.fi/sensorinen%20integraatio.html itselläni on kaks SI lasta ja käyvät sen takia SI terapiassa. Ja tottahan toki meidän erityislapset saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta huomattavasti auttaa vanhempia kun tietävät mikä lapsella on kun kegät pitää vetää tiukalle, vaatteiden pitää olla sopivia tai tietyn tuntuisia, miksi äänet tekevät pahaa, tai miksi joku ruoka pyörii suussa. Lasta itseäkin auttaa tämä tieto.

 

Psykologi ei testaa aistihäiriöstä kärsiviä. Vaan toimintaterapeutti.

 

Ap, millainen lapsesi oli vauvana?

 

http://www.sity.fi/
Nuo kuvaamasi jutut sopivat tietynlaisiin sensorisen integraation häiriöihin, joita aistiherkkyydetkin ovat. Sensorisen integraation kautta tapahtuva toimintaterapia auttaa aistiyli- ja aliherkkyyksiin. Nuo kuvaamasi jutut kyllä tuntuvat paremminkin kääntyvän aistialiherkkyyden puoleen, kun hakee ylimääräistä tuntoaistimusta.

Jos sensorisen integraation häiriöt kiinostavat enemmän, niin siitä on kirja Jane Ayers: Aistimusten aallokossa

 

Psykologi ei testaa aistihäiriöstä kärsiviä. Vaan toimintaterapeutti.

Eikä välttämättä edes testaa, jos sitä ei erikseen pyydä, jos kyseessä ei ole hyvin voimakkaat oireet. Meillä esimerkiksi ELTO vinkkasi, että lapselta kannattaa testata tuotakin toimintaterapeutilla käydessä. Vanhemmat täyttävät kaavakkeen, jossa valitaan lasta parhaiten kuvaava kohta erilaisista kysymyksistä. Toimintaterapeutti sitten laskee pisteet eri jutuista noiden vastausten perusteella. Kysymyksiä muistaakseni oli satoja ja vaihtoehtoja viisi. Esim. Haluaako lapsi pitää lyhythihaista paitaa kylmällä ja vaihtoehdot olivata aina - ei koskaan ja kolme vaihtoehtoa niiden väliltä.

 

Miksi tämän ketjun aloittaja haluaa lapselleen diagnoosin? Miksi lasta ei voi hyväksyä sellaisena kuin on?

Tuo Asperger sopii kuvioon todella hyvin, kuten myös ADD, AD/HD tai moni muu. Mun lapseni sitoo kengät tiukkaan ettei ne yhtään hölsky ja hankaa juostessa, samasta syystä myös vyö menee kireälle. lapseni on aina pitänyt silittämisestä ja hermostuu todella paljon jos häntä tuuppasee vaikka vaan vahingossa. Lapseni ei ( kuten ei varmasti monen muunkaan ) tykkää kaikista kasviksista tai hedelmistä. Poikani on kuluttanut kaksi työtuoliani rikki pyöriessään niissä kuin karusellissa ja rakastaa liikkumista. Harrastaa parcouria ja sulkapalloa. Hän kävelee hyvin kovaäänisesti, ja törmäilee ja kolhii itseään milloin mihinkin.

Mmikä lapsellani on? Ei mikään. Hän on lapsi, oma itsensä. Minun lapseni on yksilö eikä mikään tasapäistetty normeihin kuuluva tusinamukula. Mun lapselle yritettiin vaikka millaisia diagnooseja laittaa, mutta onneksi mua lopulta kuunneltiin. Nuo edellä mainitut asiat vain kuuluvat lapsuuteen.

Kunpa nyt oikeasti mua ei käsitetä väärin. Alkuperäinen on selkeästi diagnosoinut itse lapsensa netistä löytämillään tiedoilla. Ja sellainen kotilääkärin diagnoosi harvoin osuu oikeaan. Suosittelen et viet lapsesi psykologille testattavaksi ja niitä tuloksia odotellessa voisit vaikka keskittyä hyväksymään lapsesi sellaisena kuin hän on.

Minun kuopukseni ei halunnut olla aikoinaan iltapäiväkerhossa kun niin paljon hälyä vaan viihtyi kotona yksikseen. Hän ei voi kuunnella eräiltä lautasilta syömistä kun kuuluu paha ääni.
Viihtyy yksin mutta on toki myös kavereita. Väliin paljonkin heidän kanssa menossa mutta väliin ei halua lähteä kenenkään kanssa vaan on yksin tai siis seurassani.
Nyt kasilla. Omatoiminen, ilmoittautui itse rippikouluunkin. Ei edes yritetty tutkia, ihan normaali lapsi omalaatuisuuksineen.

 

Ei se dg ole mikään leima otsassa: "pilaantunut". On arvioitu, että jopa prosentilla väestöstä on AS, joten se mahtanee olla suuresti alidiagnosoitu. Diagnoosista voi olla hyötyä myöhemmin esim. opiskeluissa (pääsykokeissa voi saada rauhallisemman paikan kirjoittaa + lisäaikaa tms.). Toisekseen, tietää itse missä mennään. Tieto rauhoittaa ainakin minua.

 

minun pojalla on autismi ja hänellä oli kaiken maailman "rajoitteita"terapian ansiosta kosketus arkuus vähentynyt.esim: kun ennen ei voinut mennä suihkuun niin nyt jopa pyytää!

 

Tuo ei ole aistiyliherkkyys. Olen itse aistiyliherkkä ja oireitani ovat se että ruuat eivät saa koskettaa toisiaan, en siedä epätäydellistä musiikkia, mutta toisaalta julkisilla paikoilla minun on pakko kuunnella musiikkia, koska niin melu vaimenee. Lisäksi en siedä maiskutusta, hajut eivät hälvene eivätkä aistit turru. Ruuat eivät saa olla koostumukseltaan epätasaisia. Esim. kinkusta en voi syödä läskiä tai pihvistä reunoja. Lopputuloksena ärsykkeistä on sanoin kuvailematon tuska ja ahdistus. Lopuksi sitten kiukku, jolloin eristäydyn äkkiä paikkaan mistä minua ei voida nähdä eikä kuulla. Rauhoitun hetken ja kaikki on taas kunnossa. Vanhemmiten olen oppinut hallitsemaan itseäni paremmin. Silti muistot lapsuudestani häiritsevät, minua ei ymmärretty.
Olen kuitenkin varma että lapsellasi on asperger, aistiyliherkkyyttä tuo EI ole. Toivottavasti et tehnyt samaa virhettä kuin minun vanhempani ja normalisoinut lastasi tai keksinyt hänelle aistiyliherkkyyttä vakuuttaaksesi että "ei meidän Pena ole vajakki, ei sillä aspergeria voi olla".

Ja ps. Asperger ei ole häpeä.

 

Tuo ei ole aistiyliherkkyys.

Ei ole aistiyliherkkä, mutta voi olla aistialiherkkä ja hakee sitten niitä tunto ja makukokemuksia niitä vahvistamalla.

 

Jos on huolestunut niin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa/ kouluterveydenhoitajilla/ lääkärissä. Voi olla aistiyliherkkyyttä/aliherkkyyttä tai aspergeria tai jotain muuta tai ei mitään. Onko lapsella ollut muita ongelmia, esimerkiksi puheen kehityksen kanssa? Onko vauvana viihtynyt läheisyydessä vai yksin? Onko kömpelö ja kompensoi sitä liikkumalla paljon? Kuvaamassasi tapauksessa on viitteitä aistihäiriön suuntaan, mutta myös viitteitä toiseen suuntaan.

Diagnoosi ei ole tarkoitettu leimaamaan, vaan helpottamaan, jotta voidaan kohdentaa perheelle tarvittavia tukitoimia. Kaikki eivät edes tarvitse mitään kun ovat arjessa oppineet jo omat käytännöt niin hyvin. Asiat jotka haittaavat arkea merkittävästi olisi helpottava saada hoidettua. Kaikki lapset ovat kuitenkin yksilöitä ja nimenomaan se että näkee nuokin asiat lapsen ominaisuuksina, ei diagnoosin läpi, olisi jees.

Mutta jos lapsen sosiaalinen elämä, perheen elämä yms kärsii niin kannattaa asiaa tutkia. SI häiriöitä kannattaa alkaa hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, harvoin hoidetaan enää yli 12-vuotiaita. Näinkin "vanhojen" hoidossa on kyllä saatu hyviä tuloksia, mutta varsinainen SI menetelmä on tarkoitettu nuoremmille. Toimintaterapiassa voi saada hyviä vinkkejä ja apuja ja siedätystä, arki helpottuu. Varsinainen "hoito" jää kyllä tavallaan vanhempien vastuulle, sillä 1h viikossa terapiaa ei auta jos asioita ei siirretä oikeasti arkeen. Siksi vanhempien motivaatio on erittäin tärkeää.

Terv. Toimintaterapeutti

 

Kuulostaa HSP:ltä (higly sensitive person)

Olen lukenut paljon aistiyliherkkyydestä ja olen tullut siihen tulokseen, että pojallani on aistiyliherkkyys.
Poikamme syö vain tiettyjä ruokia ja maustaa niitä itse lisää, vaikka ei meidän mielestä tarvitsisi. Hän ei syö marjoja eikä hedelmiä ollenkaan paitsi omenaa ja päärynää. Karkeista kelpaa vain tietyt mm. suklaa. Poikamme kävelee parketilla pövoimakkaasti kantapäillä ja kuulen aina, missä hän liikkuu. Välillä hän saattaa törmäillä seiniin, potkaista seinää tai tönäistä kyynärspäällä seinää tai tuolia tms. Hän pyörii mielellään esim. kirjoituspöydän tuolilla. Poikamme tykkää liikunnasta ja puutarhatöistä, lumen luonnista jne. Hän ei pidä villavaatteita ja saattaa kiristää vyön niin tiukalle, kun sen vain saa. Kengän nuhat on kaikissa kengissä vedetty tosi tiukalle. Poikamme leikkii mielellään vuotta nuorempien tai vuotta vanhempien lasten kanssa. Yleensä ottaen sosiaalisten suhteiden luominen on vaikeaa. Hän tykkää, jos silitän hänen selkää tai käsiä pitkin varmoin liikkein, mutta, jos joku tönäisee, se saattaa tuntua ja poika ärsyyntyy.
Nykyään harrastaa keilaamista ja vien joskus uimaan. Tykkää hiihtämisestä ja luistelemisesta. Kesällä trampoliini on ehdoton ykkönen. Koulussa lahjakas eikä läksyjen tekemiseen mene paljoa aikaa. Koulussa ei kavereita, viikonloput ja lomat kotona sekavia, jos ei aikatauluja ja muutenkin jonkinlaista ylienergisyyttä. Ei tahdo jaksaa. Johtuuko edellä maintut aistiyliherkkyydestä ja miten rauhoittaa pojan oloa?