[QUOTE="sinna";29165031]Voimia ap
Laitan sulle linkin, siellä on vertaistukea ja tietoa. Käy lukemassa:
Päihdelinkin keskustelualue • Näytä alue - Kuivaushuone[/QUOTE]
Kiitos Sinulle ja teille muillekin ystävällisille. Mies tuli kotiin juttelemaan. Otin asian esille, löysin kädestä pienen pistosjäljen, kysyin suoraan, hän kielsi kaiken ja sanoi että jälki on ollut siinä iät ja ajat. Minulla oli testi kaapissa. Sanoin että nyt tehdään testi. Ensin hän suuttui siitä ja sanoi että tehdään vaan - hän näyttää ettei siinä ole mitään ja lähtee menemään. Sanoin että voit lähteä menemään ilman testiäkin, jos ei halua sitä tehdä. Hän laittoi vessassa pisut purkkiin ja juteltiin (ei oltu vielä tehty testiä). Sanoin ettei tästä tule mitään, hän rupesi itkemään ja aneli etten "jätä häntä pimeyteen" että hän romahtaa. Sanoin etten pysty enää muuhun, koska muutosta ei ole tapahtunut viikonloppukatoamisien suhteen. Ja etten pysty korjaamaan tätä enää..mitenkään. Itkettiin ja halattiin. Mies sanoi että kai mä ymmärrän, että kun hän nyt lähtee, hän menee kaverille juomaan. (ikään kuin ei olisi muuta vaihtoehtoa). Vastasin että ymmärrän (minkäs minä sille valinnalla mahdan.. minunko syyni se nyt on?). Sitten mies lähti. Tein testin: Tulos on positiivinen bentsojen ja amfetamiinin kohdalla. Laitoin miehelle tekstarin, missä kerroin tuloksen ja sanoin että sen hän varmaan itse jo tiesikin. Mies vastasi: tiesin, mutta ei ollut miestä kertomaan.
Myöhemmin tuli viestejä, kuinka olen hänen elämänsä suuri rakkaus mutta on ollut heikko ja teki virheen ja toivoo että voi sen rakkauden mulle vielä näyttää. (tämä on tuttua..joka toinen sunnuntai käydään tämä sama keskustelu..tosin en tiennyt silloin vielä huumeista..)
Vielä myöhemmin tuli puhelu. Hän oli jo humalassa ja pyysi pankkitunnuksia jotta voi pelata pokeria. Eikä näyttänyt olevan minkäänlaista hätää tai tuskaa enää...
Että tällainen ilta eilen. Nyt herääminen päänsärkyyn, olen selvästi purrut yön hampaita yhteen, kun nekin ovat kipeät. On tyhjä olo. Koti tuntuu tyhjältä. Kova ikävä. Haluaisin korjata kaiken, mutta en voi. Voimaton olo. On vaikea hyväksyä, että on ainoa oikea ratkaisu on jatkaa elämää. Saisin hetken helpotuksen, kun sanoisin miehelle että tule kotiin. Arki jatkuisi. Hänessä on myös paljon hyvää. Mutta sitten tulisi taas tilanne ja tilanne ja viikonloppu ja itku. En halua sellaista tulevaisuutta ja elämää itselleni.