auttakaa minua(eroasiaa)

[avuton]

tilanne tämä: miehen kanssa yhdessä oltu 2vuotta,minä olen viimeisilläni raskaana,olen harkinnut erota.

syy:koko odotusaika meillä mennyt päin jotain, mies ei alkuun näyttänyt mitään mielenkiintoa raskautta kohtaan (hänellä ennestään poika,josta kyllä välittää paljon). minä tietenkin olin ihan hermona kun mies ei noteerannut asiaa millään lailla ja ollaan tapeltu melkein koko raskausaika.sanon ettei hän välitä minusta,ja hän ei vastaa mitään. ei halua puhua muusta kuin tähän poikaan liittyvistä asioista, siis olen yrittänyt puhua että hänen täytyisi muuttua, huomioida minua, mutta ei, hän vain jankkaa siitä kun en ole paikalla kun hänen lapsensa tulee kylään (syy tähän on se, että olen huomannut että mies ei välitä minusta eikä tulevasta lapsestamme, niin en kestä katsella miten hän on onnellinen oman lapsensa kanssa, ostelee hänelle koko ajan kaikkea, tulevan lapsen hankinnoista hän ei ole kiinnostunut jne.)

laskettuun aikaan on siis enää kuukausi. kaikki on täysin sekaisin, olen usein yötä kotoa pois, mies kysyy vasta viikon jälkeen että missä on taas oltu. eilen lähetin viestin kun taas tapeltiin, että haen huomenna tavarani kun hän on töissä. ei vastannut mitään eikä sen jälkeen ole kuulunut.

tässä ei varmaankaan ole enää mitään tehtävissä?

toivottavasti joku jaksoi lukea...

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Oliko raskaus vahinko?

 

[Ruttunokka]

Aika hankala tilanne, kun olet yrittänyt puhua, mutta mies ei kuuntele. Oletko sanonut suoraan, että sinua loukkaa, kun mies ei ole kiinnostunut tulevasta lapsesta? Oletko kysynyt syytä tähän? Voimia, toivottavasti asiat järjestyy! :hug:

 

[Kerro mulle heti kaikki]

Jospa jotenkin jännittää raskausaikaa? Ehkä asia muuttuu kun olet saanut lapsen?

 

[Sinterella]

Eikö sun käytöksessä ole parannettavaa? Jospa mies ajattelee että sä et välitä yhtään hänen pojastaan ja haluaa että poika tuntee olevansa kotona kun on teidän luona ja jos sinä aina häivyt sieltä kun poika tulee niin mitäpä luulet minkä kuvan se susta pojalle antaa... Et sä voi vaatia vain toista muuttumaan....

 

[avuton]

no emme käyttäneet ehkäisyä pariin otteeseen,että molemmat kyllä tiesi miten siinä voi käydä. kun tein testin niin illalla mies lähetti viestin että pidetäänhän se?luulin että hän myös lasta halusi.on kyllä välillä kysynyt mitä neuvolassa sanottiin, mitä ultrassa.mutta muuten ei kysele vointiani, ei enää aikoihin ole tunnustellut mahaa(osaksi siksikin ettei olla juuri väleissä oltu).

 

[Kotona Kirves Kädessä]

no emme käyttäneet ehkäisyä pariin otteeseen,että molemmat kyllä tiesi miten siinä voi käydä. kun tein testin niin illalla mies lähetti viestin että pidetäänhän se?luulin että hän myös lasta halusi.on kyllä välillä kysynyt mitä neuvolassa sanottiin, mitä ultrassa.mutta muuten ei kysele vointiani, ei enää aikoihin ole tunnustellut mahaa(osaksi siksikin ettei olla juuri väleissä oltu).

En varmaan jäis ihmetteleen.

 

[avuton]

Eikö sun käytöksessä ole parannettavaa? Jospa mies ajattelee että sä et välitä yhtään hänen pojastaan ja haluaa että poika tuntee olevansa kotona kun on teidän luona ja jos sinä aina häivyt sieltä kun poika tulee niin mitäpä luulet minkä kuvan se susta pojalle antaa... Et sä voi vaatia vain toista muuttumaan....

kun olen yrittänyt olla paikalla,niin ei se siitä miksikään muutu.hänellä on vain syy häärätä omiaan kun minä vahdin hänen lastaan.kysyin että muuttuisiko asiat jos olisin aina paikalla,ei vastannut tähän mitään vaan tokaisi vaan että jos ei sua nappaa niin ei sitten nappaa.

miksi minu pitäisi yrittää ja tehdä kaikkeni, kun toinen ei edes lupaa yrittää?haluaa vain että hänen lapsesta välitetään mutta hänen ei tarvitse välittää meistä.

tiedän että teen väärin ollessani pois,mutten vain kertakaikkiaan pysty olemaan täällä silloin...

 

[Kiraki]

Antaisin miehelle kyllä vielä vähän aikaa..Katso sitten kun vauva on syntynyt..muuttuuko miehesi ja tottakai hän on onnellinen ja iloinen lapsensa kanssa..hyvänen aika, hälytyskellot soimaan jos jotenki muuten käyttäytyisi..et voi olla lapselle mustasukkainen :ashamed:

 

[Fantaihana]

Mun mielestä ei ole järkevää erota kun olet vielä raskaana, raskaus ja tuleva vauva on niin iso asia sekä sulle että miehelle. Mies ei ehkä osaa käsitellä tunteitaan uutta vauvaa kohtaan, sit kun syntyy voi tilanne olla jo aivan toinen.

Sun on aivan turha vaatia että mies muuttuu, kukaan ei voi toista ihmistä muuttaa. Ainoa mikä toimii on että itse muutat käytöstäsi ja asennettasi sillon on toisen muututtava, kuinka nopeasti muutos toisessa tapahtuu ei ole sun hallittavissa.

Sori jos kuulosti pahalta, vaikea tilannehan teillä on. En vaan tekis mitään hätiköityä, nykyään toi eroaminen vaan tuntuu olevan niin yleinen ratkasu kun menee huonosti. Jokasessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä.

 

[avuton]

minun on vaikeaa edes yrittää kasvotusten enää puhua hänelle,kun hän ei edes vastaa,kun ei osaa vaikeista asioista puhua.joskus kun rohkaistun ennen nukkumaanmenoa puhumaan, niin hän sanoo vaan "tarvii viideltä herätä". tai hän häipyy koko huoneesta.

miten voin enää täällä asua jos hän ei ole edes kiinnostunut muutanko pois vai en?olen monta kertaa ajatellut että"no jos katsotaan lapsen synnyttyä, miten asiat on sitten" mutta miten jaksaa hoitaa lasta jos olen täysin hermoraunio koko ajan ja onneton?

 

[avuton]

tiedän että nykyään erotaan heti jos tulee vaikeuksia, mutta tätä on nyt kestänyt 8kuukautta.luulin että ensimmäisen lapsen saaminen on elämän onnellisinta aikaa.minulle tämä on päivä päivältä kamalampaa.joka päivä vain itken ja odotan että hän tulisi ja halaisi ja pyytäisi anteeksi mitä on sanonut (etten välitä lapsista p.a.s.k.a.n vertaa, olen päätökseni tehnyt kun raskaaksi olen tullut,että turha laittaa muuttoani hänen syykseen jne).muttei näin tule koskaan tapahtumaan, haluan lapselleni parhaan mahdollisen elämän,mutta tuntuu etten pysty sitä mitenkään antamaan. välillä toivon että olisin tehnyt abortin, mutta kun katson kaikkia ostamiani pieniä vauvan vaatteita, tulee itseinho miten voin ajatellakkaan niin, etten olisikaan lasta pitänyt...

 

[Kiraki]

Voimia ja haleja sulle..Yritä jaksaa, eihän sitä tiedä vaikka kui hyväksi muuttuisi =) Onko miehesi muutenkin "jääräpää" luulen että ei halua sun muuttavan mutta ku niin kerran oot ilmoittanut nii ajattelee että no en ainakaan ala vonkumaan takasin..? Mulla oli kans ekan kans vaikeeta, mut sinniteltiin vaikka suretti ja nyt ollaan onnellisia, esikoinen 7v ja toinen tulossa..Me oltiin silloin niin nuoria. :hug:

 

[Fantaihana]

Ei se toisaan aina niin oo et se lapsen saaminen on vaan ihanaa ja tuleva isi vaan istuu sohvalla ja silitää tulevan äidin kasvavaa massua. Naisella hormoni hyrrää koko raskauden ajan ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Miehellekkin raskaus on elämää muutava asia ja ei ehkä reagoi tulevaan lapseen sillä tavalla kun nainen toivoo ja odottaa.

Vauva muuttaa elämää peruuttamattomasti ja siihen ei aina sopeuduta hetkessä vaikka oliskin toivottu ja pitkään odotettu.

 

[avuton]

molemmat ollaal liian ylpeitä,mieskin sanoi että jos toinen tekee väärin niin toinen antaa kahta kovemmin takaisin.ja niinhän se onkin. kyllä hän viikko sitten sanoi ettei täältä nyt kukaan muuta mihinkään, että hän yrittää vähentää kaikkea (on harvoin kotona/mun kans kun harrastukset vie aina kaiket illat). viikonloppuun saakka meni hyvin, kunnes mentiin juhliin ja hän alkoi juomaan ja lähti kaverinsa kanssa eikä juuri minusta välittänyt. siitä on nyt 1,5vko:a ja tapeltu ollaan taas siitä lähtien...

 

[avuton]

Ei se toisaan aina niin oo et se lapsen saaminen on vaan ihanaa ja tuleva isi vaan istuu sohvalla ja silitää tulevan äidin kasvavaa massua. Naisella hormoni hyrrää koko raskauden ajan ja vielä pitkään sen jälkeenkin. Miehellekkin raskaus on elämää muutava asia ja ei ehkä reagoi tulevaan lapseen sillä tavalla kun nainen toivoo ja odottaa.

Vauva muuttaa elämää peruuttamattomasti ja siihen ei aina sopeuduta hetkessä vaikka oliskin toivottu ja pitkään odotettu.

tiedän että olen käynyt "hieman" ylikierroksilla koko raskauden ajan, olen tosi herkkä suutun helposti ja kestää kauan ennenkuin annan anteeksi. välillä itsekin tuntuu siltä että taidan olla hoidon tarpeessa kun on pää niin sekaisin, mutta luulisi että mies yrittäisi vähän ymmärtää eikä vain sanoisi minua huonoksi äidiksi...

 

[Vieras]

Voi kuule, ei minunkaan mies kovin kiinnostunut tuntunut minusta ja vauvasta olevan odotusaikana eikä tosiaankaan silitellyt tai tunnustellut vatsaa kuin varmaan kaksi kertaa. Mä ihmettelin, että onko sellasiakin miehiä, jotka vaimoaan hoivaa ja pallaa odotusaikana niinkuin kaveri kertoi hänen miehensä tekevän. Mä kuitenkin kuulin omilta perheenjäseniltä ja neuvolastakin, että ei miehet välttämättä oikeen vielä ymmärrä tuossa vaiheessa kun vauva ei ole edes syntynyt, että millanen tilanne äidillä oikeesti on ja että mitä siellä mahassa oikeesti myllää. Vaikeaa ymmärtää kun ei itse tunne. No kun meidän lapsi syntyi, niin mun mies oli aivan ihana tuki ja turva synnytyksessä eikä todellakaan istuskellut vaan nurkassa. Ja nyt kun lapsi lähentelee vuotta, niin aina vaan tuntuu mun mielestäni sujuvan tuo isän rooli vaan paremmin ja lapsi on hänelle kaikki kaikessa. Joten älä vaan vielä luovuta, tilanne voi olla aivan toisenlainen kun lapsi syntyy. Jaksamista sinulle.

 

[avuton]

Voi kuule, ei minunkaan mies kovin kiinnostunut tuntunut minusta ja vauvasta olevan odotusaikana eikä tosiaankaan silitellyt tai tunnustellut vatsaa kuin varmaan kaksi kertaa. Mä ihmettelin, että onko sellasiakin miehiä, jotka vaimoaan hoivaa ja pallaa odotusaikana niinkuin kaveri kertoi hänen miehensä tekevän. Mä kuitenkin kuulin omilta perheenjäseniltä ja neuvolastakin, että ei miehet välttämättä oikeen vielä ymmärrä tuossa vaiheessa kun vauva ei ole edes syntynyt, että millanen tilanne äidillä oikeesti on ja että mitä siellä mahassa oikeesti myllää. Vaikeaa ymmärtää kun ei itse tunne. No kun meidän lapsi syntyi, niin mun mies oli aivan ihana tuki ja turva synnytyksessä eikä todellakaan istuskellut vaan nurkassa. Ja nyt kun lapsi lähentelee vuotta, niin aina vaan tuntuu mun mielestäni sujuvan tuo isän rooli vaan paremmin ja lapsi on hänelle kaikki kaikessa. Joten älä vaan vielä luovuta, tilanne voi olla aivan toisenlainen kun lapsi syntyy. Jaksamista sinulle.

kyllä olen itsekin ajatellut että hän tulee varmasti lapsesta välittämään,samalla tavalla kuin ensimmäisestäänkin. mutta tuleeko hän välittämään minusta?
entinen nainen lähtenyt varmasti samoista syistä,näin olen muioden puheista ymmärtänyt.heidän lapsensa oli silloin 1-vuotia. eli ei tainnut mies sillloinkaan muuttua...

 

[Vieras]

kyllä olen itsekin ajatellut että hän tulee varmasti lapsesta välittämään,samalla tavalla kuin ensimmäisestäänkin. mutta tuleeko hän välittämään minusta?
entinen nainen lähtenyt varmasti samoista syistä,näin olen muioden puheista ymmärtänyt.heidän lapsensa oli silloin 1-vuotia. eli ei tainnut mies sillloinkaan muuttua...

Et voi kuitenkaan tulevaa tilannetta tietää etukäteen, joten kannattaa yrittää ihan tulevan lapsenkin takia. Hänelle miehesi on kuitenkin yksi ja ainoa isä, joka hänellä on.

 

[Sinterella]

No osaako se näyttää tunteitaan? Onko se helliny sua esim silloin seurustelun alussa? Jos ei niin miksi ihmeessä olet sellaista suhdetta jatkanu alunperinkään?. Oletko kokeillu kun olette yhtä aikaa kotona ja mies vaikka makaa/ istuu sohvalla että menet vain sen kainaloon kysymättä? Tai ihan mitään erityistä syytä vaan menet halaamaan suukottamaan sitä? Kun meillä oli matalapainetta, mutta ei kuitenkaan haluttu erota (riitoja kuitenki oli, eikä miehen naama kauheasti miellyttäny) niin melkein pakotin itseni lähentelemään sitä ja pikkuhiljaa alko taas läheisyys palata ja välit muutenki parani. Tietenki vieläki riitoja välillä tulee, mutta niistä selvitään. :heart:

 

[avuton]

niin,en voikkaan tietää. on vain koko ajan niin toivoton olo,etsiskelen vuokra-asuntoja,ja samalla ajattelen etten tosissani ole mihinkään muuttamassa.en halua tehdä mitään peruuttamatonta,mutten jaksa enää näinkään.

 

[avuton]

No osaako se näyttää tunteitaan? Onko se helliny sua esim silloin seurustelun alussa? Jos ei niin miksi ihmeessä olet sellaista suhdetta jatkanu alunperinkään?. Oletko kokeillu kun olette yhtä aikaa kotona ja mies vaikka makaa/ istuu sohvalla että menet vain sen kainaloon kysymättä? Tai ihan mitään erityistä syytä vaan menet halaamaan suukottamaan sitä? Kun meillä oli matalapainetta, mutta ei kuitenkaan haluttu erota (riitoja kuitenki oli, eikä miehen naama kauheasti miellyttäny) niin melkein pakotin itseni lähentelemään sitä ja pikkuhiljaa alko taas läheisyys palata ja välit muutenki parani. Tietenki vieläki riitoja välillä tulee, mutta niistä selvitään. :heart:

heh, meillä taas mies on välillä sohvalla kömpinyt mun viereen,vaikka on riita ollut päällä.ja välillä taas sanoo sohvalla että tuu tänne. lueskeskelin tossa vanhoja viestejä ja viime kesän lopussa oli lähettänyt mulle viestin jossa luki "tekisin mitä vaan vuakses,siks oon joskus sellanen ko oon...oot parasta luokkaa". ihana viesti,mutta jotenki kaikki ton kaltane vaan lopahti kun raskaaksi tulin...kyllä on siis näyttänyt välittämisensä,omalla tavallaan.tunteistaan hän ei juuri puhu, mutta kyllä sen rakastamisensa on muuten näyttänyt.

 

[avuton]

en tiedä sitten,on vaan niin iso kynnys esim.lähettää hänelle jotain viestiä,kun juuri ole sanonut etten tule enää muutakuin tavarat hakemaan...

 

[Koiranilma]

Luin juttusi ja tulin siihen tulokseen että tunnen sinut tai sit minun tuttavalla sama tilanne.
En osaa sanoa oikein muuta kun voimia kovasti :hug:

 

[avuton]

Luin juttusi ja tulin siihen tulokseen että tunnen sinut tai sit minun tuttavalla sama tilanne.
En osaa sanoa oikein muuta kun voimia kovasti :hug:

saakos kysyä mistä päin olet? =)