...yhtään. Eikä miehenikään.
Meillä on kolme lasta, 5- ja 3-vuotiaat sekä 9kk. Vanhimmat lapset ovat ollet aina levottomia nukkujia, puhuvat unissaan, ovat kävelleetkin unissaan...Nyt viimeinen vuosi on ollut yhtä helvettiä. Keskimmäinen heräilee yöllä miljoona kertaa, oikeasti. Ei rauhoitu nukkumaan, ei. Nyt tilanne mennyt sellaiseksi, että puolen yön jälkeen, silloin alkaa se ravaaminen, mieheni joutuu "nukkumaan" poikien huoneen lattialla vieraspatjalla. Selkäleikattu mies. Että edes hetken lapsi nukkuisi ja itsekin saisi torkkua. Sen hetken.
Vanhimmat lapset siis nukkuvat samassa huoneessa. Vanhimmainen nukkuisi pitempään mutta ei saa sitä tehdä kun keskimmäinen herää aikaisin aamulla ja herättää toisenkin. Ja siis aikaisin, pahimmillaan neljän viiden maissa, kun mies on lähdössä töihin...Silloin minä pompin kahden makuuhuoneen väliä, minua valvottaa liikkeelle ja puhumaan oppinut nuorimmaisemme pitkin yötä...
Olemme yrittäneet palkitsemistarroja, ei uponnut ,ei. Olemme myös todellakin palauttaneet sen miljoona kertaa keskimmäistä pitkin yötä takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan...ei toimi, ei lopu ravaaminen, emmekä me saa nukutuksi. Siskonpeti ei toiminut alkuunkaan, heillä on niin erilaiset kemiat, että rähinäkishän semmoinen meni yöaikaan vaikkakin asettuivat illalla nätisti nukkumaan...
Keskimmäinen mielisi meidän sänkyyn nukkumaan, totta kai. Mutta ei onnistu. Hän tulee ovat ryskyen, huutaen ja kälättäen ja herättää nuorimmaisemme. Ja sitten kohta tulee perässä vanhin...ei todellakaan onnistu.
Mutta ei onnistu tämäkään. Me ollaan uuvuksissa. Itse en ole nukkunut kohta kahteen vuoteen yötä ollenkaan. En katso sitä nukkumiseksi, jos pätkissä torkun pari kolme tuntia...Miehestä olen enemmän kuin huolissani, tekee pitkää päivää tien päällä...milloin tahansa voi sattua vaikka mitä...
Neuvolasta ja omalääkäriltä olemme pyytäneet apuja, ei heillä ole antaa vinkkiä mitä emme olisi kokeilleet...Vaiheena puhuvat, ja sitä varmaan onkin, mutta nyt ei ole voimia katsoa tilannetta loppuun, kun itse olemme poikki. Ja ei, ei ole mahdollisuutta viedä lapsia yökylään; oma äitini asuu pitkässä matkassa - hän mielellään ottaisikin, mieheni vanhemmat taas ovat pesseet kätensä koko isovanhemmuusjutusta...
Auttakaa...
Meillä on kolme lasta, 5- ja 3-vuotiaat sekä 9kk. Vanhimmat lapset ovat ollet aina levottomia nukkujia, puhuvat unissaan, ovat kävelleetkin unissaan...Nyt viimeinen vuosi on ollut yhtä helvettiä. Keskimmäinen heräilee yöllä miljoona kertaa, oikeasti. Ei rauhoitu nukkumaan, ei. Nyt tilanne mennyt sellaiseksi, että puolen yön jälkeen, silloin alkaa se ravaaminen, mieheni joutuu "nukkumaan" poikien huoneen lattialla vieraspatjalla. Selkäleikattu mies. Että edes hetken lapsi nukkuisi ja itsekin saisi torkkua. Sen hetken.
Vanhimmat lapset siis nukkuvat samassa huoneessa. Vanhimmainen nukkuisi pitempään mutta ei saa sitä tehdä kun keskimmäinen herää aikaisin aamulla ja herättää toisenkin. Ja siis aikaisin, pahimmillaan neljän viiden maissa, kun mies on lähdössä töihin...Silloin minä pompin kahden makuuhuoneen väliä, minua valvottaa liikkeelle ja puhumaan oppinut nuorimmaisemme pitkin yötä...
Olemme yrittäneet palkitsemistarroja, ei uponnut ,ei. Olemme myös todellakin palauttaneet sen miljoona kertaa keskimmäistä pitkin yötä takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan...ei toimi, ei lopu ravaaminen, emmekä me saa nukutuksi. Siskonpeti ei toiminut alkuunkaan, heillä on niin erilaiset kemiat, että rähinäkishän semmoinen meni yöaikaan vaikkakin asettuivat illalla nätisti nukkumaan...
Keskimmäinen mielisi meidän sänkyyn nukkumaan, totta kai. Mutta ei onnistu. Hän tulee ovat ryskyen, huutaen ja kälättäen ja herättää nuorimmaisemme. Ja sitten kohta tulee perässä vanhin...ei todellakaan onnistu.
Mutta ei onnistu tämäkään. Me ollaan uuvuksissa. Itse en ole nukkunut kohta kahteen vuoteen yötä ollenkaan. En katso sitä nukkumiseksi, jos pätkissä torkun pari kolme tuntia...Miehestä olen enemmän kuin huolissani, tekee pitkää päivää tien päällä...milloin tahansa voi sattua vaikka mitä...
Neuvolasta ja omalääkäriltä olemme pyytäneet apuja, ei heillä ole antaa vinkkiä mitä emme olisi kokeilleet...Vaiheena puhuvat, ja sitä varmaan onkin, mutta nyt ei ole voimia katsoa tilannetta loppuun, kun itse olemme poikki. Ja ei, ei ole mahdollisuutta viedä lapsia yökylään; oma äitini asuu pitkässä matkassa - hän mielellään ottaisikin, mieheni vanhemmat taas ovat pesseet kätensä koko isovanhemmuusjutusta...
Auttakaa...