Auttakaa! Erittäin vaativa 1v.

[Sanna]

Poika vasta täyttänyt 1v. Yöt nukkunut aina erittäin huonosti, heräilee 1/2-2 tunnin välein jatukuvasti. Maitoallergia todettu muutama viikko sitten, mutta ei vaikuttanut yöhulinoihin maidon poisjääminen oikein mitenkään. Ennen tyytyi omaan sänkyyn kun jatkuvasti kävin taputtelemassa, mutta nyt olen luovuttanut ja ottanut alkuyöstä viereen. Siinä nukkuu hieman paremmin, mutta en oikein itse saa nukuttua kun potkii ja kiehnää niin hirveästi.
Päivät oli ennen erittäin iloinen ja tyytyväinen, mutta viimeisen kuukauden aikana muuttunut aivan hirveästi. On erittäin vilkas tapaus, kaikki kiinnostaa mikä on kiellettyä. Ja kun kielletään alkaa mieletön karjunta, yrittää lyödä myös siskoaan, kun ei saa tältä haluamaansa tavaraa.
Itse olen aivan poikki ja pinna mahdottoman kireällä, varmaan yöhulinoiden ja väsymyksen syytä. Huudan ja tiuskin pienimmästäkin syystä isosiskolle ja nyt olen alkanut korottaa ääntäni myös vauvalle . Vähältä piti etten eilen lyönyt pientä. Nyt isompi lapsi on ruvennut huomauttelemaan huutamisestani ja sanoo vauvalle, ettei äiti tarkota mitä sanoo. Itsellä aivan kamala olo. Mies ei auta lasten ja kodinhoidossa yhtään. On jatkuvasti työmatkoilla ja tekee tosi pitkää päivää. Kotona makaa sohvalla tai istuu tietokoneella. Lapsia ei noteeraa ollenkaan.
Voiko näin pienellä olla jo uhmaikä?

 

[Vieras]

Yksivuotiaasi on varmasti tavallaan oppinut yöheräilyn, saattaa mennä aikaa ennen kuin yöt rauhoittuvat. Ja omalla saman ikäisellä on kyllä ihan mieletön läheisyyden kaipuu. Annan suosiolla nukkua vieressä, että saadaan vähän lepoakin... Paremmin sitä silti kiehnääjän vieressä nukkuu kuin että pitäisi jatkuvasti nousta ylös.

Kyllä vuosikas alkaa jo omaa tahtoa osoittamaan. Mutta sehän on luonnollista ja väistämätöntä, eihän siinä pahaa ole. Sun pitää vaan varmasti ja hellästi ohjata uhmailevaa käytöstä oikeaan suuntaan. Ja siitä lähdetään ettei kukaan, ei aikuinen eikä lapsi, lyö ketään. Mä olen toiminut myös niin, että pyrin viljelemään ei-sanaa mahdollisimman vähän. Ohjaan mielenkiintoa pois ei-toivotusta muilla konstein. Ja olen järjestänyt ympäristöä niin, että olisi mahdollisimman vähän kiellettyä. Mun mielestä ei-sanan teho säilyy näin paremmin.

Sun pitäisi saada levättyä, että jaksaisit taas. Hienoa, että tunnistat itsellesi epätyypillisen käytöksen. Koita kaivaa vähän voimia, että saisit muutettua tilannetta. Jos sulla on sukulaisia tai kavereita, niin nyt pyydät apua. Ja puhut miehelle ihan rauhassa ja huutamatta, mutta niin että viesti menee perille. Ota asia puheeksi neuvolassa. Yritä järjestää vähän omaa aikaa. Mutta tärkeintä on, jos väsyttää, että nukut. Laitat oman unesi arvoasteikossa ainakin väliaikaisesti niin ylös, että menet nukkumaan kun lapsetkin nukkuvat. Päivällä ja yöllä. Äläkä nyt kauhistu, toimit näin väliaikaisesti vain.

Onko miehesi työnkuva ollut aina tuollainen, että on noin paljon poissa kotoa? Mietin vain, että olisiko poikaa yrittää lämmitellä teidän kahden välejäkin? Väsyneenä moinen ei varmasti ole ekana mielessä, mutta sitten kun saat univelkojasi kuitattua. Lapset ovat äärettömän tarkkoja peilejä, mitä kodin ilmapiiriin tulee. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos lapsi oireilee, tulee aikuisen/vanhempien miettiä ensisijaisesti omaa käytöstään.

Hirmuisesti voimia sinulle! Älä jää ongelmiesi kanssa yksin. Nyt haet apua, vaikka se tuntuisi viimeiseltä teolta mihin voimat riittävät! Pärjäät kyllä!