Auttaako mielialalääkitys unohtamaan maailman pahuudet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apua"

Vieras
Luin vahingosssa pari uutta juttua pikku-Eerikan tapauksesta muutama päivä sitten, ja olen taas ollut ihan itku kurkussa siitä lähtien :( Tuntuu, etten pysty nauttimaan omien lasten kanssa olemisesta, kun koko ajan mietin ja vertaan tilannetta Eeriksn kärsimyksiin.

Auttaisikohan esim. joku mielialalääkitys pääsemään vähän helpommin yli näistä kauheuksista? En haluaisi hajoittaa päätä aina, kun erehdyn lukemaan jonkun iltapäivälehden ikävän lööpin.
 
Ei mielialalääkitys auta unohtamaan yhtään mitään. Joko jätät lukematta kaikki kauheudet tai kovetat itseäsi niin, ettei ne enää saa sua täysin tolaltaan. Tietenkin nuo uutiset vaikuttavat ihmisiin, se on selvä, mutta pitää kuitenkin pystyä käsittelemään niitä niin, etteivät ne ala vaikuttamaan sun jokapäiväiseen elämään. Ja jos tuollaiset uutiset saavat sut tuntemaan, ettet oikein pysty nauttimaan omien lastesi seurasta, on tilanne mennyt ihan liian pitkälle.
 
Mielialalääkitys yksistään tuskin auttaa unohtamaan maailman pahuudet-eikä se ole mielialalääkkeiden tarkoituskaan.
Jos tuntuu, että lehtijutut ja muutenkin ympäröivän maailman tapahtumat aiheuttavat niin suuria tunnereaktioita, että normaalielämä häiriintyy, niin on hyvä kääntyä ammattilaisten puoleen (esim oman tk:n kautta).
 
Lääkitys ei auta unohtamaan pahoja asioita, mutta voi helpottaa niiden aiheuttamaa ahdistusta. Tosin ensisijaisesti olisi hyvä päästä puhumaan jonkun kanssa, joka voisi antaa neuvoja miten käsitellä ja tulla toimeen näiden tunteiden kanssa.
 
Älä nyt ainakaan ala huumaamaan itseäsi moisen takia! Se se vasta vaarallinen tie on, ja pian sinä olet itse ongelmissa. Kun nyt voit vain lukea muiden ongelmista.
 
Ei ne siihen auta, ikävä kyllä:( Nobelin palkinto sille joka tommosen ihmeen keksii ( tai sitten ihan vaan linnatuomio huumerikoksesta). Mielialalääkkeet auttaa parhaimmillaankin vaan leikkaamaan pahimman terän voimakkaimmilta tunteilta; koskee myös ilon ja onnen tunteita....Elämää pumpulissa. Ei mitään euforiaa tai unohdusta, tarkotus on estää hyppäämästä sinne junan alle. Ei niitä kannata vedellä jos ei oikeesti ole tarvetta, ei kannata.
 
Kyllä mielialalääke cipralex auttoi mua vaikka diagnoosina oli "vain" lievä masennus jonka takia olin vähän väliä sairauslomalla. Tosin työkin oli erittäin rankka (=lääkäri laittoi siksi herkästi saikulle) Mutta itseä ne auttoivat todella hyvin ja lähipiiri huomasi myös eron. Miinuspuolena tai sivuvaikutuksena oli vauhdikkuus / pakkoliikkuminen ja joskus yöllä saattoi olla vaikea pysyä paikoilla.. Teki mieli yhtäkkiä lähteä suihkuun, lenkille - kunhan ei tarvinnut olla paikoilla :D

Turvallisia ja tehokkaita ne siis on. Silti jos mahdollista, ÄLÄ lue Erika-tragediasta. Se on niin järkyttävä ja karmea ettei sitä kukaan pysty ymmärtämään. :( Hyvin monet itki sen takia.. Lopeta ihmeessä sen ajattelu mutta jos ei mahdollista, käänny lääkärin puoleen.
 
Mä söin masennukseen lääkkeitä, en kyllä enää ikinä koskekaan niihin, jos ei oo ihan pakko (eli kysymys elämästä ja kuolemasta)!
Onnellisuutta ja nautintoa ei tuntenut, ei myöskään surua tai vihaa. Kaikki oli tasaista, tunteetonta puuroa. En olis edes itkenyt, vaikka joku sukulaiseni tai lemmikkini olisi kuollut! En tuntenut rakkautta, en osannut iloita mistään. Olin vaan olemassa ja todellakin pumpulissa. Ihan kuin tunteeni olisivat olleet kapeassa putkessa.
Auttoi ne siihen Pahimpaan, eli sai mut pysymään hengissä. Ilman niitä olisin todennäköisestii tehnyt itsarin. (Takana Erittäin vaikea ero pitkästä suhteesta, työpaikan ja asunnon menetys siihen syssyyn. Samoin kaikki tulevaisuuden suunnitelmat särkyivät sirpaleiksi. Menneisyyden haamut ja luurangot tulivat esiin ja turvauduin alkoholiin. Eli ei ollut mitään syytä elää, onneksi sain ne aivoja puurouttavat lääkkeet!)
 

Yhteistyössä