Meillä kanssa tuo ns. uhkailu, että äiti menee sitten yksin tehoaa kyllä useimmiten vähän kaikissa tilanteissa, mutta alkaa oikeasti ottaa itseäni hiukan pattin. Muitakin keinoja olisi kiva välillä keksiä ja käyttää. Yksi hyvä keino pukemista helpottamaan on se, että puhutaankin siinä tilanteessa jostakin ihan muusta ja puetaan ikään kuin vahingosssa kuin huomaamatta. Ja kannustaminen on tietenkin tärkeää! Ja niin hassulta kuin sekin kuulostaa niin, jonkinasteinen kilpailuttaminenkin toimii, esim. ehtisitkö laittaa housut ennen kuin haen esim. vauvalle tutin tai et varmaan vielä osaakaan laittaa tuota takkia, äiti auttaa - niin johan tulee vauhtia, kukahan nyt haluaisi olla osaamatta!?
Mielestäni 3v. saakin kyllä tarvitakin vielä jonkin verran apua juuri esim. kenkien laitossa, eipä niiden jalkaan saaminen ihan helpoimmasta päästä ole. Itse ainakin olen pukemisvaiheessa pitänyt tärkeämpänä sitä, että 3v. pukee päälleen housut, takin ja lakin ja jos nämä onnistuvat ilman sitä 3vuotiaille tyypillistä uhmaa, niin voin kyllä palkita lastani jo siitäkin ja auttaa niitä kenkiä sitten jalkaan. Päästäänpä hyvillä mielin ulos ja elämä on taas kerran vähän helpompaa ja ah niin ihanaa!