Automatkat taaperon kanssa

[Autoilu ahdistaa]

Miten saisi ei niin hyvin autossa viihtyvän taaperon kanssa kesämatkat rattoisasti sujumaan? Mitä virikkeitä, kikkoja?

Entäs tuo autossa päikkäreiden ottaminen....näyttää niin surkealta kun lapsi pää retkahtaneena yrittää nukkua, ja hikeä pukkaa. Turvakaukalossa vauvana vielä nukkui hyvin, mutta nyt istuin on sellainen, ettei sitä pysty paljoa taaksepäin taivuttamaan. Kaipa se lapsi nukkuu väsymyksen tullen missä vaan, mutta haluaisin saada olosuhteet mahd mukaviksi - oishan se mukavaa jos lapsi pystyis yli 2h päikkärit nukkumaan autossakin.

Mukavia kesälomareissuja!

 

[ModestyB]

Pään retkottamiseen voi auttaa lasten "niskatyyny", lastentarvikeliikkeistä, joka laitetaan etupuolelle, että leuka voi nojata siihen.

Taapero voi jo olla kiinnostunut dvd-ohjelmista, Teletapeista, Myyrästä, Puuha Petestä tms. Matkasoitin on ihan pelastus autossa. Myös lastenlaulu-cd:t auttavat matkaa kulumaan.

Hyvät eväät ovat a ja o. Pienen rusinapaketin kanssa taapero voi puuhailla pitkäänkin, hedelmäpalat ovat hyviä myös. Maissinaksuista ja keksistä tulee muruja, mutta välillä se on hinta, joka pitää maksaa matkan jatkumisesta . Nokkamuki tai sporttipullo ovat vähemmän läikyttäviä kuin pillimehut.

Pysähtyminen kannattaa hoitaa pitkän kaavan mukaan. Isät usein hoputtavat, että vaan tankataan ja jatketaan, mutta kokemus on osoittanut, että matka sujuu kokonaisuutena paljon mukavammin, jos pidetään kunnon tauko paikassa, jossa on leikkipaikka. Vanhemmat voivat juoda kahvin rauhassa ja lapsi saa purkaa energiaa. Käytännössä ABC-ketju on luotettavin valinta pienten lasten kanssa, muitakin hyviä paikkoja on. Kesätori voi olla myös hyvä kokemus.

Sujuvaa matkaa!

 

[Ongelmamatkustaja]

Meidän tyttö on aina inhonnut autossa matkustamista.
1-2v ikä oli pahin, silloin ei oikein mikään auttanut.
2v iässä kannettava DVD pelasti monta matkaa.
Nyt kun ikää on jo 3v niin matkat menevät kivasti kun voidaan jutella ja lorutella yhdessä.

 

[Aurora Vee]

No tietysti seuralainen takapenkille viihdekeskukseksi: vanhempi, toinen aikuinen tai lapsi. Kannattaa kuitenkin pitää viihdyttäminen maltillisena ja välillä vaan istuskella, niin taaperokin (toivottavasti) rauhoittuu. Tässä neuvossa piilee riski että hommasta tulee tapa eikä hän viihdy enää lainkaan yksin.

Paljon taukoja - niitähän me aikuisetkin tarvitsemme, kuvittele vielä istuvasi turvaistuimessa! Tee itse matkasta tapahtuma, ei mahdollisimman nopea siirtyminen pisteestä A pisteeseen B.

Pientä naposteltavaa ja juotavaa jos ei ole aikaa pysähtyä syömään.

Lasten musiikkia ja satuja auton soittimesta tai vanhemman loilotusta ja taputusleikkejä (ei suositella kuljettajalle!).

Kirjoja, mieluiten sellaisia joissa paljon katseltavaa. Sekä hyväksi havaittuja lempikirjoja että uusia tuttavuuksia.

Riittävän vähän vaatteita, aurinkosuoja auton ikkunaan, pitkien reissujen ajoitus viileämpään vuorokaudenaikaan.

Onko kellään hyviä kokemuksia sellaisesta niskan ympäri pujotettavasta pikkutyynystä paremman nukkumisasennon saamiseksi? Meillä sama ongelma 3-vuotiaan kanssa: pää retkahtaa aina eteenpäin ja asento on epämukava.

 

[ap.]

Kiitos hyvistä vastauksista! Näinhän sitä on tähän asti lyhyet matkat menty, että minä istun takapenkillä viihdyttämässä ja naksuja syöty urakalla.....kauhistuttaa nyt vaan pidemmät matkat.

 

[biksik]

Anna lapsen istua autossa niin kauan ilman viihdykkeitä kuin pystyy. Kirjoja voi lukea ja ylipäätään sellaiset lelut, jotka eivät ole heti helppoja viihdyttävät (esim. pojalle lasten monitoimityökalu ns. armeijan linkkuveitsi, josta voi vetää esiin erilaisia asioita). Isommille lapsille esim. satuvihko, jossa on liimattavia tarroja on myös hyvä. Itse en pysty ollenkaan lukemaan autossa tai alan kärsiä pahoinvoinnista, joten kerron satuja ulkomuistista. Välillä kuunnellaan musiikkia ja lauletaan yhdessä. Lapsen voi laittaa piirtämään (piirrustuslauta, jossa piirretään erikoiskynällä lautaan, jonka voi pyyhkiä puhtaaksi on hyvä, koska kynällä ei voi sotata itseään eikä autoa).

Syömisten osalta esim. pieni rusinarasia on helppo, koska aikaa menee siinäkin, kun hän näpertelee rusinoita yksi kerrallaan pois rasiasta.

Ajamaan kannattaa tietysti lähteä päiväuniaikaan, jotta ainakin osan matkasta saa käytettyä siihen. Samalla voi takapenkillä itsekin nukkua.

Lapset eivät tunnu kärsivän siitä, vaikka pää retkottaakin. Toki voi vaikka sideharsoa yrittää laittaa pään sivuun, ettei ole pää ihan mutkalla. Niitä päätukia (U:n mallinen) on myös, mutta en ole uskaltanut sellaista kokeilla, ettei lapsi herää. Jotkut käyttävät sellaista myös polkupyöräillessä lapsella.

Pidä tarpeeksi taukoja, jos matkanteko takkuaa, jolloin lapsen kanssa voi pihalla juoksennella.

Oman kokemukseni mukaan yli 3 tunnin matkat ovat yhtä tuskaa (kaksi erittäin energistä lasta, jotka eivät autossa suostu nukkumaan yli puoltatoista tuntia koskaan). Matkan kestää, kunhan sitä ei ole liian usein. Jos mahdollista pisimmillä matkoilla, niin yöpyminen matkalla olisi hyvä juttu.

 

[I]

Ajoimme 500km kaksi kertaa viikon sisällä ensimmäistä kertaa lasten kanssa. Tärkeimmäksi huomasimme saman kuin biksik: antaa lapsen olla rauhassa niin kauan, kuin itsekseen viihtyy. Autossa syöminen oli yksi viihdyke, jolloin aikuisten pysähtyessä syömään lapset pääsivät purkamaan energiaa leikkipaikalla tai muuten luonnossa.

 

[Milla Maqia]

Me ajetaan joka vuosi pitkiä matkoja autolla, ja näin on ollut aina. Jopa vauvan kanssa tulee matkattua kerran vuodessa pojoiseen ainakin sen 500km suuntaansa... ja matkat ovat menneet aina hienosti.
Itse suosin matkalle lähtöä jo heti kukonlaulun aikaan, eli viimeistään klo5.00 aamulla auto starttaa pihasta. Lapset nukahtavat aika nopeasti, sitkeinkin viimeistään vajaan tunnin sisällä...ja nukkuvat aina muutaman tunnin. Parasta on että väsyneenä eivät muuta tee kuin katsele maisemia. ;D
Kun lapset heräävät mennään lähimmälle hyväksi koetulle bensikselle syömään. Ihan kunnon ruokaa. Ja sen jälkeen leikitään kunnolla pahimmat energiat pois.
Joskus ollaan käyty myös uimassa tai "piknikillä" jossain taukopaikassa. Keräämässä kukkia ja ostamassa mansikoita yms...
Isompien lasten kanssa voi peleta kivoja leikkejä kuten lasketaan auton värejä tai rekisterinumeron vikoja / ekoja numeroita yms. Voidaan myös kilpailla kuka saa ekana 10 valitsemaansa väriä kasaan...
Meillä minä matkustan yleensä lasten kanssa yksin, joten meillä ei ole kukaan viihdyttämässä takapenkillä, mutta hyvin nuo tuntuvat viihtyvän ja kun eivät enää viihdy niin sitten pysähdytään... toisaalta kyllä siellä välillä kinataankin. Itse osaan ihan sujuvasti sulkea korvat pikku kiistoilt, kuten reviiri loukkaukset " toi katsoi mun ikkunasta ulos!!!" ;D
Kuten arvata voi, niin matkaan menee runsaasti aikaa. Ja itse asiassa loman yksi tapahtuma on just matkan teko! Lasten kanssa ei kannata ajaa tuli hännän alla ja sovitulla aikataululla.

Oletteko muuten koskaan ajatelleet, että matkan yksi kohokohta voi olla vaikka kesken automatkan tehty reissu johonkin pieneen tapahtumaan? Esim just tori tai pieni huvipuisto käynti...? Kannattaa tutustua matkareittiin ja siellä sijaitseviin "oheiskohteisiin" .

 

[Milla Maqia]

Vielä lisään, että autoon ei kannata antaa lapsille oikeastaan mitään sokerista syömistä! Tulevat vain ihan turhaan ylivilkkaiksi ja hermostuneiksi...

 

[Pinniliini]

Asuimme 3 vuotta 500 km päässä lähimmistä sukulaisista ja ystävistä ja 2 v siitä ajasta meillä oli lapsi (muutemmi hetki sitten lähemmäs). Neiti oli 3 kk:sta asti kova "liikkumaan" ja kun 6 kk lähti ryömimään, ei viihtynyt juurikaan paikallaan. Matkustimme kuitenkin todella usein tuon 500 km ja sama tietty takas ja parhaiten se sujui yötä vasten. Lähdimme n .klo 19 tai joskus vähän aikasemminkin, annoin puuron autossa (kuumensin sen ennen lähtöä ylikuumaksi) ja sitten vaan vähän kirjoja, laulua ja uniaika olikin kohdalla. Katon "kurvikahvasta" tumma viltti/lakana osittain näköesteeksi/suojaksi ja hyvin neiti nukkui. Kun tultiin kotiin/sukulaisille, niin neiti vaan jatkamaan uniaan sänkyyn. Tää tietty vaatii sen, et kohteessa ollaan valmiita ottamaan teidät vastaan aika möyhään ja itselle aamuherääminen voi tuottaa tuskaa. Teimme usein niin, että mieheni ajoi, minä nukuin ja aamulla mieheni sai nukkua. Tosin ei sitä itselle aina uni tule autossa... Mutta siis matkanteko oli yhtä juhlaa ja rentouttavaa. Ja ihanan tyhjät tiet!!!

Tsemppiä matkohin, päivimatkustamiseen täällä onkin tullut jo tosi hyviä vinkkejä!

 

[Anni62]

Me matkattiin joka kesä 800 km kotiini ja suhkot hyvin ne matkat menivät. En muista, että olisi kovin kamalia matkat olleet vaikkakin auto oli pieni ja mukana neljä lasta + vauvakaukalokin. Silloin nuorin oli 5:kk ja oli takapenkillä, isosiskot hoitivat tosi mallikkaasti.
Yleensa kyllä ajettiin öisin koska matkaan upposi lähes 12 tuntia. Muksut nukkuivat aika hyvin ja tietenkin pysähdyttiin kahville. Kirjoja mukaan ja heille oma soitin niin hyvin meni. Pienempinä niinikään viihdykkeitä.
Nyt sitten mukaan lähtee vain yksi eli tää nuorin 13-v poika. Omia vanhempia ei minulla ole ollut moniin vuosiin mutta on kuitenkin joitain sukulaisia vielä jälellä pohjoisessakin.