Kielestä sen verran, että norjalaiset osaavat hyvin ruotsia, koska Ruotsin tv-kanavat näkyvät Norjassa. Jotkut maassa asuvat ruotsalaiset eivät edes välitä opetella puhumaan norjaa, sillä he tulevat muutenkin ymmärretyiksi. Kovin mielellään norjalaiset eivät kuitenkaan ruotsia puhu. Heillä, kuten meilläkin, on historiallisia traumoja Ruotsin roolista Pohjoismaissa. Oslon keskustassa oli takavuosina myynnissä t-paita ideaalisten Pohjoismaiden kuvalla. Kartasta löytyy Norja, Suomi ja Tanska... Islantikin on varmaan kuvan ulkopuolella, mutta Ruotsin kohdalla on pelkkää Itämerta. Englantia opetetaan norjalaisille ensimmäisenä vieraana kielenä ja he taitavatkin sitä hyvin ja mielellään.
Liioittelin hieman mainitessani norjalaisten tylyyden. Työyhteisössä he ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja kyselevät herkästi, että miten toinen viihtyy siellä. Varsinaisena kynnyksenä norjalaiselle on kutsu omaan kotiin. Norjalaisen kanssa voi kaveerata vuosia ilman että koskaan on käynyt kylässä hänen luonaan. Poikkeuksiakin on. Muuan suomalaisnainen sai kutsun viettää joulua norjalaisperheessä vajaan kuukauden työtoveruuden jälkeen. Kielen suhteen norjalaiset jakautuvat kahtia. Toiset puhuvat ulkomaalaiselle hitaasti ja selkeästi, toiset taas tavallisella nopeudella omaa murrettaan tuumien, että on toisen oma häpeä jollei ymmärrä.
Ruoka on vain hitusen kalliinmpaa kaupoissa kuin suomessa joten eväitä on turha raahata mukana. Ravintoloissa syöminen onkin jo törkeän kallista ja yleensä melko huonoa. Hotellit on kalliihkoja.
