Ateistin lapsi ja Taivaan Isä....

Tänäiltana tuli keskustelua lapsen kanssa. Hän kuulemma uskoo Taivaan isään. Kummisetä oli sanonut, että Taivaan Isä on olemassa... Yritin sitten kertoa että minun ja isän mielestä Taivaan Isä on satua.

Mitenhän tässä kannattaisi tehdä, ilmaista vaan omaa mielipidettä? Tuntuu vaan, että uskovaiset sukulaiset niin vahvasti kertovat omista uskomuksistaan lapselle, ja tuollainen 5-vuotias uskoo kaiken sinisilmäisesti. En tietenkään voi alkaa kuitenkaan kumoamaan täysin heidän puheitaan, olen vain sanonut, miten mä uskon, että jokainen saa uskoa niinkuin haluaa.

Miten teillä asia toimii, joilla esim. vanhemmilla eri uskonnot tms.???

 

Miksiköhän perheen ulkopuolisten edes tarvii puhua lapsille noista uskonasioista? Oikeastaan se kuuluis omille vanhemmille eikä muille, etenkään jos ollaan ihan eri linjoilla noissa.

 

Ei kai siitä haittaa ole että lapsi uskoo Taivaan Isään? Siis jos kerrotte et te ette usko niin minkälaista haittaa siitä on et lapsi uskoo?

 

Voit sanoa, miten sinä itse uskot, mutta kaikilla on kyllä vapaus uskoa, mitä tykkää, sillä lapsellakin.

 

Onko lapsi kastettu? Jos on, niin eikö se ole kummien tehtävä kertoa siitä uskosta?

 

Miksiköhän perheen ulkopuolisten edes tarvii puhua lapsille noista uskonasioista? Oikeastaan se kuuluis omille vanhemmille eikä muille, etenkään jos ollaan ihan eri linjoilla noissa.[
/quote]


Kummin yksi tehtävä on tukea lapsen uskontokasvatuksessa, joten kummisetähän vaan hoiti tehtäväänsä. Mutta herää kyllä kysymys, miten (miksi) ateistin lapsella on kristitty kummi :O ???

 

Laps uskoo mihin se haluaa, tottakai. Meillä kukaan ei kuulu kirkkoon, mutta jos muksu päättää alkaa uskomaan niin sitten se uskoo.. se on jokaisen oma henk.koht asia.

 

Lapsi on kastettu, mutta myöhemmin erottu koko perhe kirkosta. Kummit ovat lestadiolaisia, joten todellakin vahvasti kertovat omasta uskostaan, ja ehkä yrittävät myös "pelastaa" lasta.

Minua ei sinänsä haittaa, että lapsi uskoo taivaan isään, uskoohan hän joulupukkiinkin. Pelkään vain tässä jatkossa, jos puhe kääntyy taivaaseen ja helvettiin ja syntiin jne... Itsellä traumoja lestadiolaisesta kasvatuksesta, kun sai yöllä valvoa ja pelätä että jos nyt kuolee niin joutuu helvettiin kun synnit ei ole anteeksi... Tätä en anna lapselleni tapahtua!!

 

Mitä se on teiltä pois jo lapsi uskoo Taivaan Isään.
Kyllä maailma tekee tehtävänsä ja hänen lapsenuskonsa koetellaan.
Mä en ymmärrä tuota miksi vanhempien pitää vääntää väkisin lapselle päähän että se onkin satua.
Ilmeisesti on parempi kun tämän teidän lapsi on mieron tiellä teini-ikäisenä, viinaa ja vapaata seksiä mielin määrin, mut hei parempi se kun että uskoo Jumalaan.

 

Voit sanoa, miten sinä itse uskot, mutta kaikilla on kyllä vapaus uskoa, mitä tykkää, sillä lapsellakin.

Näin toimitaan meilläkin. Uskontojen lisäksi keskustelu on välillä laajentunut myös siihen kumpi onkaan totta, evoluutioteoria vai luomiskertomus.

 

Itse en kuulu kirkkoon enkä ole uskovainen. Tyttö kuuluu kirkkoon, käy koulun uskontotunnit jne ja päättää itse mihin uskoo. Asioista meillä toki puhutaan, vaan ei tyrkytetä. Vaan mulla tietty jo iso tyttökin.

 

Tänäiltana tuli keskustelua lapsen kanssa. Hän kuulemma uskoo Taivaan isään. Kummisetä oli sanonut, että Taivaan Isä on olemassa... Yritin sitten kertoa että minun ja isän mielestä Taivaan Isä on satua.

Mitenhän tässä kannattaisi tehdä, ilmaista vaan omaa mielipidettä? Tuntuu vaan, että uskovaiset sukulaiset niin vahvasti kertovat omista uskomuksistaan lapselle, ja tuollainen 5-vuotias uskoo kaiken sinisilmäisesti. En tietenkään voi alkaa kuitenkaan kumoamaan täysin heidän puheitaan, olen vain sanonut, miten mä uskon, että jokainen saa uskoa niinkuin haluaa.

Miten teillä asia toimii, joilla esim. vanhemmilla eri uskonnot tms.???

Meillä on juuri näin! Minä olen sanonut etten usko mutta silti tyttö käy srk:n kerhossa. Ja kyllähän se sydäntä riipaisi kun oltiin srk:n tapahtumassa ja tyttö lauloi antaumuksella jumalan kämmenellä!!!

 

Mä tekisin selväksi kummisedälle, että tuollaisia asioita ei oteta keskusteluun pienen lapsen kanssa.

 

Lapsi on kastettu, mutta myöhemmin erottu koko perhe kirkosta. Kummit ovat lestadiolaisia, joten todellakin vahvasti kertovat omasta uskostaan, ja ehkä yrittävät myös "pelastaa" lasta.

Minua ei sinänsä haittaa, että lapsi uskoo taivaan isään, uskoohan hän joulupukkiinkin. Pelkään vain tässä jatkossa, jos puhe kääntyy taivaaseen ja helvettiin ja syntiin jne... Itsellä traumoja lestadiolaisesta kasvatuksesta, kun sai yöllä valvoa ja pelätä että jos nyt kuolee niin joutuu helvettiin kun synnit ei ole anteeksi... Tätä en anna lapselleni tapahtua!!

Okei, teillä on siis menty tohon äärimmäisyyteen joskus Mä sain ateistisen kasvatuksen ja pelkäsin silti yhdessä vaiheessa kovasti kuolemaa.

 

Voit sanoa, miten sinä itse uskot, mutta kaikilla on kyllä vapaus uskoa, mitä tykkää, sillä lapsellakin.

Näin toimitaan meilläkin. Uskontojen lisäksi keskustelu on välillä laajentunut myös siihen kumpi onkaan totta, evoluutioteoria vai luomiskertomus.

Ja lapsen vanhemmille mielen rauhoittamiseksi: lapsi usein haluaa uskoa samoin, kuin vanhempansa, meillä ainakin.

 

Meillä on juuri näin! Minä olen sanonut etten usko mutta silti tyttö käy srk:n kerhossa. Ja kyllähän se sydäntä riipaisi kun oltiin srk:n tapahtumassa ja tyttö lauloi antaumuksella jumalan kämmenellä!!!

Meillä tyttö saa olla päiväkodin kirkko-aamunavauksissa, tykkää papista tosi paljon. Just yks kauppareissu lauleli kovaan ääneen:

"Tässä on kirkko ja tässä on koti
Tässä olen minä, ja tässä olet sinä..."

 

Miten teillä asia toimii, joilla esim. vanhemmilla eri uskonnot tms.???

Minä olen ajatellut, että oman ajattelun kehittyessä sadut jäävät pois.

 

Minun tyttö kävi myös seurakunnan kerhossa pienenä, tosin jo 5vee:nä ilmoitti että "on siellä kerhossa muuten ihan kiva, mutta pikkuisen liikaa sitä jeesusta" :|

 

Mä tekisin selväksi kummisedälle, että tuollaisia asioita ei oteta keskusteluun pienen lapsen kanssa.

Peesailen tätä. Kyllähän sinä lapsen vanhempana viimekädessä päätät, miltä asioilta haluat lastasi suojella mahdollisimman pitkään. Kummien puolestaan pitäisi arvostaa sinun mielipidettäsi niin, etteivät loukkaanu tai silti tyrkytä omia näkemyksiään.

 

Ajatelkaa nyt hyvät vanhemmat tätä maailmaa! Jos lapsi saa lohtua Jumalasta ja taivaasta, niin miksei sitä voida lapsille suoda.
Jos vanhemmat eivät usko, niin ok, mutta miksi lapsille sanoa niin, ettei Jumalaa ole? Onko se teiltä pois?
Kerran joltakin uskovaiselta kysyttiin, että mitä sitten, jos käykin niin, että kuoleman jälkeen ei olekaan mitään, että uskoit olemattomaan?
Niin tämä vastasi, että mitä sitten. Hän eli hyvän elämän saaden lohtua uskostaan ja tehden ihmisille hyvää.
Onneksi sentään Jumala on olemassa eikä se olemassa olo katoa siitä, jos joku ei häneen usko.

 

Mitä se on teiltä pois jo lapsi uskoo Taivaan Isään.
Kyllä maailma tekee tehtävänsä ja hänen lapsenuskonsa koetellaan.
Mä en ymmärrä tuota miksi vanhempien pitää vääntää väkisin lapselle päähän että se onkin satua.
Ilmeisesti on parempi kun tämän teidän lapsi on mieron tiellä teini-ikäisenä, viinaa ja vapaata seksiä mielin määrin, mut hei parempi se kun että uskoo Jumalaan.

Etkö lukenut tarkemmin. Ap:llä kokemusta uskonnolla pelottamisesta lapsuudessa. Ymmärrän oikein hyvin, että oman lapsensa haluaa suojella sellaiselta. Mitä jos puhuisit kummisedän kanssa, mistä lapselle saa puhua. Että osaisi sitten jatkokasvatuksessaan jättää nuo helvetillä pelottelut puhumatta, koska te vanhemmat ette halua lastanne peloteltavan.


Itse uskon omalla tavallani, koska haluan uskoa. En ole uskovaisesta kodista, joten minua ei ole pelottelemalla opetettu.
Kuopuksellani on lestadiolaiset kummit, joita harmi kyllä tapaamme ihan liian harvoin. En usko, että he pelottelisivatkaan lasta, enkä siksi pistäisi pahakseni, vaikka Taivaan Isästä lapselle kertoisivatkin.

 

Mitäs jos siinä Jumalassa onkin jotain sellaista, jonka vaan lapsi kässää? Mitäs jos se on totta? oliskos se pelottavaa?

 

Mitäs jos siinä Jumalassa onkin jotain sellaista, jonka vaan lapsi kässää? Mitäs jos se on totta? oliskos se pelottavaa?

Miltä sinusta tuntuisi, jos lapsesi olisi vahvasti sitä mieltä, että jumalaa ei ole. Jos joku hänelle olisi siitä hyvin vakuuttuneesti kertonut. Tai vaikka että Allah on ylin, tms. Varmaan silti yrittäisit sitä oman Jumalasi asiaa ajaa?

 

Meillä poika joskus kysy että "onko jumala olemassa?". Mä vastasin etten tiedä, lisäsin vielä että toiset uskoo että on olemassa ja toiset ei. Poika sanoi että hän uskoo.

Mä annan ihan vapaasti uskoa, jos se lapselle jotain turvallisuudentunnetta lisää..
Meilläkin tyttö(3v) laulaa srk:n kerhon jälkeen tuota jumalan kämmenellä. Musta se on nätti kappale, laulakoot vaan. Ihania noi lapset.

=)

 

Mitäs jos siinä Jumalassa onkin jotain sellaista, jonka vaan lapsi kässää? Mitäs jos se on totta? oliskos se pelottavaa?

Miltä sinusta tuntuisi, jos lapsesi olisi vahvasti sitä mieltä, että jumalaa ei ole. Jos joku hänelle olisi siitä hyvin vakuuttuneesti kertonut. Tai vaikka että Allah on ylin, tms. Varmaan silti yrittäisit sitä oman Jumalasi asiaa ajaa?

Toki. Ei vaan ole ikinä erityisemmin tarvinnut. Siksi meinaankin, että ehkä se todella on totta ja siinä on jotain, miksi lapsi sen uskoo.