Asunnon osto ja puolisoiden suuri tulo-/ omaisuusero.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "plaah"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"plaah"

Vieras
Mitä tehdä?

Olemme pitkää yhdessä ollut AVOpari ja asunnon osto olisi ajankohtainen, rahoituspuoli vain tuottaa harmaita hiuksia.

Miehellä siis omaisuutta huomattavasti enemmän kuin minulla. Tienaakin huomattavasti enemmän.

Olemme ostamassa omakotitaloa ja nyt pohdimme omistuksenjakoa ja lainan jakoa.

Ensin pohdimme omistuksen jakoa siinä suhteessa mitä alussa laitamme rahaa. Eli mies omistaisi 75% ja minä 25%. Miehen alkupanostus huomattavati suurempi kuin minun ja loppu rahoitettaisiin lainalla suhteessa 50/50.

Nyt ryhdyin pohtimaan ratkaisua tarkemmin, eikä tuo enää vaikutakaan kovin hyvältä vaihtoehdolta. En halua ikuisesti omistaa vain neljäsosaa kodistani.
Mietinkin nyt vaihtoehtoa jossa minä ottaisin suuren lainan, jolla omistus saataisiin 50/50.

Miten te, joilla on huomattava tulo/omaisuusero, olette ratkaisseet asian?
Olisiko vinkkejä, miten toteuttaa tämä niin, että molemmat osapuolet kokevat sen reiluna?
 
No me ollaan perhe ja perheeseen päin kaikki ajatellaan, joten yhteinen ja tasan on. Vaikka olenkin kotona lasten kanssa, eli satasia saan. Töissäkin tienasin alle puolet sen mitä mies.
Eri asia tietysti jos olisi jo kertynyttä omaisuutta, mahdollisesti lapsia jo molemmilla valmiiksi tai lapsettomia molemmat muuttamassa ensi kertaa yhteen tms. Olemme nuorena rakentaneet elämämme yhdessä joten kaikki on 50-50 aina tienattiin mitä tienattiin. :)

En siis ehkä osaa auttaa sinun tilanteessa, mutta kunhan vastasin...
 
  • Tykkää
Reactions: _Pigeon_
Alkuperäinen kirjoittaja taas näitä;28771270:
Turha tuota palstalta on kysyä. Vanhan palstaämmälogiikan mukaan sinulle kuuluu vähintään puolet jo siksi että omistat pillun.

Ookoo. Eli siis etsimään vain pankkia, jossa lainanmyöntäjänä on joku vanha palstaämmä? :D
Tarjoonko mä sille sitä pildeä, vai millä saan sen 50/50 joka mulle KUULUU ilmaiseksi? :D

Mutta joo, asiallisia vastauksia fiksuilta ihmisiltä odotellessa. :)
 
meillä on yhteiset rahat ja vaikka minä maksoin 1/3 asunnon hinnasta ostettaessa ja loppu laina on sit puoliksi, niin omistussuhde on 50/50. Nykyisin ollaan tosin naimisissa, mutta asuntoa ostettaessa ei oltu. Ei kyllä tullu mieleenkään mikään muu vaihtoehto.
 
[QUOTE="plaah";28771256]
Miten te, joilla on huomattava tulo/omaisuusero, olette ratkaisseet asian?
Olisiko vinkkejä, miten toteuttaa tämä niin, että molemmat osapuolet kokevat sen reiluna?[/QUOTE]

Paras vinkki on varmaan se, että miettikää, mikä teidän mielestänne sitten tuntuu reilulta. Jokaiselle se vastaus voi olla eri. Tietysti se, mikä nyt tuntuu reilulta, voi tuntua epäreilulta joskus 20 vuoden päästä, mutta niin se voisi olla, oli ratkaisu mikä hyvänsä.

Meillä varmaan tehtäisiin joko niin, että talo omistettaisiin puoliksi. Varakkaampi osapuoli "häviäisi rahaa" tietysti siinä sopimuksessa, mutta emme kai vaan välittäisi. Toinen vaihtoehto olisi, että varakkaampi osapuoli omistaisi ja maksaisi talon yksin ja toinen saisi vaan asua siinä ilmaiseksi.
 
Ihme järjestelyjä. Olen sen verran vanhanaikainen että puolet kaikesta on mieheni ja päinvastoin. Etenkin jos olette pitkään olleet yhdessä ja mies on omaisuutensa hankkinut yhdessäolonne aikana. Mitäs jos miehesi ostaisi asunnon ja sinä maksat hänelle vuokraa? Sama asia minun mielestäni
 
Meillä on omistussuhde puoliksi, eikä tullut mieleenkään ajatella mitään muita vaihtoehtoja. Siitäkin huolimatta, että minulla oli omaisuutta etukäteen ja miehellä ei, ja minulla on paljon isommat tulot kuin miehelläni. Lainakin on yhteinen.

Ajattelen, että me olemme perhe ja omistamme perheenä asunnon ym. omaisuuden. Jos tulee joskus sen myötä takkiin niin tulkoon, keskityn mieluummin elämään kuin kaikkien riskien miettimiseen.

Vinkkinä sanon, että puhu avoimesti miehelle tuntemuksistasi. Ettei tunnu mukavalta aina omistaa vain osaa omasta kodistaan jne. Avoimesti keskustelemalla ratkaisuja voi löytyäkin!
 
Meillä on omistussuhde puoliksi, eikä tullut mieleenkään ajatella mitään muita vaihtoehtoja. Siitäkin huolimatta, että minulla oli omaisuutta etukäteen ja miehellä ei, ja minulla on paljon isommat tulot kuin miehelläni. Lainakin on yhteinen.

Ajattelen, että me olemme perhe ja omistamme perheenä asunnon ym. omaisuuden. Jos tulee joskus sen myötä takkiin niin tulkoon, keskityn mieluummin elämään kuin kaikkien riskien miettimiseen.

Vinkkinä sanon, että puhu avoimesti miehelle tuntemuksistasi. Ettei tunnu mukavalta aina omistaa vain osaa omasta kodistaan jne. Avoimesti keskustelemalla ratkaisuja voi löytyäkin!

Kiva kuulla että teillä on asiat lutviutunut noin hyvin. :)

Olemme jo asiasta monesti keskustelleet ja olen kertonut tunteeni selkeästi. Ei vain olla keksitty yhtään järkevää keinoa ratkaista tämä asia.
 
Aloittakaa nyt sillä, että menette naimisiin. Näin eron sattuessa, sillä kumman nimissä omaisuus on ei ole juurikaan merkitystä, kun varakkaampi kuitenkin joutuisi maksamaan tasinkoa. Jos ette ikinä eroa, niin aika sama se kai sitten on kenen nimissä tuo talo on. Mutta, kun niitä erojakin nyt vaan osuu aika monen kohdalle.
 
[QUOTE="vieras";28771352]Ihme järjestelyjä. Olen sen verran vanhanaikainen että puolet kaikesta on mieheni ja päinvastoin. Etenkin jos olette pitkään olleet yhdessä ja mies on omaisuutensa hankkinut yhdessäolonne aikana. Mitäs jos miehesi ostaisi asunnon ja sinä maksat hänelle vuokraa? Sama asia minun mielestäni[/QUOTE]
Mutta jos ero tulisi vuoden päästä eikä yhteistä historiaakaan olisi pitkälti. Eri vaihtoehdot on syytä huomioida siten, että tilanne on molemmille kohtuullinen.

Meilläkin on kaikki yhteistä eikä rahoja tai omaisuutta erotella lainkaan. Mutta siinä vaiheessa, kun yhteistä asuntoa hankittiin reilut parikymmentä vuotta sitten, niin olisi ollut uskaliasta ja tyhmää lahjoittaa puolet asunnosta miehelle ilman mitään vastinetta pelkkään rakkauteen luottaen.
 
Meidän eka asunto oli pelkästään miehen, vaikka siis se yhdessä valittiin jne. Mutta miehellä oli siihen jo rahat eli lainaa ei tarvittu. Tämän nykyisen talon omistus suunnilleen 20/80. Laina on puoliksi, mutta miehellä oli noin 200 000 edellisen asunnon myynnnistä, jotka siis käytti tämän talon ostoon. Omistusta ei mitenkään voitu laittaa puoliksi, koka mähän olisin joutunut maksamaan lahjaveroa mun miehelle, kun ei oltu naimisissa.Nykyään ollaan naimisissa ilman avioehtoa,joten tavallaanhan tää on nyt yhteinen.
 
Aina kun maksat lainaa asunnosta niin katso että myös omistus on samassa suhteessa! Muutenhan kerrytät vain miehelle omaisuutta omilla rahoillasi.

Teidän tapauksessa jos teillä on yhteensä omaa rahaa esim 40% asunnon hinnasta ja 60% lainaa niin se 40% jaetaan sen mukaan miten teillä on rahaa, esim sinulla 10 000 ja miehellä 30 000 niin sinulle 10% ja miehelle 30%. Kun laina tulee puoliksi niin se loppu 60% jaetaan myös puoliksi. Eli omistussuhde tässä tapauksessa olisi sinulle 10% + 30%=40% ja miehellä sitten 30+30=60%.
 
Me ollaan naimisissa ja meillä on avioehto. Asunnosta meillä on omat lainat ja minä omistan % asunnosta tulojeni ja omaisuuteni perusteella vähemmän. Tämä on ollut hyvä ratkaisu ja selvä ratkaisu meillä!
 
Minusta sinä voisit hyvin tyytyä tuohon 25% omistajuuteennkun siihen sinulla kerta on varaa. Eihän siinäkään oo järkeä että maksat ylisuurta lainaa pienillä tuloillasi jolloin sinulle ei jää mitään säästöön. Miten sitten perheen yhteiset lomat, auto, isommat huonekaluhankinnat yms. Maksaisiko mies ne omistaan yksin kun sinun rahasi menee asuntoon.? Onko sekään reilua? Entä mitä teet jos jäät äitiyslomalle tai hoitovapaalle? Kuka sinun ylisuurta lainaasi sitten maksaa?

Kaikkein järkevintä on että sovitte omistussuhteen 25-75, otatte yhteisen lainan ja sumplitte lyhennykset keskenänne niin että kumpikin tulee maksaneeksi oman osuutensa. Keskustelkaa etukäteen myös siitä miten lyhennykset hlidetaan hoitovapaallam jos te molemmat haluaa että sinä hoidat kotonayhteisiä lapsia niin toki silloin mies maksaa suurempaa osaa asumiskuluista
 
Me olemme avoliitossa ja meillä tehtiin niin, että mies maksoi osan asunnosta säästöillä ja otti myös lainan nimiinsä, koska jos mie olisin ottanut alle puolet asuntolainasta, olisin joutunut maksamaan varainsiirtoveroa. Teemme oman sopimuksen, jossa mainitaan asunnon hinta, paljonko siitä on lainaa ja paljon mie maksan. Mie pyrin maksamaan puolet lainasta, mutta koska aion jäädä hoitovapaalle, mies voi joutua välillä maksamaan suuremman osan, mutta sitten kun menen takaisin työelämään, maksan paremmin. Aion pitää kirjaa summista mitä maksan ja myös siitä mainitaan siinä meidän sopimuksessa. En halua elää miehen rahoilla, enkä halua hänen rahojaan edes erotilanteessa, mutta haluan mustaa valkoisella omista maksuista, joten sen takia tehdään oma sopimus.
 
Me olemme avoliitossa ja meillä tehtiin niin, että mies maksoi osan asunnosta säästöillä ja otti myös lainan nimiinsä, koska jos mie olisin ottanut alle puolet asuntolainasta, olisin joutunut maksamaan varainsiirtoveroa. Teemme oman sopimuksen, jossa mainitaan asunnon hinta, paljonko siitä on lainaa ja paljon mie maksan. Mie pyrin maksamaan puolet lainasta, mutta koska aion jäädä hoitovapaalle, mies voi joutua välillä maksamaan suuremman osan, mutta sitten kun menen takaisin työelämään, maksan paremmin. Aion pitää kirjaa summista mitä maksan ja myös siitä mainitaan siinä meidän sopimuksessa. En halua elää miehen rahoilla, enkä halua hänen rahojaan edes erotilanteessa, mutta haluan mustaa valkoisella omista maksuista, joten sen takia tehdään oma sopimus.

No tälläravalla ei kyllä kannata kusta itseään nilkkaan. Miks ihmeessä lastensaannista aiheutuva tulonmenetys on vaan äIdin vastuulla? Jos mieskin haluaa että lapsia hoidetaan kotona niin toki miehen pitää osallistua kotona hoitamisen kustannuksiin eikä niin että mies kerryttää yksin omaisuuttaan sillä aikaa kun sinä hoidat lapsia kotonanollatuloilla? Eri asia tietty jos mies on sitä mieltäettä vaimo joutaisi hyvin töihin ja lapsethoitoon tai jos mies itse haluaisi olla hoitovapaalla mutta nainen ei siihen suostu vaan haluaa itse olla kotona.
 
Tämä ajattelutapa omista rahoista on kai nykyaikaa ja en ymmärrä sitä. Yhdessä asutaan ja eletään yhteisessä kodissa. Yhdessä maksetaan asiat ja rahaa on vaihtelevasti molempien tileillä. Sieltä otetaan rahaa, millä tilillä sitä on. Näin olemme aina tehneet, eikä yhtään harmita, vaikka tienaan tuplaten enemmän kuin mieheni. Onko teillä nuorilla jotenkin kummallinen käsitys perheestä ja sen yhteisistä varoista?
 
Meillä tuloero kans huomattava, minun 10 000 vastaan miehen 40 000. Mies sano että häntä ei kiinnosta pätkääkään raha ja että erotilanteessa ihan sama mitä tapahtuu kunhan lapset ei ole riitakapula. Laina otettiin puoliksi, mutta mies maksaa kaikki laskut ja kulut. Minä hoidan mitä pystyn ja pyydän mieheltä apua jos näyttää ettei rahat riitä.
 
Meillä tulee olemaan sama tilanne. Me ollaan naimissaa ja meillä on avioehto juuri tuon takia, kun mulla on minun vanhemmiltani saamaa omaisuutta enemmän kuin miehellä. Talon jos ostamme, tulee omistussuhde olemaan minulla enemmän kuin miehelläni. En suostuisi siihe, että minun vanhempieni antama omaisuus olisi yhtäkkiä miehenikin omaisuutta vaikka kuinka häntä rakastankin ja uskon, että olemme yhdessä aina. Samoin meillä on omistuksessa vanhempiemme mökki. Minun ja minun veljeni kanssa pouoliksi ja siinä on myös niin, ettei aviopuolisoilla ole oikeutta omistukseen... se on minusta kaikkein järkevin ja reiluin ja paras ratkaisu. Jos omaisuuden on saanut vanhemmiltaan tai itse tienannut entisessä elämässä.
 
Meillä jaettiin asunnon omistus sen mukaan, mitä kukakin maksaa asunnosta. Tämä sen takia, koska olemme avoliitossa ja itse en halunnut joutua tilanteeseen, jossa olen maksanut säästöistäni ison käsirahan asunnosta ja seuraavana päivänä mies jäisi auton alle. Tuolloinhan joutuisin ottamaan miehen lainan itselleni ja maksamaan perikunnalle puolet jo maksetusta osuudesta, joka olisi jo kertaalleen tullut minun pussistani.. (Jos siis haluaisin jäädä asuntoon asumaan).

Eli suosittelen antamaan miehelle suosiolla isomman omistusosuuden tai sitten käymään tekemässä lakimiehen pakeilla testamentin, jolla mies saa omansa takaisin, jos käy köpelösti..

Jos lapsia olisi ollut kuvioissa, silloin olisimme varmaan laittaneet omistuksen 50/50, koska lapset perii isän/äidin kuitenkin.
 
Minua tuossa jaossa ärsytti eron tulessa se, että mies sai myyntivoitoistakin sen isomman siivun vaikka yhdessä maksetiin lainaa pois. Mielestäni se ei ollut reilua.
 

Yhteistyössä