Asioita/ominaisuuksia joita inhoaa/katuu/harmittelee jälkeenpäin, vauvaan liittyen

[akka]

Näistä (ainakaan suurimmasta osasta) ei hirveesti puhuta tai ei ainakaan myönnetä.. Puretaan tänne fiiliksiä ken haluaa.. Viimeks tänä aamuna oli paha omatunto parista asiasta..

-vauva 6.5kk

-Imetys epäonnistui.. lopui n.3kk osin vauvan tempperamentin mutta osin oman jaksamisen takia. Lopulta en sitten edes yrittänyt..:ashamed:

-halusin päästä eroon yösyötöistä todella aikaiseen antamalla korviketta (imettäessänikin) ja sitten nopeaan tahtiin kiinteitä,puuroa yms.

-vieroitan vauvan muutenkin nopeasti "vauva-asioista", tutista, syliin nukuttamisesta, "kannustan" viihtymään yksikseen..(siis en jätä yksin mutta laitan lattialle leikkimään enkä pidä juurikaan sylissä päivän mittaan ellei ole hätä tms.)

-nukutettu aina omaan sänkyyn,ei viereen..

-suutun joskus itkuihin herkästi, etenki öisin, ärähdän vauvalle tai hyssytyksen tahti vaikka vaunuissa kiiiiiiiiihtyyyyy..ja saatan ajatella oikeesti pahoja ajatukia. (en siis lyö/ravistele tms. mutta ajatuskin tuntuu pahalle ja kaduttaa)

-oon netissämonesti vaikka pitäs leikkiä vauvan kanssa.. työnnän vaan leluja kouraan

-ei kylvetä joka päivä tai harrasteta mitään vauvahierontaa ja hammasharjausta ei oo alotettu ..

-natisen nykysin enemmän mielehellekin asioista joista en koskaan ennen.. väsyneenä tai muuten päivän jälkeen ei halua keskittyä mihinkää helliin hetkiin- eli olen myös huono vaimo..

-jossittelen ja harmittelen kaikkea edellä olevaa mutta silti mikään toiminnassani ei muutu..

 

[abcdefghijk1]

Kannattaisiko mielummin yrittää muuttaa noita asioita kuin tuntea huonoa omaatuntoa?

 

[e]

Ap, tuossa on monta monta asiaa, joihin voit vielä vaikuttaa. Ei ole VIELÄ kyse jälkeenpäin harmittelusta.

Juttele neuvolassa vaikka, jos tarvitset henkistä apua...

 

[Tsemppiä]

On tuossa aika paljon väsymyksestä johtuvaa välinpitämättömyyttä, mutta niinhän se menee monilla muillakin.. Vauva-aika voi olla rankkaa väsymyksen vuoksi.

Mutta omaan sänkyyn nukuttaminen, tutista aikaisin vieroittaminen on HYVIÄ asioita, samoin kuin kylvettäminen vain 1-2 krt viikossa.

Ihan normaalilta kuulostaa, kunhan nuo ikävät ajatukset eivät tule usein!

 

[4:N ÄITI]

NÄISTÄ EN KYLLÄ TUNTISI MITÄÄN HUONOA OMAATUNTOA, PÄINVASTOIN!


-vieroitan vauvan muutenkin nopeasti "vauva-asioista", tutista, syliin nukuttamisesta, "kannustan" viihtymään yksikseen..(siis en jätä yksin mutta laitan lattialle leikkimään enkä pidä juurikaan sylissä päivän mittaan ellei ole hätä tms.)

-nukutettu aina omaan sänkyyn,ei viereen..

-ei kylvetä joka päivä tai harrasteta mitään vauvahierontaa

KANNATTAA HAKEA APUA, JOS ON PAHA OLLA!

 

[akka]

en mie välinpitämätön ole..ja elämme perus vauva-perheen elämää.. mut mua itteeni nuo jotenkin harmittaa..
Olenko muka ainoa joka ärsyyntyy joskus vauvan itkuun? :ashamed: .. tekoja en tee mutta joskus synkistelen ku tunninkin olen kantanut itkevää vauvaa..

 

[maniokki]

-ettei synnytyksestä ole videonpätkää
-imetyksen epäonnistuminen
-vastasyntynyt -aika meni niin nopeasti ohi...

 

[vieras]

Kokeilepa tällaista: Matki ihailemiasi ihmisiä, ennenpitkää muutut heidän kaltaisekseen.

Itselläni syöttötuolin pesu on ollut ikävä homma jonka olen mieluiten jättänyt tekemättä.. ja sitten ruokailun jälkeen mietin että jos olisin Hanna, niin pyyhkisin sen heti, niin ei tarvitse sitten puukolla raapia kovettuneita puuroja viikon päästä. Sitten teen kuten Hanna tekisi, ja voin olla tyytyväinen itseeni että olin reipas - ja taas hiukan lähempänä Hannan toimintatapoja.

 

[bud]

Ap noi kaikki kohdat ei todellakaan ole normaaleja! ei puolivuotiasta kuulu opettaa itsenäiseksi, pois vauva-asioista! Kamalaa, kun et toista pidä lainkaan sylissä "muuten vaan"!! Sitähän vauvat juuri kaipaa ja on se äidiltäkin epänormaalia, jos ei halua helliä pientään. Hae apua!