asioiden kaksi puolta

[harmaa heinoska]

Mulla on kaksi tervettä lasta ja saan hoitaa heitä kotona. Kotini on ihana ja järven rannalla. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä pitkään ja naimisissa jokunen vuosi. Vaikeuksista huolimatta hän haluaa edelleen jakaa elämänsä kanssani. Miehellä on kohtuullisen hyväpalkkainen työ ja harrastuksena erilaiset urheilulajit. Meillä on yhteisiä ystäviä, joilla on monella samanlainen elämäntilanne ja pieniä lapsia. Viime yönä vauva nukkui pitkästä aikaa kohtuullisesti ja itsekin sain vähän aikaa levättyä kunnolla.

TOISAALTA

Mun menee hermo noihin rääkyviin kakaroihin, enkä jaksaisi enää päivääkään kotona niiden kanssa. Meillä on jatkuvasti tavarat missä sattuu ja likaisia vaatteita ja rättejä pitkin kämppää. Parisuhde on päin persettä ja tunteet taitaa olla jo kuopattu. Odotan vaan sitä päivää, kun ovi sulkeutuu viimeisen kerran ja tämä hapannaama saa jäädä kiukuttelemaan itsekseen. Mies on töissä pitkiä päiviä ja varsinkin iltavuorojen aikana tuntuu ettei ole paljoakaan apua lasten kanssa. Kaverit on kiireisiä omien perheiden ja töiden kanssa, eikä niillekään oikein voi kaikkea p...kaa kertoa, ovathan ne miehenkin kavereita. Yksinään täällä siis saa pääasiassa olla. Krooninen väsymys vaivaa ja yöt pelottavat jo etukäteen, että kuinka sitä jaksaa ja hermo kestää taas heräilyt.

MIKSI MELKEIN KOKO AJAN TUNTUU TÄLTÄ JÄLKIMMÄISELTÄ VAIHTOEHDOLTA, VAIKKA PITÄISI OLLA KAIKKI KUITENKIN HYVIN?!?

 

[hei]

Siksi että sä olet ihminen.

Sulle tekisi hyvää päästä hetkeksi pois sieltä. ...lomalle. Ehkä jopa ilman miestä ja lapsia...

Ihminen ei koskaan osaa arvostaa sitä, mitä sillä on, kunnes se sen menettää.