Asiallisia neuvoja, kiitos!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nyt harmaana

Vieras
Elikkäs, en pärjää ollenkaan enää koiramme kanssa ja mieheni jakeluun asia ei näemmä mene. Tietyissä tilanteissa pelkään koiraa ja olisin siitä aivan valmis luopumaan. Jonkilainen luonnehäiriö sillä on.

Koira ei usko minua lainkaan. Ja mieheni vaan suuttuu minulle kun yritän asiasta puhua.
Mitä teen?
 
Millainen koira? Uros/narttu? Minkä ikäinen? Arvaisin, että noin parivuotias uros kenties?

Äkkipäätään sanoisin, että teillä on ongelma johtajuuden kanssa. Koira pitää itseään laumanjohtajana, eikä siis koe mitään tarvetta totella tai kuunnella teitä.

Suosittelisin teitä hakeutumaan koiran kanssa koulutukseen, jossa kouluttajan avulla saatte ohjeet, miten johtajuus käännetään takaisin sellaiseksi, miten sen kuuluu olla. Se vaatii kyllä koko perheen kaikkien jäsenten toiminnan muuttumista ja aikaa ja hermoja. Kannattaa kyllä! Omaa koiraa ei saa pelätä!!

Paljon voimia tulevaan, projekti vie aikaa ja on raskas, mutta vaivan väärti. Koiran laittaminen kiertoon ei saa olla ensimmäinen ja ainoa ratkaisu ja jos siihen päädytte, niin valitkaa tuleva koti huolella (että siellä todella osataan toimia koiran kanssa)!
 
Oon yrittäny jo vaikka mitä. Se on käynyt muutaman kerran vieraitten koirien kimppuun, ja se on iso, niin tietää että sitä ei helpolla irti saa. Monesti murahtanut mullekkin hampaat irvessä kun sitä komennan.
Enitenhän tässä huolettaa, että jos se nappaa tuohon meidän nappulaan kiinni. Aina se sillekkin murahtaa kun menee puolta metriä lähemmäs. Ja vanhakin se alkaa jo olemaan.
 
Koiran käytös on siis muuttunut? Viittaisi ikävä kyllä luonnehäiriöön tai esim. johonkin sairauteen... :( Koulutus ei välttämättä silloin enää auta :(.
 
Joo ja kyllä mä tiiän että meillä on ongelmia johtajuuden kanssa. Mut kaikki tämmöiset aina tapahtuu kun mies on töissä ja me kotona.
Oon vaan niin väsynyt kun mieheltä ei saa minkäänlaista tukea saati apua tilanteeseen. Koska eihän sen mielestä mitään kovin suurta ongelmaa ole.
 
hankalampi juttu... Tilanne on siis ollut tuollainen jo ilmeisesti pidempään...

Kokonaisuutena johtajuus on ongelmana, jos koira kokee, että sillä on oikeus päättää miten toimitaan. Etänä ja tilannetta näkemättä on mahdoton antaa tarkempia neuvoja, mutta tilanne kuulostaa kyllä siltä, että koulutukseen kannattaa koiran kanssa hakeutua, jos haluaa jatkaa sen kanssa elämää riskeeraamatta omaa ja lapsen turvallisuutta.

Jaksuja!
 
Kiitos! Kyllä joskus vuosia sitten muistan kun eläinlääkäri varotti koiran olikohan "hankalasta" luonteesta, että meillä tulee olemaan ongelmia sen kanssa.
Oon siis joskus käynytkin sen kanssa koulutuksessa, mutta lähimmät "erikoiskouluttajat" on noin 100km päässä.
 
Ota yhteys ongelmakoirakouluttajaan tai sitten ihan vaan koirakouluun, ohjaavat ongelmakouluttajalle jos tarve vaatii. MUTTA! jos kerran koira on iso(rotu, paino, onko palveluskoira vai mikä jos tarkkaa rotua et halua kertoa) ja murisee lapselle, niin nyt on ensimmäisenä(ennenkuin sinne kouluttajalle pääsette) turvattava lapsi. Joku yli 20kg koira saa käden murrettua pieneltä lapselta helposti, puhumattakaan jos naamaan puree... Eli koiralle kuonokoppa tai turvaportti jotta ei _pääse_ mitenkään lapseen käsiksi. ja jos ulkona hyökkää koirien perään niin siihenkin on olemassa kuonopanta jolla koiran voi hallita tai sitten tuo kuonokoppa estää ainakin isommat vahingot.

Ja sitten, sulla on idiootti mies. Jos sä kerran pelkäät koiraa ja olisit valmis koirasta luopumaan, niin sinuna mä laittasin sille koiralle sen kuonokopan ja sanosin miehelle että koira on nyt miehen vastuulla, niin tuo koulutus kuin muukin hoito. Ja jos ei miehestä tähän ole niin koira lähtee. Kenenkään ei tarvitse pelätä omassa kodissaan omaa lemmikkiään, joten jos sun miehen mielestä on ok että vaimo ja lapsi pelkäävät niin hänellä on asenteessa vikaa. Muista kuitenkin että jos lopetat koirasta huolehtimisen niin katso ettei heitteille jää, jos mies ei sitten hoidakaan.

En myöskään antaisi 7v vihaista koiraa enää uuteen kotiin, ellei todellakin ole kokemusta koirista ja nimenomaan ongelmakoirista, ja useiden vuosien ajalta.
 
Viimeks kun kävi toisen koiran päälle, niin sanoin että saa olla tästälähin vain tarhassa ja muuten on miehen vastuulla. Mutta asioihin ei tullut muutosta ja mun sydän ei raaski pitää koiraa tarhassa koko ajan, kun ei tarhakoira kerran ole.

Ja, kyllä. Tiedän että vikaa on myös minussa, mutta olen vaan niin loppu. Muutenkin on hermot kireällä jatkuvasti ja siihen päälle pitää vielä stressata jostain koirasta.
On ollut mulle aina tärkeä, mutta se on kuitenkin vain koira.
 

Yhteistyössä