Asiaa masennuksesta ja pitkästä sairaslomasta

Voi huokaus.

Sairastuin jo vuosia sitten masennukseen, joka reilu vuosi sitten eteni psykoosiin ja sairaalajaksoon. Käyn terapiassa kerran/kaksi viikossa. Tällä hetkellä sairasloma on elokuun loppuun ja olin asennoitunut menemään takaisin töihin. Tänään terapiassa keskusteltiin asiassa ja terapeutti on sitä mieltä, että sairasloman pitäisi jatkua ainakin vuoden loppuun.

Varsin epäonnistunut olo tuli ja on tullut jo useamman kerran tämän sairauden aikana. Tuntuu taas vaan siltä, etten helvetti parane tästä koskaan

 

Anna itsellesi aikaa! Työ on ihmiselämän pienin prioriteetti, ja sitäkin ehdit varmasti tekemään vielä kymmeniä vuosia. Muista olla itsellesi armollinen ja rakastaa itseäsi epätäydellisenä ja heikkonakin.

 

Itse sairastuin kanssa psykoosiin n. pari vuotta sitten ja palasin töihin pitkän sairasloman jälkeen. Tällä hetkellä en kyllä ole töissä, mutta uskon, että tulevaisuudessa palaan vielä työelämään. Pidä vaan sairaslomat niin kuin on hyväksi todettu sen verran vakava sairaus on kyseessä.

 

Sellaista jojoiluahan se on tuon sairauden kanssa. Itse sain pari viikkoa sitten vaikuttaa että palaanko jo töihin. No en missään nimessä ollut siinä kunnossa. Olo on entisestään huonotunut, ja jouduin/pääsin tänään psykiatrille, joka totesi tilanteeni olevan huono.

Mikään lääke ei vaan tunnu tepsivän. Ja taas 3 täysin uutta lääkettä kehiin, ja entisiä pitää lopettaa hiljalleen joten saa taas nähdä että missä lääkehumalassa olen.

Jos ei nämäkään lääkkeet toimi, niin sitten on sairaalakeikka edessä

 

Sellaista jojoiluahan se on tuon sairauden kanssa. Itse sain pari viikkoa sitten vaikuttaa että palaanko jo töihin. No en missään nimessä ollut siinä kunnossa. Olo on entisestään huonotunut, ja jouduin/pääsin tänään psykiatrille, joka totesi tilanteeni olevan huono.

Mikään lääke ei vaan tunnu tepsivän. Ja taas 3 täysin uutta lääkettä kehiin, ja entisiä pitää lopettaa hiljalleen joten saa taas nähdä että missä lääkehumalassa olen.

Jos ei nämäkään lääkkeet toimi, niin sitten on sairaalakeikka edessä

Ihan mielenkiinnosta... Mitä lääkkeitä sä olet kokeillut ja millaisilla annoksilla?

 

Mieheni on ollut nyt vuoden sairaslomalla vakavan masennuksen vuoksi. Raskasta on, mutta ei voi mitään :/

 

Mitä teille tapahtuu psykoosissa? Siis mistä tiedätte että nyt on psykoosi päällä.

Ja ''näin'': millainen on sun huono tilanne?

 

Ja kiitos tsempeistä. Tänään on vaan taas niin epäonnistunut olo. Ja tympii se, että oikeastaan aina kun menee hetken hyvin, niin sitten taas tietää, että kohta menee ihan päin persettä.

 

Mulle tuli psykoosi, kun en nukkunut pariin kuukauteen oikeastaan ollenkaan. En muista viime vuoden huhti-heinäkuusta oikeastaan juuri mitään. Sain miehelle älyttömän raivarin, löin oikein huolella turpaan, riehuin pihalla (en tiedä mitä olen tehnyt, mutta kaikki vaatteet oli ihan veressä/mudassa), tein "pahaa" itselleni, söin puoli purkillista rauhoittavia jne... Siinä mun psykoosini.

 

Minulla tulee harha-ajatuksia, joista huomaan että nyt olisi aika aloittaa lääkitys. Hoitoon jouduin kun harhat saivat vallan enkä ollut tietoinen, mikä on todellista ja mikä omaa kuvittelua.

 

Ihan mielenkiinnosta... Mitä lääkkeitä sä olet kokeillut ja millaisilla annoksilla?

Mä en edes puoliakaan mun lääkkeistä muista. Sitten olin sähköhoidossakin, mutta ei tehoa. Litoa ja lyricaa olen ainakin syönyt.

Nyt syön zyprexa, lamictalia, rivatrilia sekä venlafaxia ja prologueta. Kahta viimeistä lääkettä alotetaan nyt purkamaan.

Jos nämäkään lääkkeet eivät toimi, niin sairaalahoito on seuraava

 

Mulle tuli psykoosi, kun en nukkunut pariin kuukauteen oikeastaan ollenkaan. En muista viime vuoden huhti-heinäkuusta oikeastaan juuri mitään. Sain miehelle älyttömän raivarin, löin oikein huolella turpaan, riehuin pihalla (en tiedä mitä olen tehnyt, mutta kaikki vaatteet oli ihan veressä/mudassa), tein "pahaa" itselleni, söin puoli purkillista rauhoittavia jne... Siinä mun psykoosini.

Tuon kirjoittamasi perusteella olen samaa mieltä terapeuttisi kanssa, että pysyttele vaan sairaslomalla vuoden loppuun asti. Sulla on kuitenkin ollut aika syvällä tuo sairaus..
Mutta haluan kuitenkin kannustaa, itse olen pärjännyt ihan hyvin oman kokemukseni jälkeen. Ja hälytyskellot kannattaa pistää päälle, ettei homma pääse enää niin pahaksi ja toistumaan.