minkkis
Sitä miten käyttäydyin ennen eroa lapsia ja avomiestä kohtaan, siitä huolimatta että olin väsynyt ja varmaan masentunutkin!
Typerys
Kadun että ex-avomieheni kanssa kuvattiin seksileikkejämme, muuttaessani en löytänyt nauhoja eikä suostunut antamaan niitä. Kiva kun ei koskaan tiedä mihin ajautuvat (jos vaikka ukko paska kuolee).
Sen, että salasin läheisiltä mitä meidän kotona tapahtuu silloin kun olin vielä naimisissa.
Kamalaa mutta usein mietin että olisko pitäny kostaa miehelle.Ei kauheen kristillistä. :ashamed:
Huumekoira
Se kun olen antanut periksi omantuntoni kanssa ja saanut sen venymään. Sen jäljiltä on sitten pitänyt sanoutua irti kaikenlaisesta, että on saanut senkin taas pelaamaan, niinkuin sen pitäisi. Olen antanut vääränlaisille asioille tilaa ja se kaduttaa, paljon.
Huumekoira
Myös anteeksiantamattomuus ja kaunaisuus kaduttaa, koska olen ollut sen vankina ja se on vaikeuttanut mun elämää ja varjostanut kaikkia hyviä juttuja.
Että en ole matkustanut tarpeeksi aikanaan. Ja etten ole ollut pikkubroidin tukena. Noh, onhan näitä. :ashamed:
aika
Se että annoiin työn viedä aikaa lapsilta. Aina oli muka kiire töihin ja takaisin kotiin, työmatkoille jne. Mutta onni on nyt se että nyt on aikaa ja kaiken sen ajan annan lapsilleni 
vieras
Vaikka mitä
Sitä, etten hankkinut jo nuorempana töitä eli lukiossa kesätöitä tai viimeistään lukion jälkeen yrittänyt saada työtä. Jotenkin oli kammo koko työnhakua kohtaan ja se sitten kostautui myöhemmin kun ei meinannut millään löytää minkäänlaisa työtä. Samoin sitä, etten heti lukion jälkeen mennyt pääsykokeisiin, jonne sain kutsun. Aloitin sitten puoli vuotta myöhemmin toisen koulun, joka oli aivan virhe ja vasta 2,5 vuotta lukion jälkeen aloitin oikealla alalla, siis sillä minne alunperin sain jo heti lukion jälkeen pääsykoekutsun.
Samoin kaduttaa, etten ajanut aikoinani autokoulua kun olisin saanut vanhemmilta ajokorttirahat ihan ilmaiseksi. Nyt on jo ikää ja kynnys mennä nuorten joukkoon autokouluun kasvaa koko ajan. Lisäksi taloudelliset syyt estää, korttihan maksaa noin 2 000 + pitäisi hankkia auto ja ihan "romua" en haluaisi vaan sellaisen, jota ei tarvi koko ajan huoltaa eli varmaan vähintään joku 3 000 menisi siihen eli ei löydy tota 5 000 tähän hätään. Auto olisi hyödyllinen, esim. töitä varten, nyt pitää vähän katsoa mitä töitä voi edes harkita hakea, kun on riippuvainen julkisista kulkuvälineistä ja pimeän aikaan ei voi ihan minne tahansa sryjäseudulle mennä töihin, jos pitää kävellä/pyöräillä matka/osa matkasta.
Sitä, etten hankkinut jo nuorempana töitä eli lukiossa kesätöitä tai viimeistään lukion jälkeen yrittänyt saada työtä. Jotenkin oli kammo koko työnhakua kohtaan ja se sitten kostautui myöhemmin kun ei meinannut millään löytää minkäänlaisa työtä. Samoin sitä, etten heti lukion jälkeen mennyt pääsykokeisiin, jonne sain kutsun. Aloitin sitten puoli vuotta myöhemmin toisen koulun, joka oli aivan virhe ja vasta 2,5 vuotta lukion jälkeen aloitin oikealla alalla, siis sillä minne alunperin sain jo heti lukion jälkeen pääsykoekutsun.
Samoin kaduttaa, etten ajanut aikoinani autokoulua kun olisin saanut vanhemmilta ajokorttirahat ihan ilmaiseksi. Nyt on jo ikää ja kynnys mennä nuorten joukkoon autokouluun kasvaa koko ajan. Lisäksi taloudelliset syyt estää, korttihan maksaa noin 2 000 + pitäisi hankkia auto ja ihan "romua" en haluaisi vaan sellaisen, jota ei tarvi koko ajan huoltaa eli varmaan vähintään joku 3 000 menisi siihen eli ei löydy tota 5 000 tähän hätään. Auto olisi hyödyllinen, esim. töitä varten, nyt pitää vähän katsoa mitä töitä voi edes harkita hakea, kun on riippuvainen julkisista kulkuvälineistä ja pimeän aikaan ei voi ihan minne tahansa sryjäseudulle mennä töihin, jos pitää kävellä/pyöräillä matka/osa matkasta.
vieras
Kaduttaa se, että en osaa puhua ihmisille. Oon niin sosiaalisesti rajoittunut ettei mitään rajaa.
Sitä miten käyttäydyin vanhempiani kohtaan nuorena, sitä, että en hyvästellyt vaariani vaikka olisi ollut tilaisuus(tosin toivoin niin hartaasti, että se kuolema ei olisi ollut lähelläkään vielä, joten en pystynyt jättään hyvästejä) etten ole veljeni kanssa juurikaan tekemisissä, sitä että aloin surustelemaan exäni kanssa, kun siinä hommassa en saanut kun turpaani.. Sitä etten käynyt ammattikoulua loppuun. Sitä etten hoitanut aikanaan töitäni kunnolla. Sitä että nostin turhaan opintotukea, sitä etten jatkanut ratsastamista jajajaja. Mun elämä on virheitä ja sitä kautta katumista täynnä.
Keittiönoita
Jos kaiken tämän palsta-ajan vuosien - kohta vuosikymmenen - ajalta olisi käyttänyt vaikka läheisen vanhustentalon mummojen ja papppojen ulkoiluttamiseen tai Hesyn kissoista huolehtimiseen, niin maailma olisi jo pikkuriikkisen parempi paikka :/Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89: