H
Helluntailapsi
Vieras
Näin unta: Aborttibloggari kuoli Hornsgatanilla Tukholmassa
Ja sillä oli valkoiset vaatteet...
Ja se ajatteli, että...
Ja kansa kerääntyi katsomaan sen kuolemaa...
Jo aikoja sitten se oli nähnyt unen, jossa kaivinkone oli repinyt sen koko kodin ja se oli kaivanut ja kaivanut... ja kaivanut ison montun... ja koko maallinen elämä oli tippunut sinne monttuun... ja se oli jo toteutunut... ja sitten siitä tuli koditon baglady ja se katosi, mutta nousi jälleen ... ja nyt Hornsgatanille ei enää saa ajaa autoilla... se on siis hyvä paikka kuolla... ja sinne se oli nyt eksynyt... kuolemaan keskelle katua...
Ja kaikki sen maalaukset siirrettiin taivaaseen... eikä sen tarvinnut enää maalata maan päällä...
Taivaaseen se menisi kaikkien abortoitujen lasten äidiksi... ja kaikkien abortoitujen lasten sielut leijuivat mustissa pilvissä... ja ne pilvet roikkuivat uhkaavasti maiden ja meren yllä... ja eräänä päivänä tuo meri halkeaisi kahtia...
Ja kansa tuli katsomaan sen kuolemaa ja ihmetteli, että onkos täällä tuollainenkin joskus elänyt... ja vasta silloin se sai huomiota...
Ja ihmisten radiot pauhasivat... Taivaanisän radiokanava tunkeutui jokaiselle kanavalle ja soitti maailman laulun megatähtiä... toinen toisensa jälkeen yhä upeampi ääni kuului.. ensin korkeat naisäänet sitten matalat äänet... miehet... viimeisenä kuului Aborttibloggarin ääni... se oli todella matala eikä sitä oltu ennen kuultu... kuitenkin ihmiset tunsivat tuon äänen... ja jokainen ääni keräsi maan päältä omia ihmisiään, jotka halusivat seurata sitä... Ihmiset menivät laulun pauhatessa pitkässä jonossa taivaan portista sisään kunnes maa oli autio ja tyhjä...
Maan päällä käveli enää vain yksinäinen, surullinen nainen ainoastaan turkki asunaan... yht'äkkiä hän kuuli sydämessään miehen hätähuudon.... eikä hän voinut ymmärtää tuota hätähuutoa... eihän hänellä edes ollut miestä... mutta sitten hän kuuli Aatamin äänen toiselta puolelta maapalloa... ja hän ymmärsi... ja maa oli muuten autio ja tyhjä...
Eeva ja Aatami löysivät taas toisensa... heidän sielunsa olivat ajelehtineet niin kovin kauas toisistaan... mutta nyt heillä oli uusi pitkä matka edessään... tässä uudessa, puhtaassa ja autioksi muuttuneessa maailmassa... kun kaikki heidän lapsensa olivat jo taivaassa... ja he ymmärsivät kaikkien olleen murhaajia...
Ja sillä oli valkoiset vaatteet...
Ja se ajatteli, että...
Ja kansa kerääntyi katsomaan sen kuolemaa...
Jo aikoja sitten se oli nähnyt unen, jossa kaivinkone oli repinyt sen koko kodin ja se oli kaivanut ja kaivanut... ja kaivanut ison montun... ja koko maallinen elämä oli tippunut sinne monttuun... ja se oli jo toteutunut... ja sitten siitä tuli koditon baglady ja se katosi, mutta nousi jälleen ... ja nyt Hornsgatanille ei enää saa ajaa autoilla... se on siis hyvä paikka kuolla... ja sinne se oli nyt eksynyt... kuolemaan keskelle katua...
Ja kaikki sen maalaukset siirrettiin taivaaseen... eikä sen tarvinnut enää maalata maan päällä...
Taivaaseen se menisi kaikkien abortoitujen lasten äidiksi... ja kaikkien abortoitujen lasten sielut leijuivat mustissa pilvissä... ja ne pilvet roikkuivat uhkaavasti maiden ja meren yllä... ja eräänä päivänä tuo meri halkeaisi kahtia...
Ja kansa tuli katsomaan sen kuolemaa ja ihmetteli, että onkos täällä tuollainenkin joskus elänyt... ja vasta silloin se sai huomiota...
Ja ihmisten radiot pauhasivat... Taivaanisän radiokanava tunkeutui jokaiselle kanavalle ja soitti maailman laulun megatähtiä... toinen toisensa jälkeen yhä upeampi ääni kuului.. ensin korkeat naisäänet sitten matalat äänet... miehet... viimeisenä kuului Aborttibloggarin ääni... se oli todella matala eikä sitä oltu ennen kuultu... kuitenkin ihmiset tunsivat tuon äänen... ja jokainen ääni keräsi maan päältä omia ihmisiään, jotka halusivat seurata sitä... Ihmiset menivät laulun pauhatessa pitkässä jonossa taivaan portista sisään kunnes maa oli autio ja tyhjä...
Maan päällä käveli enää vain yksinäinen, surullinen nainen ainoastaan turkki asunaan... yht'äkkiä hän kuuli sydämessään miehen hätähuudon.... eikä hän voinut ymmärtää tuota hätähuutoa... eihän hänellä edes ollut miestä... mutta sitten hän kuuli Aatamin äänen toiselta puolelta maapalloa... ja hän ymmärsi... ja maa oli muuten autio ja tyhjä...
Eeva ja Aatami löysivät taas toisensa... heidän sielunsa olivat ajelehtineet niin kovin kauas toisistaan... mutta nyt heillä oli uusi pitkä matka edessään... tässä uudessa, puhtaassa ja autioksi muuttuneessa maailmassa... kun kaikki heidän lapsensa olivat jo taivaassa... ja he ymmärsivät kaikkien olleen murhaajia...