Arvostamisen puute suhteessa

[*]

Olemme seurustelleet mieheni kanssa n. neljä vuotta. On yhteinen asunto, ei olla naimisissa, eikä ole lapsia. Olemme suurinpiirtein saman tasoisissa työtehtävissä ja palkkammekin on samaa luokkaa, sijoitamme yhteiseen elämäämme saman summan kuukaudessa.

Viimeisen vuoden aikana olen ruvennut kiinnittämään huomiota, miten mieheni minua kohtelee ja huomannut, ettei hän arvosta minua oikein missään. Tai ainakin pitää itseään parempana joka asiassa. Mielipiteilläni ei ole väliä tai ne ovat vääriä.

Olen yrittänyt keskustella tästä asiasta hänen kanssaan, mutta olen tietenkin väärässä

Olen erittäin onneton suhteessani tämän asian takia. Onko mitään toivoa/keinoja saada tilanteeseen muutosta, vai pitäisikö lopettaa suhde?

Käytännön kokemuksia kaivataan.

 

[Pala]

Elin samanlaisessa suhteessa 7v ja sitten ymmärsin erota.
Ero oli täydellinen helpotus.

 

[mie]

""Olemme suurinpiirtein saman tasoisissa työtehtävissä ja palkkammekin on samaa luokkaa"" Jotkut miehet kokevat alitajuisesti huonommuutta, jos eivat ole perheen elattajia (siis vaikka olisivat miten ""nyky-aikaisia"" muuten). Kuulostaa silta, etta miehesi pitaa yrittaa jollain keinolla olla se ""kukko tunkiolla"". Eli ei muuta kuin huonompipalkkaiseen osa-aikatyohon tai kotiin lapsia hoitamaan

 

[*]

mie,
näin olen itsekin vähän ajatellut. Tästä aiheesta on ehkä vaikeampi keskustella miehen kanssa. Eihän kukaan tollaista tunnustaisi, vai? Mitenköhän asiaa voisi esittää hienovaraisesti?

En ole kylläkään valmis ""alentumaan"" työurallani vain saadakseni hänelle paremman olon. Pitänee hommata uusi mies, jolla parempi itsetunto?

 

[Meikämaija]

* Taisit tehdä oikean arvion. Itsetunnon puutehan se miestäsi on ruvenna vaivoomaan ja ihan huomaamattaan hän kilpailee kanssasi. Sen ääneen myöntäminen taitaa kuitenkin olla ylipääsemätön paikka. Ja pelottaa vielä, että menet hänen ohitseen.

Vielä meillä on pään sisällä vanha asetelma, että mies on perheen pää ja vaimon ""yläpuolella"". Kun teillä ei näin ole, se käy miehen itsetunnolle. Kypsälle ihmiselle se ei ole ongelma.

Puhuminen siinä vastahakoisuudesta huolimatta on ainut konsti, joka auttaa. Keskustelun sävy pitäisi onnistua pitämään sellaisena, että se ei kolhi lisää, mutta ei naisen tarvitse ""päästää miestä ohitseen"" vain hänen itsetuntonsa kohennukseksi. Sehän olisi väärin. Suhteessa ja liitossa kummankin ansiot ja ominaisuudet hyödynnetään 100 %, ei ole kumppanilta pois, jos kaverinkin päässä on järkeä ja ansiot sen mukaiset. Sehän vain lisää mahdollisuuksia.

Pitäisiköhän hakeutua sellaiseen seuraan, jossa on sama tasavertainen asetelma kuin teilläkin? Jospa se avaisi miehen silmät näkemään, että niin on hyvä.

 

[mies]

Mitäs jos et välittäisi miehen mielipiteistä ja tekisit oman pääsi mukaan. Ja et tekisi asiasta numeroa. Helpottaisi oloasi.