Arvojärjestys sinulle?

[vieras]

Molemmat vanhemmat paljon ja mielellään lasten kanssa, paljon rakkautta ja laadukas kasvatus lapsille, kiinnostava työ joka ei vie kaikkea aikaa ja energiaa vaan tuo iloa ja kiinnostavaa sisältöä elämään, hyvä palkka (3t? kk käteen + miehen palkka) joka tuo turvaa ja huolettomuutta ja yhden stressin aiheen vähemmän kotiin. Siinä meidän arvojärjestys. Lapset ensin eikä sen onneksi tarvitse tapahtua niin, että pitäisi valita ap:n kahdesta vaihtoehdosta.

Mielenkiinnosta: montako tuntia ehditte nähdä lastanne iltaisin? Moni näkee vaan pari-kolme tuntia. Viikonloput ja lomat ei silloin paljon lohduta. Arkinen yhdessäolo on "laatuaikaa" tärkeämpää. Inhoan koko laatuaika-käsitettä.

 

[Huom]

Molemmat vanhemmat paljon ja mielellään lasten kanssa, paljon rakkautta ja laadukas kasvatus lapsille, kiinnostava työ joka ei vie kaikkea aikaa ja energiaa vaan tuo iloa ja kiinnostavaa sisältöä elämään, hyvä palkka (3t? kk käteen + miehen palkka) joka tuo turvaa ja huolettomuutta ja yhden stressin aiheen vähemmän kotiin. Siinä meidän arvojärjestys. Lapset ensin eikä sen onneksi tarvitse tapahtua niin, että pitäisi valita ap:n kahdesta vaihtoehdosta.

Mielenkiinnosta: montako tuntia ehditte nähdä lastanne iltaisin? Moni näkee vaan pari-kolme tuntia. Viikonloput ja lomat ei silloin paljon lohduta. Arkinen yhdessäolo on "laatuaikaa" tärkeämpää. Inhoan koko laatuaika-käsitettä.

Jos pääsee töistä neljän maissa (kuten useimmat) niin ei siinä jää kuin se kolme-neljä tuntia illassa lapsen kanssa aikaa.
Nähdäänhän sitä aamullakin.

 

[Non compos mentis]

Miksi se 2-3 tuntia on liian vähän? Oikeastiko olette läsnä 2-3 tuntia edes täysin vain lapsillenne? En jaksa uskoa, sori vaan. Itse olin ekat neljä vuotta tiiviisti kotona, ei ollut mitään aikasyöppöjä kuten netti tai tv. Olin lasten kanssa ihan oikeasti jokaisen hetken. En ole kovin montaa vastaavaa tavannut. Isommat lapset eivät edes minua juurikaan kaipaa, sama kai istua töissä tai kotona?

 

[enemmnä kuin 2 vaihtoehtoa]

Molemmat vanhemmat paljon ja mielellään lasten kanssa, paljon rakkautta ja laadukas kasvatus lapsille, kiinnostava työ joka ei vie kaikkea aikaa ja energiaa vaan tuo iloa ja kiinnostavaa sisältöä elämään, hyvä palkka (3t? kk käteen + miehen palkka) joka tuo turvaa ja huolettomuutta ja yhden stressin aiheen vähemmän kotiin. Siinä meidän arvojärjestys. Lapset ensin eikä sen onneksi tarvitse tapahtua niin, että pitäisi valita ap:n kahdesta vaihtoehdosta.

Mielenkiinnosta: montako tuntia ehditte nähdä lastanne iltaisin? Moni näkee vaan pari-kolme tuntia. Viikonloput ja lomat ei silloin paljon lohduta. Arkinen yhdessäolo on "laatuaikaa" tärkeämpää. Inhoan koko laatuaika-käsitettä.

Minäkin vihaan laatuaikakäsitettä eikä meillä harrasteta sitä, vaan ihan oikeaa tavallista aikaa lasten kanssa. Arkisin olen kuusi tuntia lasten kanssa ja tietty vkloput. Molemmilla satunnaisesti vapaapäiviä, jotka lasten kanssa. Lapsilla kesäloma 2kk, talvella 1kk...

 

[vieras]

Miksi se 2-3 tuntia on liian vähän? Oikeastiko olette läsnä 2-3 tuntia edes täysin vain lapsillenne? En jaksa uskoa, sori vaan. Itse olin ekat neljä vuotta tiiviisti kotona, ei ollut mitään aikasyöppöjä kuten netti tai tv. Olin lasten kanssa ihan oikeasti jokaisen hetken. En ole kovin montaa vastaavaa tavannut. Isommat lapset eivät edes minua juurikaan kaipaa, sama kai istua töissä tai kotona?

No, jos on kotiäitinä niin onhan silloin todella paljon aikaa olla lasten kanssa. Vuorokaudessa on paljon tunteja. Ehtii hyvällä omallatunnolla myös tekemään kotitöitä ja harrastamaan. Koko ajan ei tarvitse viihdyttää lasta vaan riittää, kun on läsnä ja paikalla, jos lapsella on asiaa/hätä tms. Jos on työelämässä, pitäisi ehtiä harrastamaan, tekemään kotitöitä JA olemaan lapsen kanssa. Useimmat on illalla ihan rättipoikki. Eri asia, jos tekee lyhennettyä työpäivää.

Olen siis kokenut sekä koti- että työäitiyden. Lapset on pieniä vain hetken, mutta töitä ehtii tekemään liikaakin. Eskari-ikäiset ja kouluikäiset ovat jo itsenäisempiä eivätkä edes varmaan haluaisi viettää aikaa äidin kanssa 24/7. Kaveritkin ovat tärkeitä.

 

[piina]

Silloin kun meillä oli 2 pientä lasta ja vielä kun oli koulunsa aloittavaa ja yksi pieni, oli koti ja lapset helppo valinta.

Nyt kun on kaksi teiniä ja 3 pienempää, on vain menot niin isot, eikä isommilta halua pienten takia kaikkea kieltää, niin todellakin haluaisin töihin ja saada palkkaa.

 

[vieras]

Kyllä se 2-3 tuntia on aivan älyttömän vähän, kun siihen sisältyy myös ruuanlaitto, kotityöt ja mahd. harrastukset.

 

[Ilokummitin]

Kyllä mullekin perhe menee edelle. Rahattomina ollaan sinnitelty tähän asti, että lapset saa olla tarpeeksi kauan kotona. Tai onhan sitä rahaa nyt välttämättömään ollut ja vähän joskus johonkin pieneen ekstraankin, mutta kuintekin ihan minimillä ollaan toimeen tultu. En millään pystyisi laittamaan pientä lasta hoitoon, siis taaperoikäistä. Ja olisi kamalaa, jos lapsia ei näkisi koskaan vaikka olisivatkin hyvässä hoidossa.

 

[enemmnä kuin 2 vaihtoehtoa]

Kyllä se 2-3 tuntia on aivan älyttömän vähän, kun siihen sisältyy myös ruuanlaitto, kotityöt ja mahd. harrastukset.

No, aika monilla on enemmän kuin 2h illassa lasten kanssa. Mitä päiväkodissa näkee, niin ainakin meidän pk:ssa useimmat lapset haetaan ihan reilusti neljään mennessä. Ja muksut menevät useimmat kahdeksan, yhdeksän aikaan illalla nukkumaan. Plus aamut, vkloput ja lomat..

Ja vois taas sen isienkin lasten kanssa käyttämän ajan huomioida. Jotkut vuorottelevat kuskaamisia ja hoitavat kotitöitä kimpassa. Kaikilla ei nainen tee kaikkea vaan on tasa-arvoisempi meininki ja mieskin on lasten kanssa.

 

[Madicken04]

Varmaan jotain siltä väliltä. Meillä on eri systeemit vanhempainvapaissa kun asutaan Ruotsin puolella, mutta ollaan siis nuo alkuajat nuukailtu päivien käytössä, käytännössä palasin itse töihin kun kuopus oli 1v ja mies jäi vielä puoleksi vuoden koti-isän rooliin. Sittemmin mies on opiskellut ja tehnyt yötyötä, itse olen tehnyt yö- ja vuorotyötä vajaalla työajalla (n.75%) eli ollaan noita vuoroja limittelemällä saatu ihan kivasti vapaapäiviä lapsille ja muutenkin lyhenneltyä hoitopäiviä.

Noita jäljellejääneitä vanhempainlomapäiviä ollaan hyödynnetty mm. pitkillä kesälomilla ja muilla ylimääräisillä lomilla vuoden aikana. Tämä on systeemi joka on sopinut meille. Ei ole tarvinut kituutella (omasta mielestämme) liian pienillä tuloilla, mutta toisaalta aikaa lapsille ja perheellekin on jäänyt mukavasti.