Arvatkaa kuinka suuri motivaatio on haavahoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja as if
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

as if

Aktiivinen jäsen
23.08.2007
18 068
4
38
Mä olin reilu 3kk sitten leikkauksessa ja haava infektoitui 10vrk leikkauksen jälkeen. Siitä asti sitä on sit hoidettu mutta muutamaan viikkoon tilanne ei oo kehittynyt miksikään ja mulla on muutaman sentin syvyinen ällö onkalohaava. Oon nyt ollut reilut kaks viikkoa jonossa uuteen leikkaukseen mutta siihen asti tota haavaa pitää tietty hoitaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, ja se sorbactin/aquacelin tunkeminen sinne sattuu ihan saatanasti... Mä oon niin kypsä tähän touhuun, pitäkää peukkuja että mä saisin uuden leikkausajan edes tän vuoden puolelle.
Niin tekis mieli mennä kunnolla saunaan ja mennä suihkuun ilman kamalia operaatioita ennen ja jälkeen. Puhumattakaan siitä että pääsis muksujen kanssa uimaan tai kylpylään.
 
[QUOTE="kkk";25088796]Onpa tilanne! Hermoja![/QUOTE]

Kiitos!
Pientähän tää on moneen muuhun juttuun verrattuna mutta alkaa kyllä jo kyllästyttämään. Lisäksi oon tässä 3kk sisällä syönyt tän takia 4 antibioottikuuria niin sekin harmittaa, vastustuskyky varmaan tykkää :/
Silloin kun haavahoidot alkoi mua ärsytti kun kukaan ei vastannut mulle suoraan että kauanko tässä voi mennä mutta ehkä ihan hyvä niin, oisin menettänyt toivoni kokonaan jos ois kerrottu että monta kuukautta :D
 
Inhottava tilanne tosiaan. Mun miehellä oli pari kesää sitten, pahimpaan helleaikaan tulehtunut leikkaushaava. Meillä onneksi terveyskeskus ihan naapurissa niin hän sai päivittäin käydä siellä sairaanhoitajalla joka puhdisti ja suojasi haavan. Hänelle myös määrättiin hirveitä määriä antibioottia ja viimeinen kuuri oli niin vahvaa että oli pakko lopettaa se kesken. Maha oli todella pitkään aivan sekaisin. Muistan että se oli kyllä niin hermoja raastavaa aikaa että kovasti tsemppiä sulle!
 
[QUOTE="eee";25088991]Inhottava tilanne tosiaan. Mun miehellä oli pari kesää sitten, pahimpaan helleaikaan tulehtunut leikkaushaava. Meillä onneksi terveyskeskus ihan naapurissa niin hän sai päivittäin käydä siellä sairaanhoitajalla joka puhdisti ja suojasi haavan. Hänelle myös määrättiin hirveitä määriä antibioottia ja viimeinen kuuri oli niin vahvaa että oli pakko lopettaa se kesken. Maha oli todella pitkään aivan sekaisin. Muistan että se oli kyllä niin hermoja raastavaa aikaa että kovasti tsemppiä sulle![/QUOTE]

Mä kävin kans alkuun tk:ssa (ja viikonloppuisin päivystyksessä) mutta nyt on kuuk
auden verran hoidettu kotona, ihan luvan kanssa :)
 
Mulla on leikkaushaavasta samanlaiset kokemukset.. Inhottavaa, kun toipuminen pitkittyy :mad: Leikkauksesta on nyt 1,5 vuotta, ja vielä muutama kiinnike selvästi haavassa on, mutta muuten ollaan jo voiton puolella.
Voi tosiaan mennä yllättävän pitkään paranemisen kanssa, mikä on tosi turhauttavaa kyllä!
 
Aatteleppa psoriaatikkoja ja tunne itsesi hyväosaiseksi. Psori ei parane ikinä ja rasvaile siinä sitten itseäsi jopa useampaan kertaan päivässä. On vaikka mitä rajoituksia elämässä. Uimahalliin ei voi mennä, kun ihmiset kauhistuu. Olipa kesän sää miten hyvä tahansa niin ole vaan julkisilla paikoilla täysin peittävissä asuissa ettet kerää kauhistuneita katseita. Ja rahaa menee joka vuosi korvauskatot täyteen. Eikä tämä ole pahin tauti mitä ihiseen voi tulla.
 
Aatteleppa psoriaatikkoja ja tunne itsesi hyväosaiseksi. Psori ei parane ikinä ja rasvaile siinä sitten itseäsi jopa useampaan kertaan päivässä. On vaikka mitä rajoituksia elämässä. Uimahalliin ei voi mennä, kun ihmiset kauhistuu. Olipa kesän sää miten hyvä tahansa niin ole vaan julkisilla paikoilla täysin peittävissä asuissa ettet kerää kauhistuneita katseita. Ja rahaa menee joka vuosi korvauskatot täyteen. Eikä tämä ole pahin tauti mitä ihiseen voi tulla.

No voi anteeks, en tiennyt että täällä on vaan tietyt sairaudet joista saa valittaa.
Ja muistaakseni ylemmäs kirjoitinkin että pientä tämä on moneen muuhun verrattuna.
Kai mä silti saan odottaa jo sitä että saisin oman normaalin elämäni takaisin?

Tsemppiä sulle myös, ei kivalta kuulosta tuokaan :(
 
Kohtalotoveri! Mun haavanhoidoista on tosin aikaa jo reilusti yli 10v... mutta monta kuukautta se oli auki; leikkaushaava jätettiin siis auki, koska sen piti parantua pohjasta alkaen. Enkä mä itse voinut tehdä sille mitään, kun se sijaitsi häntäluun kohdalla... dg oli siis sinus pilonidalis. Isäntä parka, joka ilta sama rumba siteiden vaihtoineen ja suihkutuksineen...

Tsempit sinne, yritähän jaksaa taistella vielä! :hug:
 
Otan osaa! Meidän 6v:lla on vähän sama homma. Mursi nilkkansa elokuun lopulla ja kun kipsi aikanaan saatiin pois löytyi alta pahan näköinen haava. Tuota on nyt hoideltu jo ties kuinka monta viikkoa mutta heikoin tuloksin. Tai siis on toki paljon parempi kuin alkuun mutta ei silti millään mene umpeen. Lisäksi kipeä ja roikottaa nilkkaa kokoajan ojennettuna (tukilastat käytössä) eikä varaa sille yhtään eli on ollut täysin pyörätuolipotilaana koko syksyn , kouluunkaan ei ole onnettomuuden jälkeen päässyt.

Nytkin on kahdet antibiootit päällä. Röntgenkuvat oli ok mutta jokin tossa vielä vaan mättää, parhaillaan odotellaan kiireellisenä aikaa magneettikuviin.

Juu, tiedän että on lapsia joilta joudutaan amputoimaan jalat, vieläpä paljon heikomman sairaanhoidon piirissä jne. Mutta kyllä tuo silti ottaa päähän melkoisesti.
 
Otan osaa! Meidän 6v:lla on vähän sama homma. Mursi nilkkansa elokuun lopulla ja kun kipsi aikanaan saatiin pois löytyi alta pahan näköinen haava. Tuota on nyt hoideltu jo ties kuinka monta viikkoa mutta heikoin tuloksin. Tai siis on toki paljon parempi kuin alkuun mutta ei silti millään mene umpeen. Lisäksi kipeä ja roikottaa nilkkaa kokoajan ojennettuna (tukilastat käytössä)
eikä varaa sille yhtään eli on ollut täysin pyörätuolipotilaana koko syksyn , kouluunkaan ei ole onnettomuuden jälkeen päässyt.

Nytkin on kahdet antibiootit päällä. Röntgenkuvat oli ok mutta jokin tossa vielä van mättää, parhaillaan odotellaan kiireellisenä aikaa magneettikuviin.

Juu, tiedän että on lapsia joilta joudutaan amputoimaan jalat, vieläpä paljon heikomman sairaanhoidon piirissä jne. Mutta kyllä tuo silti ottaa päähän melkoisesti.

Voi ei :(
Joo on tää kyllä kivampi itse olla potilaana kuin lapsi, toivottavasti tulee pian kuntoon!
 

Yhteistyössä