Ärsyttävä isosisko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ytfytdrtyd
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

ytfytdrtyd

Vieras
Onko kellään muulla ollut aina huono suhde siskoonsa, vai oletteko bestiksiä?

Mun isosisko oli jo lapsena todella täynnä itseään ja sen elämäntehtävä taitaa olla mun dissaaminen. Jo pienenä se saattoi seistä peilin edessä tuntikausia ja huudella mulle solvauksia, kuinka olen rumempi ja tyhmempi kuin hän. Kouluaikoina, jos satuin hänen kanssaan samaan bussiin tai törmäsin häneen kadulla, niin hän esitti, ettei tuntisi mua.

Vielä inhottavampaa on se, että hänen itsetuntonsa ei ikinä ole saanut minkäänlaisia kolauksia. Siskoni pääsi ensimmäisellä yrittämällä oikikseen ja on nykyään hyvin itsetietoinen juristi. Mä en päässyt kolmannellakaan yrittämällä kauppikseen ja kun siinä välissä aloitin amiksen, niin siskoni pyysi mua valehtelemaan opiskelupaikkani hänen järjestämissään juhlissa.

No, eilen oli taas eräs tapahtuma, jossa tapasin isosiskoni pitkästä aikaa ja kohtaaminen oli jäätävä sekä todella nöyryyttävä. Mulle tuli niin paha mieli, että vielä aikuisenakin sen on vähäteltävä mun tekemisiäni ja nokitettava kaikessa paremmaksi.
 
Kuulostaa että siskollasibon tosi, tosi huono itsetunto kun haluaa päteä ulkoisilla saavutuksilla. Mä en pitäis mitään yhteyttä, sitä ennen sanoisin hälle suorat sanat!
ikävää et sisko on tollanen..
 
Mä en ole ikinä tehnyt isosiskoni kanssa mitään yhdessä lukuunottamatta joskus tosi nuorena vanhempien järjestämiä reissuja mökille tms. Ja silloinkaan emme ikinä olleet sovussa, vaan sisko liiteli omassa ylhäisyydessään ja minä leikin naapurin lasten kanssa.

Ja valitettavasti tämä ei ole provo. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia tyyppejä... Jopa omat kaverinikin välillä ihmettelevät isosiskoni itseään täynnä olevia FB-päivityksiä, vaikka en ole kenellekään pahemmin avautunut huonoista väleistämme.
 
Mä syyttäisin vanhempia. Eivät sisarukset ole automaattisesti kavereita vaan vanhempien pitää opettaa heidät siihen. Tollainen pikkusiskon kurja kohtelu saattaa johtua siitä, että isosisko on aikoinaan kokenut pikkusiskon kilpailevan vanhempien huomiosta.

Aikuisen ihmisen ei tosin pitäisi käyttäytyä noin, oli lapsuus millainen tahansa ;)
 
Meillä ei ole vieläkään hyvät välit, mutta pitäisikö väkisin ylläpitää läheisiä suhteita ihmiseen jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin samat vanhemmat?

Ihan tosissani olen yrittänyt mutta olemme tosi erilaisia.
 
[QUOTE="vieras";29065687]Meillä ei ole vieläkään hyvät välit, mutta pitäisikö väkisin ylläpitää läheisiä suhteita ihmiseen jonka kanssa ei ole muuta yhteistä kuin samat vanhemmat?

Ihan tosissani olen yrittänyt mutta olemme tosi erilaisia.[/QUOTE]

Sama juttu... Valitettavasti jossain tilanteissa ei voi vaan kieltäytyä sukulaisuuden velvoittamista tapahtumista. Tai mikäli jättäisin välistä tiettyjä merkkipäiviä, niin se asettaisi lähinnä mut omituiseen valoon ulkopuolisten silmissä.

Viimeinen niitti oli, kun isosiskoni pyysi minut kaasokseen, koska hänellä ei ole ystäviä. Kukapa jaksaisi jatkuvasti itseään korostavan ihmisen seuraa... Häiden jälkeen systeri oli sanonut äidilleni, ettei ikinä suostuisi tekemään vastaavaa palvelusta minulle. Mun pitäisi olla kuulemma kiitollinen, että sain ylipäänsä olla hänen ylhäisyytensä vieraana...

Tänään kyseinen ihminen vituttaa erityisesti ihan vaan eilisten tapahtumien takia.
 
Onko kellään muulla ollut aina huono suhde siskoonsa, vai oletteko bestiksiä?

Mun isosisko oli jo lapsena todella täynnä itseään ja sen elämäntehtävä taitaa olla mun dissaaminen. Jo pienenä se saattoi seistä peilin edessä tuntikausia ja huudella mulle solvauksia, kuinka olen rumempi ja tyhmempi kuin hän. Kouluaikoina, jos satuin hänen kanssaan samaan bussiin tai törmäsin häneen kadulla, niin hän esitti, ettei tuntisi mua.

Vielä inhottavampaa on se, että hänen itsetuntonsa ei ikinä ole saanut minkäänlaisia kolauksia. Siskoni pääsi ensimmäisellä yrittämällä oikikseen ja on nykyään hyvin itsetietoinen juristi. Mä en päässyt kolmannellakaan yrittämällä kauppikseen ja kun siinä välissä aloitin amiksen, niin siskoni pyysi mua valehtelemaan opiskelupaikkani hänen järjestämissään juhlissa.

No, eilen oli taas eräs tapahtuma, jossa tapasin isosiskoni pitkästä aikaa ja kohtaaminen oli jäätävä sekä todella nöyryyttävä. Mulle tuli niin paha mieli, että vielä aikuisenakin sen on vähäteltävä mun tekemisiäni ja nokitettava kaikessa paremmaksi.

ootko miettiny että ehkä se vika ei olekkaan siskossasi,vaan sinussa,mitä jos sinä olet epänormaalin herkkä? etkä osaa suhteuttaa asioita?

mä pistin välit poikki ärsyttävänä isosiskona siksi koska pikkusisko on just sellanen vielä aikuisenakin että alkaa pillittää jos joku asia ei mee hänen mielen mukaan, sisko näkee hirveitä uhkia sielläkin missä niitä ei ole, ja lopulta tempas omien sairaiden tulkintojen pohjalta ls-ilmoituksen. siinä vaiheessa sai kyseinen sisko ihan rauhassa oman täydellisyytensä kanssa elelemään.
 
Mulla ja mun pikku siskolla on hyvät välit, soitellaan melki joka päivä :). Siso on mulle tärkee. Pikku veljeni kanssa on myös läheiset välit ja liikuttiin nuorempina samoissa porukoissa ja ikä eroo meillä 1,5v ja pikkusiskoni kanssa on 4v ikä eroo. Mä oon vanhin meistä.
 
Mun isosisko on iha vitsin idjootti se ragee mulle melkein joka päivä ja se on joutunut menemään terapeutille siitä että se suuttuu koko ajan ja minä olen vielä lapsi toivoisin että se joutuisi mieli sairaalaan ku se on niin tyhmä ja se on 15 ja se polttaa tupakkaa ja onneks sen äiti marja löysi kerran tupakka askin sen laukust sen kaverit ostaa sille tupakkaa onnela mulla on toinen isosisko joka on hyvä
 
Mulla ja mun pikku siskolla on hyvät välit, soitellaan melki joka päivä :). Siso on mulle tärkee. Pikku veljeni kanssa on myös läheiset välit ja liikuttiin nuorempina samoissa porukoissa ja ikä eroo meillä 1,5v ja pikkusiskoni kanssa on 4v ikä eroo. Mä oon vanhin meistä.

Ei helv opettele kirjottamaa sanoja oikein yhteen ennen ku tuut tunteileen tänne, ihan häirittee nuo yhdyssana- ja kirjoitusvirheet
 
Onko kellään muulla ollut aina huono suhde siskoonsa, vai oletteko bestiksiä?

Mun isosisko oli jo lapsena todella täynnä itseään ja sen elämäntehtävä taitaa olla mun dissaaminen. Jo pienenä se saattoi seistä peilin edessä tuntikausia ja huudella mulle solvauksia, kuinka olen rumempi ja tyhmempi kuin hän. Kouluaikoina, jos satuin hänen kanssaan samaan bussiin tai törmäsin häneen kadulla, niin hän esitti, ettei tuntisi mua.

Vielä inhottavampaa on se, että hänen itsetuntonsa ei ikinä ole saanut minkäänlaisia kolauksia. Siskoni pääsi ensimmäisellä yrittämällä oikikseen ja on nykyään hyvin itsetietoinen juristi. Mä en päässyt kolmannellakaan yrittämällä kauppikseen ja kun siinä välissä aloitin amiksen, niin siskoni pyysi mua valehtelemaan opiskelupaikkani hänen järjestämissään juhlissa.

No, eilen oli taas eräs tapahtuma, jossa tapasin isosiskoni pitkästä aikaa ja kohtaaminen oli jäätävä sekä todella nöyryyttävä. Mulle tuli niin paha mieli, että vielä aikuisenakin sen on vähäteltävä mun tekemisiäni ja nokitettava kaikessa paremmaksi.
Ihan paska sisko mullaki
 

Yhteistyössä