Toggle sidebar

Ärsyttääkö sinua kaveri joka nähdessänne keskittyy lähinnä vain lapsiensa huomiointiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
En tiedä miksi minua tympii niin kovasti kaverini käyttäytyminen.
Ehkä se kertoo sitten jotain minusta, luulisin...?

Kaveri kutsuu usein kylään, ja minä vierailen enemmän hänen luonaan, koska minulla on enemmän käyntiä hänen asuinpaikkakunnallaan.

Jos keskustelemme, hänen on hypättävä vähän väliä esim. katsomaan kohta ekaluokkalaisen lapsen piirustuksia/mentävä katsomaan lapsen leikkejä/lukemaan satua (ei siis iltasatua) jne. Hän ei keskity ollenkaan aikuisten väliseen kanssakäymiseen.

Jotenkin minua ärsyttää hänen kasvatustyylinsä, jossa lapsille ei ole asetettu kunnolla rajoja.

Jos hän soittaa minulle, hän puhuu samaan aikaan lapsille, enkä voi koskaan olla varma onko hän edes kuullut/ymmärtänyt mitä hänelle olen puhunut.

Muiden kaverien kanssa tälläistä ongelmaa ei ole, vaan lapsia esim. vaaditaan välillä odottamaan vuoroaan kun aikuiset keskustelevat.

Onko muilla tälläisia ajatuksia?
 
Ei ärsytä. Itselläni on kaksivuotias ja vauva, ja paketti pysyy kasassa tasan niin kauan kuin äiti skarppaa. Enemmän ärsyttävät ne äidit, jotka huomioivat puistoissa vain juorukaverinsa ja antavat pentujen riehua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Titanikki:
Ei ärsytä. Itselläni on kaksivuotias ja vauva, ja paketti pysyy kasassa tasan niin kauan kuin äiti skarppaa. Enemmän ärsyttävät ne äidit, jotka huomioivat puistoissa vain juorukaverinsa ja antavat pentujen riehua.
Click to expand...

ei varmaan ap:takaan haittaisi jos ystävänsä 2 -vuotiasta taikka vauvaa passaisi. Ekaluokkalainen on jo aikas iso ja omatoiminen - jos sellaiseksi on antanut kasvaa.
 
Mulla on sukulainen joka ei puhu mistään muusta ku koiristaan. Tänäänkin se soitti ja kun aloin kertoa yhtä hauskaa tapausta, se alkoi kesken kaiken puhua toiselle koiralle ja sit se selitti mulle, mitä se koira nyt tekee. Ja toinen nyt tuolla jyrsii jotain luuta ja pälä pälä. Koko ajan niistä koirista, kyllä mä ymmärrän että ne on rakkaita, mutta kun ei sitä kiinnosta ollenkaan kuunnella mitä mulle kuuluu.
 
Mulla kans samanlainen kaveri, ja kyllä ärsyttää, ärsyttää niin paljon etten hänelle enää soittelekaan. Mulla itelläki lapsia ja lähes kaikila kavereilla lapsia, että kyllä se on ihmisestä kiinni.
 
Vauvat ja pienet taaperot on erikseen, mutta isommille voi ja täytyy opettaa, että aikuisia ei voi jatkuvasti keskeyttää ja juoksuttaa vieraiden läsnäollessa. Eikä toki muutenkaan. Enkä tarkoita sitä, että lapsen kuuluisi olla niin kuin häntä ei olisikaan. Itse aina yritän parhaani mukaan kunnioittaa vierasta ja se vaatii sen, että puhun jo etukäteen tytölle 9v. kuinka sopii käyttäytyä. Meidän neiti kun on juuri sellainen keskeyttelijä ihan luonnostaan. Häntä täytyy vain aina muistaa muistuttaa. Toki iän myötä tuota tapaa on saatu aika hyvin karsittua pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona-76:
No ärsyttäisi kyllä. En anna tuonkaan 5v olla keskipiste ja häiritä kokoajan aikuisten juttuja.
Click to expand...

Kaverini ekaluokkalainen oli suht pitkään ainoana lapsena, ennen kuin sai sisaruksen, ja koko perheen elämä pyöri siihen asti hänen ympärillään. Lapsi on oikein fiksu ja mukava, mutta haluaa jatkuvaa huomion keskipisteenä olemista. Jos aikuiset keskustelevat, eikä hänen leikkejään huomioida, hän valittaa että "kotona on kauhea meteli" tms.
 
[QUOTE="vieras";28721921]Mulla on sukulainen joka ei puhu mistään muusta ku koiristaan. Tänäänkin se soitti ja kun aloin kertoa yhtä hauskaa tapausta, se alkoi kesken kaiken puhua toiselle koiralle ja sit se selitti mulle, mitä se koira nyt tekee. Ja toinen nyt tuolla jyrsii jotain luuta ja pälä pälä. Koko ajan niistä koirista, kyllä mä ymmärrän että ne on rakkaita, mutta kun ei sitä kiinnosta ollenkaan kuunnella mitä mulle kuuluu.[/QUOTE]

Tää on siis luonteenpiirre, eikä aina välttämättä ominaista juuri äideille :D
 
No ärsyttäis ihan varmasti. Ja äsyttäkin, meillä on myös tuon kaltaisia tuttuja.
Lapsilleni olen opettanut, että nyt äidillä on kaveri kylässä, jonka kanssa äiti haluaa jutella.
Enhän minäkään mene keskeyttämään lasten leikkejä..odotan siis ettei minuakaan keskeytetä.
 
Ärsyttäisi itseänikin. Siinä tapauksessa ymmärtäisin paremmin, mikäli kyseessä pidempi vierailu. Mutta hassulta kyllä kuulostaa, että lapselle luetaan satua yms.

Itse olen joskus tympääntynyt äitiini. Ihana mummo on lapsille ja rakastaa heitä yli kaiken. Mutta joskus harmittanut ihan oikeasti, kun olen hänelle kertonut jotain itselleni tärkeää asiaa, niin mummo (eli äitini) lähtee esim. kesken lauseen leikkimään lapsen kanssa. Tulee jotenkin mitätön olo. Sellainen, että minulla ei ole hänelle väliä ja minulle tärkeät asiat ovat merkityksettömiä. Enpä paljon ole hänelle omista asioistani nykyään puhunutkaan.
 
Minulla niinpäin, että erään kaverini lapsi vaatii kokoajan huomiota minulta! Kun menen tapaamaan kaveriani, tuntuu enemmänkin että menisin tapaamaan hänen lastaan. Lapsi on kyllä oikein ihana 3v, mutta olisi joskus kiva, jos hän voisi vaikka touhuta isänsä kanssa hetken, että minä voisin jutella ja kahvitella äidin kanssa, ilman, että samaan aikaan pitää leikkiä pojan kanssa. Yhden jutun kertomiseen äidille menee ehkä 15min, kun lapsi keskeyttää jokaisen lauseen omalla jutullaan. Ei auta edes, jos sovin tapaamisen muualle kuin heidän kotiinsa, sillä tietysti lapsi on aina mukana..
 
Kyllä ärsyttää ja raivostuttaa!! Mulla yksi tällainen kaveri ja kahvittelu hetki menee AINA siihen, lällätellään ja huomioidaan vaan sitä lasta. Muutenkin harvoin nähdään ja sitten kun nähdään, niin pakko raahata se mukula mukana pilaamaan aikuisten tapaaminen... Ei hyvä ei.
 
[QUOTE="alkup.";28721990]Kaverini ekaluokkalainen oli suht pitkään ainoana lapsena, ennen kuin sai sisaruksen, ja koko perheen elämä pyöri siihen asti hänen ympärillään. Lapsi on oikein fiksu ja mukava, mutta haluaa jatkuvaa huomion keskipisteenä olemista. Jos aikuiset keskustelevat, eikä hänen leikkejään huomioida, hän valittaa että "kotona on kauhea meteli" tms.[/QUOTE]

Minkä ikäinen nuorempi lapsi on?
 
Tottakai.
Aiemmin ärsytti kun eräs ihminen huomioi vain koiraansa joka minuutti ja koira ärhenteli kaikille jos ei saanut huomiota koko ajan. Koirasta on tullut hengenvaarallinen.

Saa nähdä mitä sama tuottaa lastenkasvatuksessa.
 
Ei tule tuollaista kaveria mieleen mutta olisihan se ärsyttävää jos toinen noin ns turhaan (isompi lapsi joka ei sitä huomioa niin tarvitsisi) käyttäisi yhteisen aikamme pääosin lapsensa huomioimiseen.

Tosin pakko myöntää että noiden isompien lasten kohdalla olen itse varmaan samanlainen. En turhaan mutta mistäs toinen sen tietää jos lapset vaikuttavat rauhallisilta ja tyytyväisiltä ja silti äiti kuulostelee peräänsä ja käy useaan otteeseen tarkistamassa tilannetta, lapsen tullessa samaan huoneeseen siirtää keskittymisensä tähän ja ohjaa tätä johonkin tekemiseen tms. Lapsen ja vieraan puhuessa huomioi ensin lapsen.
 
Ärsyttäisi. Mutta siinä on monta muttaa. Ymmärrän, että pienempien lasten kanssa on eri juttu. Ja isommillakin lapsilla voi olla erilaisia vaiheita ja päiviä, joskus äidintarve on suurempi. Ja tökkisi minua sekin, jos lapsi ohitetaan ja jätetään kokonaan huomiotta (sen sijaan että sanottaisiin, että odota hetki, nyt on juttu kesken, ja sen jutun jälkeen oikeasti kuunneltaisiin se lapsen juttu). Eli kultaista keskitietä kannatan.

Mut joo, kieltämättä tökki kun kaveri juoksi koko ajan 5-vuotiaansa asioilla (hakemassa leikkiin tavaroita x, y tai w siksi että lapsen mielestä se itse hakeminen olisi tylsää) tai leikki tai pelasi tämän kanssa, kun oltiin kylässä. Ehkä se oli se poikkeuspäivä :)
 
Ai niin, ja lisään vielä, että minusta on ihan normaalia, että esimerkiksi kouluikäinen hakee vierailun aikana aikuisten huomiota ja seuraa ja on kiinnostunut vieraasta, ja toteuttaa sen esimerkiksi tulemalla esittelemään niitä piirustuksiaan vaikkei normaalisti tekisi niin. Mut silloinkin aikuinen voi asettaa rajat, ettei koko vierailu pyöri piirustusshown ympärillä ("me tullaan sitten kahvin jälkeen katsomaan yhdessä, mitä kaikkea olet piirtänyt").
 
Ärsyttäisi. Lapset menee tietysti edelle kaikessa, mutta kun lapsi on 7-vuotias niin häneltä täytyy jo odottaa hieman enemmän. Sen ikäisen täytyy osata olla ja leikkiä myös yksin, eikä vaatia jatkuvaa äidin huomiota.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa