Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[mutta mutta]

musta on jännä,että joitain ihmisiä voi ärsyttää toisten ihmisten ratkaisut näinkin paljon
kiva jos teillä riittää rahat siihen mitä tarvitsette,vaikka hoidat lapsia kotona.
Mä haluan käydä töissä,ja ostaa joskus jotain kivaa itselleni ja lapsille,enkä halua aina olla kiristämässä vyötä,tai että ei ole rahaa tuohonkaan. Ei meillä rahaa siis liikaa ole,mutta niin että se riittää.

Ärsyttää siksi, koska lasten etu on monelle aikuiselle niin tärkeää. Siis toistenkin ihmisten lasten etu. Lisäksi minä, joka olen kasvattanut lapseni hyvin, joudun laittamaan oman lapseni kaikkien häiriintyneiden ja hylättyjen lasten joukkoon esim. samaan kouluun joskus. Näiden lasten ongelmat siis siirtyvät minun lapseeni epäsuoraa reittiä.

 

[juups]

Onneksi pääsen töihin kun isä jää isäkuukaudelle lapsen ollessa 8,5kk. Oikeasti.

Muuten katkeroituisin osaani niin pahasti että kuvittelisin sen olevan ainoa oikea ja hengailisin jossain nettipalstalla tekimisen puutteessa syyttelemässä muita.

 

[Minerva McGarmiwa]

Olen samaa mieltä. Olen kuullut monen työäidin ihmettelevän, miten joku pystyy olemaan esim. lasten kanssa 5-vuotta kotona ja uhraamaan esim. työkokemustansa noihin vuosiin. Minä taas ajattelen, että minulla on kaksi lasta, vain kaksi lasta, he ovat minulle tärkeintä maailmassa ja heidän varhaisvuotensa vaikuttavat heidän perusturvallisuuteen ja niin ollen koko elämäänsä. Täten siis yksi viisi vuotta pois työelämästä on yksi paskanhailea noin tärkeän asian rinnalla.

Hoitoon vieminen on nykyään liian yleistä. Sitten ihmetellään, miten suomesta on tullut kuin Amerikka ja kaikkea järkyttävää tapahtuu. Lapset ovat liian yksin sekä pienenä että isompana. Vanhemmille on oma etu tärkeämpää kuin lapsen etu.

Varsinkin kun tässäkin maassa on viime aikoina kaikkea kiristetty, pk:ssa ryhmäkoko on 23 lasta ja 2-3 aikuista niin "on se suoranainan ihme" että lapset voi huonosti..

No meillä pk:s on 10 lasta ja 3-4 aikuista. osa lapsista on osa-aikasia eli usein paikalla on 5-6 lasta ja aikuisia 3

 

[tsiisas]

Olen samaa mieltä. Olen kuullut monen työäidin ihmettelevän, miten joku pystyy olemaan esim. lasten kanssa 5-vuotta kotona ja uhraamaan esim. työkokemustansa noihin vuosiin. Minä taas ajattelen, että minulla on kaksi lasta, vain kaksi lasta, he ovat minulle tärkeintä maailmassa ja heidän varhaisvuotensa vaikuttavat heidän perusturvallisuuteen ja niin ollen koko elämäänsä. Täten siis yksi viisi vuotta pois työelämästä on yksi paskanhailea noin tärkeän asian rinnalla.

Hoitoon vieminen on nykyään liian yleistä. Sitten ihmetellään, miten suomesta on tullut kuin Amerikka ja kaikkea järkyttävää tapahtuu. Lapset ovat liian yksin sekä pienenä että isompana. Vanhemmille on oma etu tärkeämpää kuin lapsen etu.

Varsinkin kun tässäkin maassa on viime aikoina kaikkea kiristetty, pk:ssa ryhmäkoko on 23 lasta ja 2-3 aikuista niin "on se suoranainan ihme" että lapset voi huonosti..

No onneksi meillä on varaa maksaa kunnon hoitajalle kunnon palkkaa, ei tarvitse viedä moiseen paikkaan lapsiaan hoitoon, hahahahaaa!
Ehkä ap;llä on niin kurja olo, kun ei ole rahaa pas***kaan, niin pitää tulla tänne rääpimään päätään.

 

[Scarlett O Harava]

musta on jännä,että joitain ihmisiä voi ärsyttää toisten ihmisten ratkaisut näinkin paljon
kiva jos teillä riittää rahat siihen mitä tarvitsette,vaikka hoidat lapsia kotona.
Mä haluan käydä töissä,ja ostaa joskus jotain kivaa itselleni ja lapsille,enkä halua aina olla kiristämässä vyötä,tai että ei ole rahaa tuohonkaan. Ei meillä rahaa siis liikaa ole,mutta niin että se riittää.

Ärsyttää siksi, koska lasten etu on monelle aikuiselle niin tärkeää. Siis toistenkin ihmisten lasten etu. Lisäksi minä, joka olen kasvattanut lapseni hyvin, joudun laittamaan oman lapseni kaikkien häiriintyneiden ja hylättyjen lasten joukkoon esim. samaan kouluun joskus. Näiden lasten ongelmat siis siirtyvät minun lapseeni epäsuoraa reittiä.

Mun likka on ollu hoidossa 1v8kk ikäisestä eikä hän mikään häiriintynyt ole vaan kyllä hänetkin on vanhemmat kasvattaneet. Aivan hyvin se hylätty ja häiriintynyt lapsi voi olla kotihoidossa.

 

[uhraudu lapsen puolesta]

Onneksi pääsen töihin kun isä jää isäkuukaudelle lapsen ollessa 8,5kk. Oikeasti.

Muuten katkeroituisin osaani niin pahasti että kuvittelisin sen olevan ainoa oikea ja hengailisin jossain nettipalstalla tekimisen puutteessa syyttelemässä muita.

Kaikkihan on vain kiinni SINUN hyvinvoinnistasi!

 

[!!!]

Päiväkodin hoidon laatu on ihan arseesta nykyään, älkää äidit muuta kuvitelko!

 

[ap.]

Juttuhan on niin, että jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa tämän asian suhteen eikä siihen ole nokan koputtamista kenelläkään. Ei mua ainakaan kiinnosta muitten lasten hoitoon viemiset tai kotona hoitamiset.

Totta kai sitä 3 vuotta kestävää kotihoitoa toitetaan, kun sitä kotihoidontukea saa lapsesta kunnes hän täyttää 3 vuotta....

Ei, kun se on tutkimustietoa =)

 

[Ihan vaan minä]

Hoitoon vieminen on nykyään liian yleistä. Sitten ihmetellään, miten suomesta on tullut kuin Amerikka ja kaikkea järkyttävää tapahtuu. Lapset ovat liian yksin sekä pienenä että isompana. Vanhemmille on oma etu tärkeämpää kuin lapsen etu.

Onko se nyt sitten töitä tekevien vanhempien vika että KAIKKI eivät huolehdi lapsistaan. Minulle ainakin on itsestään selvää se, että kun lapsi sitten hoidosta kotiin haetaan ja ollaan yhdessä kotona, niin sen lapsen kanssa todellakin ollaan ja jutellaan ja touhutaan. Se että lapsen vie aikaisin hoitoon ei tee tästä maailmasta pahaa ja Suomesta Amerikkaa. Jo kauan aikaa on ne lapset viety aikaisin hoitoon. Itse olen ollut 3kk kun äitini vei minut hoitoon, kun piti palata töihin ja silloin oli ne "vanhat hyvät ajat". Ei Amerikkaa!!

 

[noh]

Mua ei ärsytä, jos lapset viedään hoitoon, kun vanhemmat töissä tai koulussa tjt. Mutta se mua ärsyttää, että lapset viedään hoitoon, että äiti saa olla vauvan kanssa tjt.Varsinkaan en ymmärrä, jos kyseessä on siis parisuhteessa elävä ihminen, eikä yh. Ja siis nimenomaan silloin kun hoitoon vietävä lapsikin on alle 3 vuotias. Kerhot on eri asia, mutta en vaan ymmärrä, miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niitä jaksa kotona hoitaa, jos itsekin kotona on...

 

[ap.]

No jos ei oo rahaa, niin on pakko mennä töihin ja sitä lasta harvemmin vissiin voi töihin mukaan ottaa.

Ja tähän lisänä oman"mielenterveyden"kannalta on ihan hyvä tehdä jotain"omaakin"/saada omaa aikaa kuin olla vain lapsen kanssa kotona.
Ja miehenkin kannalta katsottuna onhan se kiva,että molemmat tuo leipää pöytään.

Eihän maailma sentään noin mustavalkoinen ole? Oman mielenterveyden kannalta toki on hyvä olla äidillä omia(kin) juttuja. Mutta voihan niitä kotiäidilläkin olla. Ja aika arvokkaaksi työksi katson lasten hoitamisen, arvokkaammaksi kuin tuon leivän pöytään tuomisen just silloin. Ehtii sitä myöhemminkin. Pikkulapsiaika ON lyhyt.

 

[Scarlett O Harava]

Juttuhan on niin, että jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa tämän asian suhteen eikä siihen ole nokan koputtamista kenelläkään. Ei mua ainakaan kiinnosta muitten lasten hoitoon viemiset tai kotona hoitamiset.

Totta kai sitä 3 vuotta kestävää kotihoitoa toitetaan, kun sitä kotihoidontukea saa lapsesta kunnes hän täyttää 3 vuotta....

Ei, kun se on tutkimustietoa =)

Mutta jokainen perhe tekee itte valinnan tämän asian suhteen eikä se kuulu muille. Tämä on tosiasia.

 

[ap.]

Ja meillä kaikillahan on sama elämäntilanne, saamme samanverran kotihoidon tukea jne..."kun minäkin niin kaikkien muidenkin pitää"....

Kotihoidontuki on kaikille sama. Lisäosa riippuu perheen tuloista.

 

[Niinpä]

Olen samaa mieltä. Olen kuullut monen työäidin ihmettelevän, miten joku pystyy olemaan esim. lasten kanssa 5-vuotta kotona ja uhraamaan esim. työkokemustansa noihin vuosiin. Minä taas ajattelen, että minulla on kaksi lasta, vain kaksi lasta, he ovat minulle tärkeintä maailmassa ja heidän varhaisvuotensa vaikuttavat heidän perusturvallisuuteen ja niin ollen koko elämäänsä. Täten siis yksi viisi vuotta pois työelämästä on yksi paskanhailea noin tärkeän asian rinnalla.

Jännä kun se on ainoastaan se lasten varhaisvuodet jotka vaikuttaa lasten elämänlaatuun. Ei se, että pitkään kotona ollu äiti ei vaikkapa enää työllistykään, tai työllistyy huonoon paikkaan eikä ole siellä onnellinen. Tämähän ei millään lailla vaikuta esim. lapsen elämään ikävuosina 5-50?

Onhan se kiva ettei kotiin voida mitään hankkia, kun äiskä on nyt pitkäaikaistyötön. Onhan se kiva, kun äiskä marisee miten "uhrasi" parhaat työvuotensa lasten onnellisuuden takia, vaikka lapselle se oli yks ja lysti.

Ja onhan se lapsen onnellisuuden takia todella tärkeää, että vanha äitimuori kituuttaa naurettavalla eläkkeellä vanhoja päiviään, kun työeläkäettä ei juurikaan ole kertynyt, ja lapsi saa sitten isompana painaa niska limassa duunia avustaakseen sekä omia lapsiaan että äitiään?

Sitten ihmetellään miksi niin monella naisella on "tyhjän pesän syndrooma", kun ne piiperoiset elämän tarkoitukset lentävät pesästä, ja äiskä ei pääsekään enää leijumaan kotonaolemisellaan. Pitäisi hommata ihan oma elämä.

Oon muuten kotiäidin kasvatti. On muuten työttömänä nyt.

 

[nii]

Ja meillä kaikillahan on sama elämäntilanne, saamme samanverran kotihoidon tukea jne..."kun minäkin niin kaikkien muidenkin pitää"....

Kotihoidontuki on kaikille sama. Lisäosa riippuu perheen tuloista.

Mutta toisissa kunnissa saa kuntalisää, toisissa ei..

 

[juups]

Onneksi pääsen töihin kun isä jää isäkuukaudelle lapsen ollessa 8,5kk. Oikeasti.

Muuten katkeroituisin osaani niin pahasti että kuvittelisin sen olevan ainoa oikea ja hengailisin jossain nettipalstalla tekimisen puutteessa syyttelemässä muita.

Kaikkihan on vain kiinni SINUN hyvinvoinnistasi!

Sehän heijastuu lapseen jos oma pää ei kestä kotona. Nämä asiat on paljon monimutkaisempia kuin, että "hoida lapsesi kotona 3-vuotiaaksi". Yhtälailla minä voisin sanoa, että jos perheessä on 3 lasta niin he eivät mielestäni saa tarpeeksi huomiota jos toinen vanhemmista käy töissä. Yhdenkin kanssa on sellainen olo, että olisi kiva lukea lapselle enmmän ja kuunnella häntä enemmän.

 

[kolmen äiti]

Mä oon kotona meiän 6kk:n ikäsen vauvan kanssa ja esikoinen 3,5v on tarhassa kolme päivää viikos... Meille tää ratkasu on hyvä. Tyttö saa nähä kavereita ja osallistua tarhan tarjoomille retkille.

 

[ap.]

musta on jännä,että joitain ihmisiä voi ärsyttää toisten ihmisten ratkaisut näinkin paljon
kiva jos teillä riittää rahat siihen mitä tarvitsette,vaikka hoidat lapsia kotona.
Mä haluan käydä töissä,ja ostaa joskus jotain kivaa itselleni ja lapsille,enkä halua aina olla kiristämässä vyötä,tai että ei ole rahaa tuohonkaan. Ei meillä rahaa siis liikaa ole,mutta niin että se riittää.

Odotin tätä. Minua ärsyttää kyseinen asia, koska näen sen suuremman, negatiivisen yhteiskunta"kehityksen" oireena. Ihmisiltä on unohtunut, mikä täällä on todella tärkeää. On kadotettu itsemme johonkin markkinatalouden oravanpyörään. Lapsi unohtuu. Ja seurauksia on hyvinkin jo näkyvissä. Lapselle se "jonkun kivan ostaminen" on kuitenkin arvoasteikossa aika alhaalla. Yhteinen aika ja vanhempien läsnäolo on miljoona kertaa tärkeämpää.

 

[revi siitä]

koulutettu. Sielä kotona se sun koulutuksesi vanhenee vauhdilla. Että eipä oo koulutuksesta hyötyä.
Äijälläs jää varmaan yli tonni kuussa käteen, ja ehkäpä saatte myös kunta lisää Näin ei ole kaikilla, Joten turha mahtailla, kun et elämästä mitään tiedä.
Haluatko, että kaikki heittäytyy yhteiskunnantukien varaan vai mitä ajat takaa??? Ja voin kertoa, että ei sieltä sossusta rahaa tipu kaikille, koska avustuksiin vaikuttaa muukin, kuin pelkät tulot. Meillä jäisi vuokran jälkeen 160?/hlö.

 

[ap.]

Olen samaa mieltä. Olen kuullut monen työäidin ihmettelevän, miten joku pystyy olemaan esim. lasten kanssa 5-vuotta kotona ja uhraamaan esim. työkokemustansa noihin vuosiin. Minä taas ajattelen, että minulla on kaksi lasta, vain kaksi lasta, he ovat minulle tärkeintä maailmassa ja heidän varhaisvuotensa vaikuttavat heidän perusturvallisuuteen ja niin ollen koko elämäänsä. Täten siis yksi viisi vuotta pois työelämästä on yksi paskanhailea noin tärkeän asian rinnalla.

Hoitoon vieminen on nykyään liian yleistä. Sitten ihmetellään, miten suomesta on tullut kuin Amerikka ja kaikkea järkyttävää tapahtuu. Lapset ovat liian yksin sekä pienenä että isompana. Vanhemmille on oma etu tärkeämpää kuin lapsen etu.

Juuri näin, ymmärsit pointin =) On minullakin ura, olen korkeasti koulutettu. Uran kannalta kotonaolo on todella huono, ellei tuhoisa ratkaisu. Mutta en voisi katsoa itseäni peiliin, jos tekisin toisin. Nämä ovat minun lapseni, olen heidät toivonut ja heidät maailmaan saattanut. Kenenkään muun, työyhteisön tai yhteiskunnan, etu ei aja heidän ohitseen. Jos ja kun saan kuulla tästä sitten työelämässä, voitte uskoa, että puolustan valintaani

 

[ap.]

Mä jatkoin koulua kun esikoinen oli 4kk.. mitäs siihen sanot ap? :kieh:

No, oliko lapsi isän kanssa kotona? Isovanhempien/jonkun kanssa kotona? Toivottavasti.

 

[juups]

Minua huolestuttaa kaikista eniten se, että kodeissa ei keskustella. Asiat nähdään mustavalkoisina. Tämäkin palsta on aivan ihmeellinen agressionpurkupaikka, jossa lynkataan asiattomasti ihmisä päivittäin.

Minä en kannata kuria lapsille. Kannatan ehdotonta rakkautta, keskustelua, yhdessäoloa, tavallista arkea, selviä rajoja. Eroa siihen mitä on olla lapsi ja mitä on olla aikuinen. Uskon, että hyvä arki on mahdollinen hyvässä päivähoitopaikassa.

 

[kolmen äiti]

Ei se lasten kanssa touhuaminen oo aina rahastakaan riippuvaista. Ei nykyajan vanhempia kiinnosta viettää aikaa lastensa kanssa...oli töissä tai ei. On harrastuksia ja kaiken maailman menoja...ja sit se ikuinen KIIRE. En mä ainakaan ihan kaikkee pistäis sen töissä olemisen piikkiin....

 

[juups]

ja voin vannoa ap:lle, että olen koulutetumpi

 

[totta,niin totta!!!]

Juttuhan on niin, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Alle 2-vuotiaan paikka on ehdottomasti kotona. Minua ärsyttää äärettömästi se, että pieniä lapsia viedään päivohoitoon ja ratkaisua perustellaan pakolla: että ei oltaisi "haluttu" viedä, mutta on "ihan pakko" rahatilanteen takia. Ei kuulkaas ole! Elämä on valintoja. Jos nyt sitten valitsette alle vuosikkaan hoitoonviennin, niin ottakaa siitä edes vastuu älkääkä paetko pakkojen taakse. Kiitos!

nimenomaan näin! meillä kituutetaan, mutta lapsi saa olla ainakin kotona kaksi vuotiaaksi saakka. Itsekkyys pois, sillä pärjää jo pitkälle!