Ärsyttää miehen käytös

[vierailija]

Aluksi äksyili vain omille vanhemmilleen. Nyt on alkanut äksyilemään minulle ja lapsellemme. Vähän samantyylistä kuin naisten känkkäränkkäpäivät, mutta nämä miehen känkkisränkkispäivät ovat kestäneet jo toista kuukautta.

Selkeästi on hermot kireällä. Mielialat vaihtelee, ensin voi olla kaikki hyvin ja yhtäkkiä pitää moittia/haukkua/ilkeillä jostain oikeasti aika turhasta. Sanoo pahasti. Yleensä on ollut hyvin korrekti (on siis sanonut esim. "voitaisiinko jatkossa kerätä ne lehdet tuohon koriin?"), nyt voi sanoa todella ilkeästi jostain.
Eilen kehotti käyttämään haarukkaa kun leipäni juuttui paahtimeen.
Monesti voi jutella päivän asiat ja kuulumiset suoraan lapsellemme ja minut jättää täysin huomioitta. Lapsemme on puolitoistavuotias.

Lautaset jätetään pöytään, samoin maitopurkki. Vaatteet lojuu milloin missäkin. Sitten jupistaan kun pitää viedä roskapussi ulos (ainoa kotityö minkä voi tehdä). Makaa sohvalla ja piereskelee ja viikonloppuna ottaa kaljaa.

Halusin yhden lapsen.
Sain kaksi.
Eikä tuo käytös ainakaan seksinmahdollisuuksia lisää.

Vaihdevuodet alkamassa? Masennus?
Ei voi kysyä kun vittuilee takaisin.

 

[Kokardi65]

hmmm.....?enpä oikein tiedä.Pitäisiköhän sille antaa kenkää.Seuraavan känkkäränkkä kohtauksen tulllessa näytä ovea ja sano:"Siinä on seittemän hirttä poikki.Siitä voi poistua jos ei miellytä"

 

[vierailija]

hmmm.....?enpä oikein tiedä.Pitäisiköhän sille antaa kenkää.Seuraavan känkkäränkkä kohtauksen tulllessa näytä ovea ja sano:"Siinä on seittemän hirttä poikki.Siitä voi poistua jos ei miellytä"

Hohhoijaa. Perinteinen palstaratkaisu kaikkiin parisuhteen ongelmiin on aina ero. Täytyy olla omassa elämässä sattunut jotain todella ikävää tai mielenterveys pahasti järkkynyt, jos sitä eroa pitää aina heti kärkeen tarjota ratkaisuna.

Toinen klassinen vakio on miehen kategorinen tuomitseminen ainoaksi syylliseksi. Miehen käytöksen oletetaan aina kumpuavan jostain miehen oman mielen saastaisista sopukoista, eikä kukaan ikinä epäile tai rohkene vihjatakaan, että kenties naisella eli näiden tämäntyyppisten ulinaketjujen aloittajalla voisi olla jotain osuutta suhteen pahoinvointiin ja miehen käytökseen. Mistään muusta tekijästä puhumattakaan. Nainen on aina tarinan uhri, marttyyri ja viaton kärsijä.

Ääh, kuka muka viitsii katsella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta? Ero on ainoa ratkaisu. Ei muuta kuin reippaasti pyyhkimään persettä parisuhteella ja perheellä, kaikki muuttuu heti paremmaksi!

 

[Elena777]

Hankala tilanne..
Näyttäis siltä, että mies yrittää työntää perhettään pois läheltään jostain syystä.

 

[Kokardi65]

Hohhoijaa. Perinteinen palstaratkaisu kaikkiin parisuhteen ongelmiin on aina ero. Täytyy olla omassa elämässä sattunut jotain todella ikävää tai mielenterveys pahasti järkkynyt, jos sitä eroa pitää aina heti kärkeen tarjota ratkaisuna.

Toinen klassinen vakio on miehen kategorinen tuomitseminen ainoaksi syylliseksi. Miehen käytöksen oletetaan aina kumpuavan jostain miehen oman mielen saastaisista sopukoista, eikä kukaan ikinä epäile tai rohkene vihjatakaan, että kenties naisella eli näiden tämäntyyppisten ulinaketjujen aloittajalla voisi olla jotain osuutta suhteen pahoinvointiin ja miehen käytökseen. Mistään muusta tekijästä puhumattakaan. Nainen on aina tarinan uhri, marttyyri ja viaton kärsijä.

Ääh, kuka muka viitsii katsella asioita useammalta kuin yhdeltä kantilta? Ero on ainoa ratkaisu. Ei muuta kuin reippaasti pyyhkimään persettä parisuhteella ja perheellä, kaikki muuttuu heti paremmaksi!

pidin aloitusta provona,ja senpä vuoksi läpällä heitin tuota stooria alkuun.Onhan yhteiskunnassa mahdollisuuksia aina suhteen parantamiseksi,enkä suinkaan ole oikeasti sitä mieltä että kaikkien suhteiden pitäisi automaattisesti aina päättyä eroon.Apuahan voi aluksi hakea tilanteeseen vaikka sillä että kertoo asiasta vaikka jollekkin luotettavalle henkilölle jolla saattaisi olla itsellä sellainen vastaava tilanne ennestään ja joka on saanut asiaan apua vaikkapa parisuhdeterapian kautta tai jollain muulla tavalla.Yhteiskunta voi kyllä auttaa jos vaan molemmilla on halua panostaa yhteiseen tulevaisuuteen.Tietenkin puhuisin asiasta ensin kumppanini kanssa ja yrittäisin sovittelevasti kysellä mistä kiikastaa.Onko työpaikalla kenties stressiä joka aiheuttaa kiukuttelua vai missä vika.

 

[vierailija]

pidin aloitusta provona,ja senpä vuoksi läpällä heitin tuota stooria alkuun.Onhan yhteiskunnassa mahdollisuuksia aina suhteen parantamiseksi,enkä suinkaan ole oikeasti sitä mieltä että kaikkien suhteiden pitäisi automaattisesti aina päättyä eroon.Apuahan voi aluksi hakea tilanteeseen vaikka sillä että kertoo asiasta vaikka jollekkin luotettavalle henkilölle jolla saattaisi olla itsellä sellainen vastaava tilanne ennestään ja joka on saanut asiaan apua vaikkapa parisuhdeterapian kautta tai jollain muulla tavalla.Yhteiskunta voi kyllä auttaa jos vaan molemmilla on halua panostaa yhteiseen tulevaisuuteen.Tietenkin puhuisin asiasta ensin kumppanini kanssa ja yrittäisin sovittelevasti kysellä mistä kiikastaa.Onko työpaikalla kenties stressiä joka aiheuttaa kiukuttelua vai missä vika.

Jep. Provohan se taas.

 

[vierailija]

Sitä sun höpönassu ”miestäsi” alkoi vaivaamaan, kun Vihreät ei saaneetkaan vaalivoittoa. Nyt on essu nurinpäin ja papiliotit takussa.

 

[vierailija]

Ap tässä eikä ole provo.

Aikana ennen lasta mies käyttäytyi kuin tyypillinen perheen ainoa lapsi, jos tiedätte yksilapsosessa perheessä kasvaneen lapsen.

Minä minä minä, ihailkaa minua ja kehukaa kaikkea mitä teen -tyyppinen ihminen. Sitten tuli lapsi joka on nyt kaikkien mielenkiinnon kohde -ja mies on joutunut luopumaan siitä ykkösen paikasta.

Tässä syy?

 

[Elena777]

Minä minä minä, ihailkaa minua ja kehukaa kaikkea mitä teen -tyyppinen ihminen. Sitten tuli lapsi joka on nyt kaikkien mielenkiinnon kohde -ja mies on joutunut luopumaan siitä ykkösen paikasta.

Sen tietää vain mies, että mitä hänen päässä liikkuu...mutta ei olis ensimmäinen isä joka on mustasukkainen siitä että joutuu jakamaan vaimon huomion lapsensa kanssa.
Tuota tapahtuu myös äitien puolella.