Ärsyttää ihmiset, jotka eivät osaa iloita toisen ihmisen onnea -.-

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
On muutamia tuttuja ja koitan vältellä sellaisia. Ei oo kiva kun jotain sanoo, kun on onnellinen niin toinen töksäyttää, et ei oo reiluu, no kivat sulle sit, no on se hyvä et sul menee niin hyvi ja tuota rataa. Tänään oli tapaus yks kaveri jolle kerroin, että onkin s tilillä 20e ( vasta oon sen ottanut ) niin sanoi että aika epäreiluu ( niillä itellään rahat vähissä ja elämä persiillään ) mutta ei tietääkseni ole mun vika jos möhlii omat asiat ja kaikki on retuperällä. Täytyy kyllä tarkkaan miettiä, mitä joillekin sanoo kun masentuu vain itse, sellaisista ihme kommenteista :/ onko teillä muilla tuttavapiirissä sellaisia ihmisiä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Smiigeli:
tuota kutsutaan myös kateudeksi :/

juu, sitä on yhdellä ihmisellä minua kohtaan TODELLA paljon. Yritä siinä kaveria olla. Tälläinen juttukin muistuu mieleen, kun sanoin että eroon, niin tuli aijaa, mäkin haluun, kaikki eroo ni munkin pitää :D olin vaa suuauki, ja mitääää.. se mitä on mun kans yhteydes on valitusta omasta elämästä/rahasta/eläimistä/autosta/lapsesta että pitäisi varmaan yrittää olla tapaamatta. Itse jos hänelle jotain kerron huonoa tai hyvää ei hän kommentoi mitenkään ( syö sormia tai harhoo hiuksia ) ja sit alkaa palpatus omasta piip elämsätä. Voin kyllä myöntää, että elämi on paremmassa järjästyksessä, kun hänen. mutta eikai kaveri silti saisi olla tuollainen minua kohtaan, jos kaveria haluukaan sitten edes olla.
 
todella tuttua on. Sama ihminen, joka ei kestä, että olen onnellinen jostain, kaivaa ne asiat esille, jotka tietää vievän pois minut raiteiltaan. Ikivanhoja riitoja ja ne ovat usein ajankohtaisia edelleen. Hänellä itsellään kyllä kaikki hyvin...kai.
En tiedä mitä pitäisi ajatella.
 
Joo, mun äiti on tollanen. Ja se ei oikeasti oo edes kade. Se vaan ei tajuu miltä se kuulostaa. Meillä on aina ollu ihan hyvät välit, mut nyt oon lopettanu joidenkin asioiden kertomisen sille. Ei esim kannata iloita että ollaan varattu lomamatka, kun hän alkaa heti kovaan ääneen päivitellä että "voi kamala, miten te nyt sinne, siellähän on kamalan kuumakin". Tai kun oltiin ostamassa asuntoa kerrostalon ylimmästä kerroksesta, niin "hän ei kyllä suostuisi muuttamaan niin korkealle". Ja hän siis tekee tuota ihan jatkuvasti. Kun ostin lapsille sukkahousuja, sukkia ym käyttökamaa kerralla enemmän ja hän oli siinä mukana, niin taas hirveä haloo jonossa (noloa), että "ai kauhea kun sun pitää ostaa noin paljon." Kun siis itse olin tyytyväinen että kerrankin päivitän liian pienet ja rikkinäiset sukkikset kuntoon kun kohdalle osui sopiva tarjous, jossa kokojakin vielä jäljellä. Oon hänelle suoraankin sanonu. että on mun mielestä aikamoista mitätöintiä tuollainen toisen innon lyttääminen, mutta se ei silti ymmärrä. No onneks on ystäviä jotka iloitsee ja joiden puolesta voi iloita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lisko harmaana:
Joo, mun äiti on tollanen. Ja se ei oikeasti oo edes kade. Se vaan ei tajuu miltä se kuulostaa. Meillä on aina ollu ihan hyvät välit, mut nyt oon lopettanu joidenkin asioiden kertomisen sille. Ei esim kannata iloita että ollaan varattu lomamatka, kun hän alkaa heti kovaan ääneen päivitellä että "voi kamala, miten te nyt sinne, siellähän on kamalan kuumakin". Tai kun oltiin ostamassa asuntoa kerrostalon ylimmästä kerroksesta, niin "hän ei kyllä suostuisi muuttamaan niin korkealle". Ja hän siis tekee tuota ihan jatkuvasti. Kun ostin lapsille sukkahousuja, sukkia ym käyttökamaa kerralla enemmän ja hän oli siinä mukana, niin taas hirveä haloo jonossa (noloa), että "ai kauhea kun sun pitää ostaa noin paljon." Kun siis itse olin tyytyväinen että kerrankin päivitän liian pienet ja rikkinäiset sukkikset kuntoon kun kohdalle osui sopiva tarjous, jossa kokojakin vielä jäljellä. Oon hänelle suoraankin sanonu. että on mun mielestä aikamoista mitätöintiä tuollainen toisen innon lyttääminen, mutta se ei silti ymmärrä. No onneks on ystäviä jotka iloitsee ja joiden puolesta voi iloita.

Tuo on kuin suoraan miehen suvusta...
...lienet samalla suunnalla asuva, kun täälläpäin moni puhuu juuri noin!!Kyllä kesti tottua, kun muualta muutti tänne...
 
On mullakin ollut tollasia kokemuksia että heti ollaan että joopa joo, olispa mullakin tai jotain sinne päin. Se ärsyttää todella paljon ja onneksi ei mun tartte sellasia ihmisiä nähdä enää kovin usein. Silloin kun asuttiin rivareilla ennen tähän muuttoa niin entinen naapuri haukkui tämän heti lyttyyn että kuinkas te siihen voitte muuttaa kun siinä kulkee autotie aivan vierestä ja häntä häiritsisi ainakin autojen melut yms. Sitä otti päähän että jäivät silloin siihen kun me lähdettiin ja kuulin sitten jälkeenpäin että vuosi sitten ostivat talon niin nykysin tuo ex-naapuri ei meinaa pysyä liitoksissaan kun asuvat omakotitalossa ihan kuin olisi maailman kahdeksas ihme.
Mulla on onneksi ystävä joka osaa iloita siitä että mulla menee vähän paremmin kuin hällä itsellään ja mä voin iloita kun hänellä joskus menee hyvin ja odotankin niitä hetkiä kun hän kertoo jotain positiivista. Mutta mielelläni olen hälle se olkapää johon voi purkaa itseään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miina:
Alkuperäinen kirjoittaja lisko harmaana:
Joo, mun äiti on tollanen. Ja se ei oikeasti oo edes kade. Se vaan ei tajuu miltä se kuulostaa. Meillä on aina ollu ihan hyvät välit, mut nyt oon lopettanu joidenkin asioiden kertomisen sille. Ei esim kannata iloita että ollaan varattu lomamatka, kun hän alkaa heti kovaan ääneen päivitellä että "voi kamala, miten te nyt sinne, siellähän on kamalan kuumakin". Tai kun oltiin ostamassa asuntoa kerrostalon ylimmästä kerroksesta, niin "hän ei kyllä suostuisi muuttamaan niin korkealle". Ja hän siis tekee tuota ihan jatkuvasti. Kun ostin lapsille sukkahousuja, sukkia ym käyttökamaa kerralla enemmän ja hän oli siinä mukana, niin taas hirveä haloo jonossa (noloa), että "ai kauhea kun sun pitää ostaa noin paljon." Kun siis itse olin tyytyväinen että kerrankin päivitän liian pienet ja rikkinäiset sukkikset kuntoon kun kohdalle osui sopiva tarjous, jossa kokojakin vielä jäljellä. Oon hänelle suoraankin sanonu. että on mun mielestä aikamoista mitätöintiä tuollainen toisen innon lyttääminen, mutta se ei silti ymmärrä. No onneks on ystäviä jotka iloitsee ja joiden puolesta voi iloita.

Tuo on kuin suoraan miehen suvusta...
...lienet samalla suunnalla asuva, kun täälläpäin moni puhuu juuri noin!!Kyllä kesti tottua, kun muualta muutti tänne...

 
Alkuperäinen kirjoittaja lisko harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja miina:
Alkuperäinen kirjoittaja lisko harmaana:
Joo, mun äiti on tollanen. Ja se ei oikeasti oo edes kade. Se vaan ei tajuu miltä se kuulostaa. Meillä on aina ollu ihan hyvät välit, mut nyt oon lopettanu joidenkin asioiden kertomisen sille. Ei esim kannata iloita että ollaan varattu lomamatka, kun hän alkaa heti kovaan ääneen päivitellä että "voi kamala, miten te nyt sinne, siellähän on kamalan kuumakin". Tai kun oltiin ostamassa asuntoa kerrostalon ylimmästä kerroksesta, niin "hän ei kyllä suostuisi muuttamaan niin korkealle". Ja hän siis tekee tuota ihan jatkuvasti. Kun ostin lapsille sukkahousuja, sukkia ym käyttökamaa kerralla enemmän ja hän oli siinä mukana, niin taas hirveä haloo jonossa (noloa), että "ai kauhea kun sun pitää ostaa noin paljon." Kun siis itse olin tyytyväinen että kerrankin päivitän liian pienet ja rikkinäiset sukkikset kuntoon kun kohdalle osui sopiva tarjous, jossa kokojakin vielä jäljellä. Oon hänelle suoraankin sanonu. että on mun mielestä aikamoista mitätöintiä tuollainen toisen innon lyttääminen, mutta se ei silti ymmärrä. No onneks on ystäviä jotka iloitsee ja joiden puolesta voi iloita.

Tuo on kuin suoraan miehen suvusta...
...lienet samalla suunnalla asuva, kun täälläpäin moni puhuu juuri noin!!Kyllä kesti tottua, kun muualta muutti tänne...

Hän on savosta kotoisin, tosin jo kauan muualla asunut. Itse olen kasvanut etelä-Suomessa ja osan kyllä olla tyytyväinen muidenkin puolesta. Ja jos nyt jostain syystä en olisikaan, niin ei se paljon ole sosiaalisuudelta vaadittu, että näyttelee iloitsevansa kuitenkin.
 

Yhteistyössä