Mulla ei oo kokemusta homeopatiasta tai muista vastaavista, mutta halusin kertoa kokemukseni toisesta synnytyksestäni, jossa ei käytetty lääkkeitä.
Ekasta synnytyksestä jäi traumoja, otin silloin epiduraalin enkä sitten enää tajunut mistään mitään, enkä osannut ponnistaa. Otin kakkosta odottaessa selvää puudutusten haittavaikutuksista ja totesin etten halua ottaa riskejä, ellei ole pakko.
Odotusaikana kävin läpi kaikenlaisia asentoja, joissa oli hyvä olla. Kun synnytys sitten käynnistyi huomasin että kun nojasin käsillä pöytään tai tuoliin ja heiluttelin lantiota ja keskityin hengittämään rauhallisesti, puhallellen niin kipu ei tuntunut ollenkaan pahalta. Supistusten välit olivat täysin kivuttomia. Mutta jos erehdyin istumaan tai makaamaan supistuksen aikana tuntui kipu lähes sietämättömältä.
Mutta seisaallaan ollessa kipua ei juuri edes tuntunut.
Sairaalassa olin suurimman osan ajasta kontillani ammeessa, lämmin vesi ja veden kannatus tekivät supistuksista entistä helpompia kestää. Supistuksen aikana keinutin lantiota ja puhalsin veden pintaan, keskityin pieniin laineisiin, joita hengitykseni veteen teki.
Ihan avautumisen loppuvaiheessa huusin aaa-aaaAA-AAAAA-aaaa aina supistuksen aikana, ääni kohosi kivun mukana. Ääni tuli luonnostaan. Vain kolme viimeistä supistusta avautumisvaiheen aikana tuntui sietämättömältä. Olin juuri sanomassa kätilölle että kohta on pakko saada jotain kun hän ilmoitti että saan ponnistaa. Neljä minuuttia siitä ja tyttö oli ulkona.