Arkinen mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
oonkohan jotenkin vaan liian lapsellinen, kun tuntuu etten jaksa tätä suhdetta miehen kanssa. Kerran on jo erottu ja palattu yhteen muutaman vuoden jälkeen. Mitään suuria riitoja ei ole ollut mut tää arki vaan kaatuu päälle. Mies tahtoo seksiä säännöllisesti ja tyydyttää aina minutkin, eli vika ei ole siinä. Vikaa on siinä, että muuten elämä ja meidän suhde on niin arkinen että kaikki tuntuu harmaalta. Mies ei kehu eikä kiitä. Ei ikinä sano mitään kaunista. Kun palattiin yhteen niin sanoin että kukkia voi sit tuoda ilahduttamaan minua. Neljään kuukauteen ei ole tullut kukkia, ei yhtään kaunista sanaa tai mitään. Pidän kauniista vaatteista ja mies tietää sen, olisi mukava kuulla jos näyttää nätiltä, mutta reaktio on se, että jos kysyn miltä näyttää niin mies vilkaisee ohimennen ja nyökkää vähän ja jatkaa muita hommia. Kävin kampaamossa ja hiusten väri vaaleni aika paljon, tätäkään mies ei kommentoinut mitenkään, lapset sen sijaan heti huomasivat ja kehuivat. Mietin nyt olenko valmis todellakin elämään loppu ikäni suhteessa, missä en tunne itseäni yhtään naiseksi, vain petikumppaniksi. Minua ei vissiin tarvi huomioida mitenkään, riittää kun sängyssä kysyy pannaanko ja hyppää pukille. Surettaa etten osaa olla tyytyväinen tähän suhteeseen, kun mies kumminkin hoitaa yhteisiä lapsia mut ei kait itse tarvitse mitään muuta kuin arkea. Ostaisinko ulkoilupuvun ja ripustan mekot varastoon, kun ei niillä ole meidän suhteessa käyttöä. Nim. cittarin alennusverkkaritko seuraavaksi.
 
jos kerran tunsit sen miehen jo entuudestaan niin mitä ihmeen muodonmuutosta oikein odotit? ei se mykkä välinpitämätön möllöttäjä siitä miksikään muutu kun on vaatteet laskostettu samaan kaappiin. anteeksi nyt vaan mutta mitäs menit.
 
Tuota, en tiedä miten tämän sanoisin, mutta jos mies on lapsille hyvä isä ja puoliso, niin en minä arkisuuden vuoksi lusikoita jakoon laittaisi. Arkeahan tämä elämä suurimmalti osin on kuitenkin.

Itse arvostan miehessäni paljon muite asioita, kuin kukkien kotiin tuomista. Joten voi olla etten siksi oikein osaa ymmärtää eroamista tuollaisten asioiden vuoksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Aika karuja vastauksia. Mun mielestä toisen huomioiminen kuuluu ihan normaaliin arkeen.
Niin, mutta kuuluuko tukan värin kommentointi huomioimiseen, jos mies ei oikeasti kiinnitä sellaiseen mitään huomiota. Monet miehet ovat myös sellaisia omankin pukeutumisen suhteen, että kunhan jotakin on päällä. Jos taas muutakaan yhteistä ei ole, niin sitten eri asia. Vaikea kuitenkin kuvitella, että sitä ei ole ennen havainnut. Ei sellainen mene arkisuuden piikkiin.
 
[QUOTE="vieras";29143806]Niin, mutta kuuluuko tukan värin kommentointi huomioimiseen, jos mies ei oikeasti kiinnitä sellaiseen mitään huomiota. Monet miehet ovat myös sellaisia omankin pukeutumisen suhteen, että kunhan jotakin on päällä. Jos taas muutakaan yhteistä ei ole, niin sitten eri asia. Vaikea kuitenkin kuvitella, että sitä ei ole ennen havainnut. Ei sellainen mene arkisuuden piikkiin.[/QUOTE]

Mä en usko ettei miehet huomaa. Jos ei huomaa naisensa laittautumista, sillä vaan osottaa se, ettei se nainen kiinnosta.
 
Mun mies on arkinen mies sitten. En juuri koskaan saa mitään kukkia (ehkä kerran kolmessa vuodessa), enkä niitä kaipaakkaan. Mies ei yleensä kyllä huomaa että olen käynyt kampaajalla, eikä koskaan odota että puen jotain kukkamekkoja päälle :D ulkoilupuku päällä mennään :D

En siis eroaisi moisten asioiden takia.
 
Mä en usko ettei miehet huomaa. Jos ei huomaa naisensa laittautumista, sillä vaan osottaa se, ettei se nainen kiinnosta.

No en nyt tiiä. Ihmisiä on erilaisia ja siksi parinvalinnassa kandee ottaa sellanen kuka vastaa omia tarpeita. En itekään huomaa ulkonäköjuttuja tai uutta sisustusta, enkä osaa kehuakaan, mutta arjessa koetan tehä asioita puolison hyväksi.
 
Kyllä minun mielestäni arjen muut asiat (kotityöt, isyys) vaan vievät kukkatuomisten ja mekkokehujen edelle, en tiedä, outo varmaan olen. Sellainen yhteinen arjen eläminen, harrastusten jakaminen jne. on minulle tärkeää, ei se, huomaako ukko minun käyneen kampaajalla tai kulkevan uudessa koltussa.

Me ollaan oltu yhdessä pitkään, ja mies on kuin paras kaveri minulle. Minäkään en kotona juuri laittaudu, töihin nyt koetan katsoa etten ole kuin riihen seinästä repäisty :) Koen lisäksi saavani paljon osaamiseen perustuvaa arvostusta omassa työssäni, voihan se sekin olla syynä siihen ettei kukkien puute tms. minulle olisi mikään iso asia. Itse asiassa en juuri leikkokukista perusta, kesäisi otan oman pihan kukkia (miehen kaivamat penkit, joten toki siten osallistuu) mielellää sisään maljakkoon.

Aika karkeasti sanottu, ettei toinen kiinnosta jos ei laittautumista huomaa... Mie kun oon juuri sellainen laput silmillä kulkija; kun ei itteä kiinnosta niin en huomaa toistenkaan uusia hiuksi tai vaatteita. juuri toivoin, etten ainakaan itse ole kommentoimattomuudellani kenellekään aikaansaanut pahaa mieltä.
 
olen kyllä samaa mieltä kuin moni muukin, ts eri mieltä kuin peyote.
Kuinka tärkeää on, että mies on itsetuntosi kohottaja?
Kyllä sen näkee muistakin asioista, että on mieluinen, jos vain itsellään on
itsetunto kohdillaan.Aika "turhia" nyt höpäjät.
 
No, minä ostan itse kukkani ja koruni, eikä mies todellakaan ymmärrä naistenvaatteiden päälle. Sen verran aikuinen nainen olen, että uskon ihan itse sitä mitä omin silmin peilissä näen, hyvässä ja pahassa.

Mutta hän herää ensin aamulla, keittää kahvit, jaksaa aamukärttyistä naamaani, leipoo monta kertaa viikossa ja saa minut nauramaan. Ja on ennen kaikkea hyvä isä. Sitä kaupasta olisi vaikea ostaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Ehkäpä jossain on mies, joka voisi sinusta kiinnostua, ja jonka kanssa arki ei tuntuisi arkiselta. Ja ehkäpä sen löytämiseen ei edes menisi vuosia, jos nyt aloittaisit etsimään. Mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikissa on yleensä jotain hyvää ja jotain huonoa, joten voisit miettiä, mitä huonoa olet valmis sietämään siitä hyvästä, että saisit vähemmän arkisen miehen. Elämä on kuitenkin kompromisseja alusta loppuun.
 
Selittäkää mulle silti vielä, te, joiden mielestä tuollainen arki on ihan jees, että miten, jos katsoo sitä puolisoa, ei muka huomaa, jos tukan väri muuttuu? Tai ei ikinä huomaa, että toinen on laittanut itsensä? Minusta se kuulostaa siltä, että silloin se vaan ei sitä toista katso. Tai jos katsoo, niin pihtaa kehuja, ettei toinen vaan luulisi mitään itsestään.
 
Peyote: havainnointikyky ei ole vakio.

kmhn837l.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Ihminen kiinnittää huomioita asioihin, joista hän on kiinnostunut ja jotka hänelle on tärkeitä. Miehelle esimerkiksi yleensä vaimo on sellainen asia.

Tai kodinhoito. Lastenhoito. Lumien kolaaminen aikaisin arkiaamuna, että vaimon on helpompi lähteä ajamaan klo 7 aikaan työpaikalle. Aamukahvin keitto. Koirien lenkitys myöhään, jos hätä ne yllättää ja haluavat vielä ulos. Kaupassa käynti. ym. ym. ym.

Ehkä meistä kaikki eivät ole niin miehensä huomiosta riippuvaisia - minä en ainakaan ole. Itse asiassa olisin aika vaivaantunut, jos mies alkaisi tulla kotiin kera kukkapuskan. Ja koen eläväni tasavertaisessa suhteessa, en tahdokaan olla mikään palvonnan ja huomion kohteena oleva pikkuvaimo.

Mutta niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="sipsi";29145111]Tai kodinhoito. Lastenhoito. Lumien kolaaminen aikaisin arkiaamuna, että vaimon on helpompi lähteä ajamaan klo 7 aikaan työpaikalle. Aamukahvin keitto. Koirien lenkitys myöhään, jos hätä ne yllättää ja haluavat vielä ulos. Kaupassa käynti. ym. ym. ym.

Ehkä meistä kaikki eivät ole niin miehensä huomiosta riippuvaisia - minä en ainakaan ole. Itse asiassa olisin aika vaivaantunut, jos mies alkaisi tulla kotiin kera kukkapuskan. Ja koen eläväni tasavertaisessa suhteessa, en tahdokaan olla mikään palvonnan ja huomion kohteena oleva pikkuvaimo.

Mutta niin me ihmiset vaan ollaan erilaisia.[/QUOTE]

Sipsi, allekirjoitan jokaisen sanasi.
 

Yhteistyössä