Arki rullaamaan

Kun ikävät asiat vievät voiton arjessa niin mikä silloin avuksi?
Pitkin kesää on ollut ikäviä asioita ja nyt vihdoin näytti siltä, että asiat alkavat sujua niin Ei.
Aloitettiin lasten kanssa kerhoja ja muuta mielekästä , jotta saadaan mukavaa ajateltavaa ja touhua arkeen.

Ikävät asiat pilasivat taas eilisen päivän ja minä tietenkin reagoin stressiin fyysisesti, 1v piti myös yön hereillä, mutten olisi muutenkaan varmaan nukkunut, kun ahdisti ja tärisytti ja paikat puutu ja tykytteli...Millä ihmeellä saadaan kitkettyä paha pois ja iloiset asiat tilalle.
Musta tuntuu ,että mua koetellaan jo liian kanssa.

Mies ei paljon stressaa, eikä jotenkin osaa muakaan tukea, tavalla jota tarvitsisin.
Ystäväpiiriä on vähän, enkä viitsi aina vaan surkutella. Toisallta eräs ystävä kyllä tukee ja antaa ohjeita, mutta toisaalta varallisuuden puutteiden johdosta ei ole mahdollista toteuttaa kaikkia hyviä neuvoja.
Kaikki tuntuu olevan mun vastuulla ja kun kaikenpäälle läheiset töksäyttelee mielipiteitään meidän asioista, joita yritän parantaa meille sopiviksi niin että arki lasten ja eläinten kanssa sujuisi niin sekin on väärin ja olisi pitänyt hoitaa asia toisella tavalla jo aijemmin ja kysellään, että onkos jäänyt asiat tekemättä silloin kuin olisi pitänyt

:kieh:
Parhaani mukaan teen ja toimin. Kiitosta ei tule ja kaikea vähätellään, että kiukuttaa!

Ei varmaan oo mikään ihme, että joskus usko itseensä loppuu!

Kiitos, että sain purkaa tuntojani, tuskin kukaan ymmärtää asiaa oikein, mutta en osaa kirjoittaa niin ymmärrettäväksi ja toisaalta en halua tarkentaa mistä asioista on kyse.

 

:hug:

 

Ei kai siinä auta muu, kuin yrittää ajatella asioita positiivisesti. Esim. miettiä asioita sitä kautta, että mitä on ja mistä asioista voi olla onnellinen. Kaikilla asioilla on taipumus kyllä viimeinen aina järjestyä, kun jaksaa ensin aikansa niiden kanssa "taistella". Ja niiden asioiden kanssa, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään, täytyy vaan opetella elämään.

 

En jaksaisi minäkään.
Nytkin yhden ainoan koululaisen kanssa tuli paha mieli, kun en ollut iloinen ja kannustava. Olisi pitänyt auttaa lähdön kanssa ja minun olisi pitänyt päästä vessaan (kuopuksen synnytyksen jälkeen vessassa käynti onnistui vasta lääkkeiden avulla, joten ei aivan mitätön juttu tuo oma vessaan pääseminenkään).
Itse olin siis juuri todella äksy turhaan koululaisellemme, vaikka toinen ei edes kiukuttele, vaan on reipas ja tekee itse kaiken minkä pystyy. Ja paha mieli jäi.
sinuna pyytäisin apua kunnalta, perhetyöntekijää ym. jos työtä on tuollaisessa katraassa varmasti masennukseen asti.

 

Kyse ei ole lasten kanssa jaksamisesta vaan muista asioista.
Valitettavasti tähän ei apua kunnalta tai perhetyöntekijöiltä saa

 

Tottakai paha-olo ja jatkuvat vastoinkäymiset näkyvät myös arkielämässä ja osittain vaikuttaa tietenkin myös lasten elämään. Pienten kohdalla helpompaa, mutta isommille ,kun täytyy jatkuvasti kertoa ja selittää tapahtumia.
Myös omaan intoon siivota ja pitää paikkoja yllä, ja ihan normaalit arki-askareet tuntuvat vaativan itseltä paljon, kun mieli on täysin maassa.
Lapset ja lasten kanssa touhuaminen auttaa kyllä jaksamaan ja pakkohan se onkin lasten takia.
Ehkä tämä tästä joskus helpottaa.
Osa ongelmista liittyy meidän eläimiin.
Ja niihin ongelmiin ei apua tunnu saavan mistään, eikä sitä tukea, kun lähipiirissä ei olla niin eläin ihmisiä...kaikkeen kommentoidaan ainoostaan, että itse olette eläimenne hommanneet ,joten itse-aiheutettu on ongelmatkin :kieh:
Eipä heru tukea mistään ja nimenomaan sitä henkistä tukea.