N
naimisiin?
Vieras
Elän parisuhteessa luotettavan, suloisen ja suhteemme eteen paljon töitäkin tekevän naisen kanssa. Vuosien kulumisesta huolimatta seksielämämme ei ole edelleeenkään vapautunutta ja hauskaa, vaan aristelevaa ja vaivaantunutta.
Suuseksi, josta itse nautin sekä antajana, että saajana, on hyvä esimerkki ongelmasta.
Jos koitan antaa puolisolleni hellää kielihoitoa, hän etenkin alkuun aristelee tilanneta aivan kohtuuttomasti. Säpsähtää ja hätkähtää jokaisesta kosketuksesta ykköspesän alueelle ja veäytyy kauemmas. Tuo hätkähteleminen ei siis ole mitenkään positiivisessa mielessä tapahtuvaa, vaan äärimäistä arkuutta ja sitä, että kosketus tuntuu suorasaan pahalle.
Suuseksiä olen menneiden 5 vuoden aikana saanut alle kymmenen kertaa. Kumppaneiden vertaaminen on epäreilua, muta ero exääni, joka suorastaan nautti suuseksistä ja imaisi kalun spontaanisti syvälle kurkkuunsa on niin iso ja tarjosi seksuaalisesti joka suhteessa uskomatomia nautintoja, on niin iso, että nykyinen suhde on jo pidempään tuntunut seksuaalisesti todella tukahduttavalta.
puolisoni seksiä kohtaan oudon häpeilevää suhtautumista kuvaa tavallaan sekin, että aktin jälkeen hän on heti hirveällä kiireellä siivoamassa lakanoille valuneita nesteitä ja ryntäämässä itse välittömästi pesulle. Itse voisin makoilla aktin jälkeisistä eritteistä huolimatta hetken aikaa oman kullan kainalossa.
Pientä kehitystä on sinänsä tapahtunut. Puolisoni on esim. uskaltautuntu ottamaan leikkeihin mukaan sauvan, jolla hän saa useimmiten itsensä orgasmiin. Itse saan hänet huipulle vain suuseksillä.
Eniten minua taitaa ahdistaa sen, että puolisoni on seksissä henkisesti mukana aika harvoin. Usein käy niin, että hän itse ehdottaa seksiä, mutta sitten toteaakin, ettei nyt huvitakaan, mutta hoidetaan homma loppuun niin saadaan sun oloa helpommaksi.
Seksuaalisesti poissaolevan naisen paneminen on aivan turhanpäiväistä hommaa ja käy itsetunnon päälle. Koen, että vika on minussa. Toistuvana tilanne suorastaan loukkaa. Puolisoni vakuuttelee, että hän ei vain pysty innostumaan seksistä kuin noin kerran viikossa. Itse voisin rakastella vaikkapa monta kertaa päivässä.
Tilanne on nyt johtanut siihen, että olin todella lähellä päätyä sänkyyn vieraan naisen kanssa. Olin baari-illan jälkeen tuon aivan ihastuttavan naisen ovella, mutta itsehillintä ja järki voitti. Käännyin rappukäytävästä takaisin ja lähdin aamuöisille kaduille kävelemään ja miettimään, mitä helvettiä minun pitäisi tehdä.
takana on vuosien työ yhteisen elämän eteen, asuntolaina, hääsuunnitelmat, yhteiset ystävät, suunnitelmat yhteisistä lapsista. Ja rakkauttakin - ja pitkään jatkunut tahtotila rakentaa elämä nykyisen puolisoni kanssa - hän on monessa suhteesaa hyvää vaimoainesta, mutta ei täydellinen.
Kaipaisin spontaania ja iloista seksiä, ja enemmän naurua arkeen. Sitäkin meiltä mielestäni puuttuu.
Suuseksi, josta itse nautin sekä antajana, että saajana, on hyvä esimerkki ongelmasta.
Jos koitan antaa puolisolleni hellää kielihoitoa, hän etenkin alkuun aristelee tilanneta aivan kohtuuttomasti. Säpsähtää ja hätkähtää jokaisesta kosketuksesta ykköspesän alueelle ja veäytyy kauemmas. Tuo hätkähteleminen ei siis ole mitenkään positiivisessa mielessä tapahtuvaa, vaan äärimäistä arkuutta ja sitä, että kosketus tuntuu suorasaan pahalle.
Suuseksiä olen menneiden 5 vuoden aikana saanut alle kymmenen kertaa. Kumppaneiden vertaaminen on epäreilua, muta ero exääni, joka suorastaan nautti suuseksistä ja imaisi kalun spontaanisti syvälle kurkkuunsa on niin iso ja tarjosi seksuaalisesti joka suhteessa uskomatomia nautintoja, on niin iso, että nykyinen suhde on jo pidempään tuntunut seksuaalisesti todella tukahduttavalta.
puolisoni seksiä kohtaan oudon häpeilevää suhtautumista kuvaa tavallaan sekin, että aktin jälkeen hän on heti hirveällä kiireellä siivoamassa lakanoille valuneita nesteitä ja ryntäämässä itse välittömästi pesulle. Itse voisin makoilla aktin jälkeisistä eritteistä huolimatta hetken aikaa oman kullan kainalossa.
Pientä kehitystä on sinänsä tapahtunut. Puolisoni on esim. uskaltautuntu ottamaan leikkeihin mukaan sauvan, jolla hän saa useimmiten itsensä orgasmiin. Itse saan hänet huipulle vain suuseksillä.
Eniten minua taitaa ahdistaa sen, että puolisoni on seksissä henkisesti mukana aika harvoin. Usein käy niin, että hän itse ehdottaa seksiä, mutta sitten toteaakin, ettei nyt huvitakaan, mutta hoidetaan homma loppuun niin saadaan sun oloa helpommaksi.
Seksuaalisesti poissaolevan naisen paneminen on aivan turhanpäiväistä hommaa ja käy itsetunnon päälle. Koen, että vika on minussa. Toistuvana tilanne suorastaan loukkaa. Puolisoni vakuuttelee, että hän ei vain pysty innostumaan seksistä kuin noin kerran viikossa. Itse voisin rakastella vaikkapa monta kertaa päivässä.
Tilanne on nyt johtanut siihen, että olin todella lähellä päätyä sänkyyn vieraan naisen kanssa. Olin baari-illan jälkeen tuon aivan ihastuttavan naisen ovella, mutta itsehillintä ja järki voitti. Käännyin rappukäytävästä takaisin ja lähdin aamuöisille kaduille kävelemään ja miettimään, mitä helvettiä minun pitäisi tehdä.
takana on vuosien työ yhteisen elämän eteen, asuntolaina, hääsuunnitelmat, yhteiset ystävät, suunnitelmat yhteisistä lapsista. Ja rakkauttakin - ja pitkään jatkunut tahtotila rakentaa elämä nykyisen puolisoni kanssa - hän on monessa suhteesaa hyvää vaimoainesta, mutta ei täydellinen.
Kaipaisin spontaania ja iloista seksiä, ja enemmän naurua arkeen. Sitäkin meiltä mielestäni puuttuu.
.