arka lapsi

Kuinka rohkaisisin poikaani,joka on huono sosiaalisissa asioissa ??
Poikani on nyt 3 1/2v ja on hyvin arka lapsi.
Ei viihdy juuri yksistään ja eikä eroa ilman minua eli äitiään.
Leikkimiset puistossa,avoimissa päiväkerhoissa yms ei aina suju.
On ihan muutama kerta kun leikkimiset menevät yksiin toisen lapsen kanssa,mutta se on paljolti kiinni onko leikkikaveri samallainen kun hän.
Meillä tuli viimeksi pikainen lähtö kerhosta,kun kerho-ohjaaja käski poikani olla hiljaa ja meidän mennä leikkihuoneeseen,kun pojan puhuminen ja leikkiminen häiritsee :'(
Tämä on sellainen kerho jossa äidit ja lapset ovat eri huoneissa; lapset leikkivät lastenohjaajan luonna ketkä ovat "isoja" ja äidit ovat toisessa huoneessa kerhovetäjän kanssa ja keskustelevat eri aiheista.
Olen käynnyt kerhossa monia vuosia ja muutoin tykänyt siitä, mutta nyt olin kiukkunen ja harmissani poikani puolesta.
Poika on perheemme kolmas lapsi ja on saannut kuopuksena olla pidempään vauva ja onkin hyvin lellitty.
Isommat lapset ovat 8 ja kohta 10v.
Anoppi ja oma äitini jaksavat piikitellä pojan arkuudesta "sen siitä saa kun imettää kauan" tai "iteppä olette lelliinneet piloille" yms. :ashamed:

 

no olis mullekin tullu paha mieli mä luulen että kaikki ei tajuu kuinka herkänä sitä voi olla on on omasta lapsesta kyse.

Ehkä se rohkeus sielä löytyy pikku hiljaa. Ja kyllä arkoista lapsista voi kasvaa ihan terveesti ulospäin suuntautuneita aikuisia.

(itse olin arka lapsena) .....nyt kukaan ei varmana uskoisi

 

En nyt ihan ymmärtänyt: millä tavalla poika on arka, jos kerhossa häiritsee puhumisellaan? Toki tollasesta mielensä pahoittaa. Mutta onko lapsi tosiaan arka?

 

minäkin hieman mietin miten yhdistää arkuus ja puheliaisuus...

Itse olen imettänyt lapsiani pitkään ja ovat hyvin sosiaalisia (nyt 4,5v ja 2v) joten ei ainakaan siitä ole kiinni!
Onko hän ollut sinusta erossa turvallisesti? Meidän lapset eivät ole olleet hirmuisesti hoidossa. Ns.ulkopuolisella ei koskaan, vanhempi mummilla ekaa krt yökylässä noin3v ja sitä ennen noin 2v muutamia tunteja. Nuorimmainen ei ole ollut vielä hoidossa missään, tosin meillä kotona on mummi käynyt pari krt muutaman tunnin hoitamassa. Kuitenkin pienestä asti ovat olleet isän kanssa erossa minusta. tottakai tulee vaiheita kun ollaan äidissä kiinni mutta pääsääntöisesti eivät "roiku" minussa.
Ehkä ainakin pieniä aikoja alkuun erossa äidistä voisi rohkaista ja oppia ajattelemaan "minä pärjään kyllä".
Aika auttaa varmasti myös ja onhan ihmiset yksilöitä ja ujouskin arvostettava luonteenpiirre! raivostuttavaa kun läheiset puuttuvat..

 

Tämä kerhotäti on aika hankala tapaus; yksi tykkää ja ei suutu jos hänen lasta/lapsiaan ojennetaan (siis sanotaan suoraan "oletko hiljaa") ja taas toiset kuten minä en vaan voi mitään jos lapsi haluaa puhua yms.
Puhettahan meidän perheessä riittää,kun on kolme lasta ja kaksi aikuista!!
Pojallamme on nyt selvästikkin kausi,että puhua pölpöttää kokoajan. Ymmärrän toki että se ei kaikissa tilanteissa ole ok ja täytyy osata "käyttäyntyä" ja olla hiljaa...
Sinä "äitiX2" kysyit onko poikamme ollut erossa turvallisesti erossa ilman minua, niin vastaan kyllä.
Silloinkin mies ollut lastenvahtina,kun mummot/anoppi eivät uskalla ottaa poikaa hoitoon ja toistaiseksi ei ole ollut halukkuutta sieltä puolelta.
Meillä kun on molemmissa mummoloissa a-ongelmaa,niin olen aika herkkä lapsia viemään paikkaan jossa ei turvallista yms.
Sen nyt tajuaa kaikki,eikös ???????
Poika on mielettömän rakas lapsi kuten isommat sisarruksensa.
Yritän kärsivällisesti luoda pojalle mukavia kokemuksia muista lapsista ja vanhemmista,ja olenkin iloinnut kovasti kun esim puistosta löytyy samalla aaltopituudella oleva lapsi&vanhempi
Hiljaa hyvä tulee sanoisin meidän tapuksessa

 

Onko paikkakunnallasi mahdollisuus muihin kerhoihin kuin tuohon yhteen? Siis sellaiseen "oikeaan" kerhoon, jonne lapset jätetään ohjaajan huomaan ja vanhemmat ovat poissa kokonaan? Jonne ei siis välttämättä tule kaveri-äitien lapset kimpassa leikkimään ja olemaan kavereita koska äiditkin on kavereita vaan kaverisuhteet luodaan lapsesta itsestä lähtöisin olevilla perusteilla.

Oletettavasti lapsi ei sinänsä arka ole, mutta sellainen, jolla menee aikaa ennenkuin tutustuu muihin ihmisiin aikuisiin ja lapsiinkin. Vaatii siis aikaa. Ja sitten, kun ympäristö on turvallinen, hänestä kuoriutuu se vilkas ja puhelias lapsi joka hän oikeasti pinnan alla on. Se pitäisi päästää esiin useammin ja luoda mahdollisuus että se puoli voimistuu; itsetunto kasvaa: minä selviän, minä osaan, minä pärjään.

Koulu ja sitä ennen esikoulu on ennemmin kuin arvaammekaan ja siellä mailma on julma, lasten maailma on julma eikä äidin turvaa enää ole.
Nimimerkillä arka hiljainen ujo lapsi, koulukiusattu, joka ei todellisuudessa niin arka tai ujo ollut ollenkaan. Ja nimimerkillä tämmösen aran, äidissä riippuvan lapsen äiti - ja tätä lasta ei ole imetetty eikä muutakaan, eli kyse ei ole siitä, vaan ihan vaan peruspersoonasta.

Kerhojen ja uusien paikkojen ensikerrat ovat aika kamalia, lapsi parkuu ja roukkuu minussa ja pelkää. Vaatii kovasti kannustamista yms., että sitten jää ilman minua mihinkään vieraaseen paikkaan.
Ja on päiväkotilapsi !

Lapsi tarvitsee siis sosiaalisissa ryhmätilanteissa paljon onnistumisen kokemuksia jotta rohkastuu ja ns. reipastuu ja suostuu olemaan ilman äitiäkin, ja kerhotädin "ulosajo" silloin, kun lapsi oli reipas ja rohkea ja itsenäinen, oli ikävä juttu.

Omani seuraa aina tovin aikaa reunalta ennenkuin osallistuu ja menee mukaan, ikään kuin tarkastelee yleisvaikutelmaa ja kerhon ilmapiiriä; voiko täällä olla, onko tämä kiva paikka, ovatko nuo ihmiset kivoja jne.

 

Kiitos sinulle nimimerkki "ehdotuksia" !!!!!!
Olin tosi iloinen saamastani palautteesta ja näin ollen ymmärrän omaa poikaani nyt enemmän,osasit kirjoittaa niin hyvin !!
Ihanaa että poikani ei ole aivan "toivoton tapaus" vaan ns. normaali lapsi joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Minä itsekkin kaipaan rohkeutta ja kannustustusta ja sinä nimimerkki "ehdotuksia" sait liikuttuneeksi minut,olkoon sitten syynä jonkinlainen väsymys tai se vaan että huomasin että on olemassa todella ihania ihmisiä... mene ja tiedä...
Kiitos kuitenkin :flower:
Olisipa kiva jos voisimme ystävystyä kirjeitse yms...
Jos näet tämän niin laittaisitko yhteystietojasi ?!
Sinullaisesi ystävä olisi rikkaus ja ilo :hug:

 

Appiukkoni oli käynyt luennolla Jyväskylässä (oliskohan luennoitsijan nimi ollut keltinkangas-järvinen?). Joka tapauksessa aiheena oli lapsen temperamentti. Siellä oli painotettu, että lapsen täytyy saada olla juuri sellainen kun on. Eli jos on arka ja syliin kaipaava, täytyy hänelle juuri tarjota syliä mahdollisimman paljon. Eikä saisi patistaa että sinne vaan muiden lasten kanssa leikkimään...niinkuin muutkin lapset tekee. Kyllä se lapsi sitten itse menee, kun siltä itse tuntuu! Lisäksi oli paljon muita esimerkkejä, en nyt vaan jaksa muistaa kaikkia.

Jos vanhemmat antavat lapsensa olla sen mikä on, ja osaavat vahvistaa juuri niitä ominaisuuksia mitä lapsella on, kehittyy lapselle hyvä itsetunto ja sillä pärjää elämässä todella pitkälle. Kaikki ei voi olla sosiaalisia,miettikäähän mitä sellaisesta maailmastakin tulisi? Mutta ei niin sosiaalisille ihmisille voi kehittyä loistavat sosiaaliset taidot, millä pärjää muiden kanssa....kunhan vaan maltetaan antaa kaikkien olla sellaisia kuin on!

 

Meillä on poika saman ikäinen ja välilla, usein arka.
Aloitti seurakunnankerhon tammikuussa. ja kaksi ekaa kertaa itki kuin syötävä. Kerhosta soitettiin perään kun rauhottui että kaikki hyvin . Ei mennyt kuin 3min!
Nyt menee kerhoon eikä halua minua sisälle saattamaan... On niin isoa.
Mutta uudet tilanteet tuo harkitsevaisuutta ja miettimistä. MIstä olen iloinenkin sillä mukava kun lapsi ei ole päsmäreenä eka.

Anna aikaa.


Äläkä välitä komentelusta. Itse olen monesti nielyt katkeruuden ja vihan kun poikaa komennettu., Mutta oppii kunnioittaan että muittenkin säännöt on tarpeen.

 

meillä on sosiaalinen ja samalla arka tyttö.tutustuu helposti kavereihin ja lörpöttelee aikuisille.arkuus ilmenee että pelkää monia asioita,jännittää kaikkea uutta.3-4 vuotiaana oli vaikea jäädä yksin kerhoon,mutta kun sain sen sinne jäämään tyttö nautti täysin rinnoin kerhosta ja ohjaajat kehui kuinka reipas tyttö on. ei kai siinä muu auta kun antaa aikaa