arka lapsi (4,5v)

[kisskiss]

Mulla on 4,5 vuotias poika. Ollut kotihoidossa tähän asti ja on edelleen. Hänellä on myös pikkuveli 2v. Aloitti kerhon nyt syksyllä ja ei puhu siellä mitään. Joihinkin leikkeihin menee mukaan. Ohjaajalle puhuu niin etteivät muut lapset kuule. Ei katso edes muita lapsia päin. Saa olla kerhossa ihan rauhassa, ei pakoteta mihinkään. Odotetaan että menisi mukaan, mutta kun ei mene. Mitään edistystä ei näy.

On muutama tuttu lapsi kotipihalla ja tuttavapiirissä joiden kanssa leikkii kuin "normaali" tämän ikäinen. Tilanteet joissa on vaikea olla muiden lasten kanssa toistuvat myös muilla leikkipaikoilla.Hän voi leikkiä jotain leikkiä ihan rauhassa, mutta kun vieras lapsi tulee niin hän menee nurkkaan ja odottaa että toinen lapsi poistuu.Hän on nyt myös päättänyt vakaasti ettei edes meinaa puhua muille lapsille, koska "ei halua". Itsepäisyys ei tätä tilannetta ainakaan helpommaksi tee. Mutta huomaan kyllä että ei hän sen takia ole puhumatta kun "ei halua", vaan koska pelkää.

Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta? Miten siitä selvisitte? Tuntuu tosi pahalta kun muut lapset leikkivät iloisesti toisten kanssa, mutta meidän poika vetäytyy syrjään, vaikka kuinka rohkaisen menemään mukaan.En enää keksi mitä voisin tehdä tai olla tekemättä. Mietin jo kouluun menoa ja kaikkea että on esim välitunnilla yksin ja katsoo vaan maahan eikä puhu kenellekkään.Ahdistaa!

 

[taustalla]

Meillä on vähän samanlainen ongelma. Olin kurssilla joka kesti 4kk ja sen jälkeen oli työharjoittelussa 5kk, sen ajan poika oli tarhassa. Eli yhteensä 9kk oli tarhassa ja sen jälkeen kotona. Työharjoittelun jälkeen aloin odottamaan toista lasta joten poika jäi kotiin. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja aloimme käymään lähialueen leikkipuistoissa, poika ei suostu leikkimään muiden lasten kanssa. Haluaisi leikkiä yksin ja alkaa hirveä huuto jos joku koskee hänen leluhin hiekkalaatikolla. Näin käy jos lapsia on useampi, jos hiekkalaatikolla on yksi lapsi poikani lisäksi ei ole mitään ongelmia. Nyt poika on 3v 9kk ja tyttö on melkein 8kk. Poika tekee pientä kiusaa myös siskolleen. Vie leluja yms.

 

[Eloveena]

Auttaisiko, jos menisit itse hieman mukaan tilanteisiin, ikään kuin opettaisit kädestä pitäen, miten tehdään tuttavuutta?

Tätä voisi harjoitella myös leikkien, nukeilla tai vaikka legoukkeleilla. Niin, ja paras mahdollinen ujoutta ja sen voittamista käsittelevä kirja on Kuka on lohduttaisi nyytiä? Meillä tätä kirjaa on luettu niin paljon, että osaamme sen ulkoa ja tarpeen tullen osaamme käyttää kirjan mainioita lauseita eri tilanteissa. Esim. "Ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan."

Ujous on luonteenpiirre jota ei voi muuksi muuttaa mutta sen kanssa oppii kyllä tulemaan toimeen - pikkuhiljaa.

 

[Melli]

Meillä oli ja on joskus vieläkin 5-vuotiaan pojan kanssa kuvailemiasi juttuja. On ollut hoidossa 1,5 vuotiaasta asti mutta vieraat lapset ovat aina oudoksuttaneet. Oikeastaan suhtautuminen on kovin musta-valkoista: joidenkin kanssa leikkii tosi innostuneesti, toisia ei siedä ollenkaan, vaan vetäytyy yksikseen leikkimään.IKyläpaikoissakin välillä on itkeä tihrustanut vieressäni ja halunnut kotiin jos on katsonut etei halua leikkiä muiden mukana. Joskus nytkin jos tarhassa ei ole "niitä kahta kivaa tyyppiä", poika ei sitten leiki kenekään kanssa vaan on yksin. Joskus vieläpä ilmoittaa ettei pidä muista kuin niistä parista kaverista. Toisaalta nyt tuntuu että tilanne ei ole niin jyrkkä enää kuin joskus oli, pahin vaihe taisi olla juuri 4:n ikäisenä. Luonteeltaan on ollut aina arka ja varovainen, lisäksi on puheen kehityksessä ollut viivettä. Muutenkin poikamme on jotenkin "lapsellisemman" oloinen kuin 5 vuotiaat yleensä. Uskon kuitenkin että kouluiässä sitten asiat lutviutuvat, kaikki menee niinkuin on tarkoitettukin... Tiedän miltä sinusta tuntuu kun katselet muiden lapsia ja omasi nyhjää jossain yksinään... Meillä on kai joskus tepsinyt semmoinen että olen muiden lapsista pyytänyt jotakuta menemään leikkimään pojan kanssa kahdestaan. Sitten myöhemmin myös muita on alkanut tulemaan joukkoon ja sulautuminen on sujunut ok. Aina ei kuitenkaan tämäkään ole auttanut, mutta vinkiksi nyt tämäkin. :wave:

 

[Ei arka vaan hillitt]

Oletko lukenut Liisa Keltinkankaan kirjan Temperamentti? Se valottaisi sinulle vähän asiaa (ihmisten luonne-eroja). Lasta ei pidä missään nimessä leimata jo pienenä ARAKSI. Kutsu häntä vaikka hillityksi, varovaiseksi tms. Oma tyttöni (kohta 5 vuotta) ujostelee kaikkia uusia ihmisiä, etenkin epähienotunteisia lärpättäjiä. En koskaan anna mollata lastani "araksi". ole sinäkin lojaali ja hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on.