ARKA AIHE...SKITSOFRENIA...

  • Viestiketjun aloittaja viola
  • Ensimmäinen viesti
Paranoidisen (F20.0), hebefreenisen (F29.1), katatonisen (F20.2)ja erilaistumattoman (F20.3) skitsofrenian yleiset diagnostiset kriteerit:

G1. Vähintään yksi oireyhtymistä tai oireista, jotka on alla lueteltu kohdissa l.a-d tai vähintään kaksi oireista, jotka on alla lueteltu kohdissa 2.a-d, ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana.

Esiintyy vähintään yksi seuraavista:
a. Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen
b. Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimintoihin tai tuntemuksiin; harhaluuloiset havainnot.
c. Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai toisentyyppisiä ääniä, jotka kuuluvat jostakin ruumiinosasta.
d. Muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia (esim. kyky kontrolloida säätä, tai olla yhteydessä toisesta maailmasta olevien muukalaisten kanssa).
tai vähintään kaksi seuraavista:
a. Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat, jotka esiintyvät päivittäin vähintään yhden kuukauden ajan ja joihin liittyy harhaluuloja (jotka voivat olla joko ohimeneviä tai osittaisia) ilman selvää mielialaan liittyvää sisältöä tai joihin liittyy itsepintaisia yliarvostettuja ajatuksia.
b. Neologismit (potilaan keksimät omat sanat) katkot tai irralliset väliintulevat tavallisen ajatuksen kulun katkaisevat ajatukset. Seurauksena on puheen hajanaisuus tai merkityksen menetys.
c. Katatoninen käytös, kuten kiintymys, pysähtyminen outoihin asentoihin tai vahamainen taipuisuus, negativismi, mutismi (puhumattomuus) ja täydellinen pysähtyneisyys.
d. "Negatiiviset" oireet, kuten huomattava apaattisuus, puheen vähäisyys ja tunteiden latistuminen tai epäsuhtaisuus. On varmistettava, etteivät oireet johdu masentuneisuudesta tai neuroleptilääkityksestä.
G2.
Lisäksi tilan on täytettävä seuraavat ehdot:

-Mikäli potilas täyttää maanisen jakson (F30) tai masennustilan (F32) kriteerit, on kohtien Gl (l) ja Gl (2) kriteerien täytyttävä ennen mielialahäiriön kehittymistä.
-Häiriötä ei voida pitää elimellisenä aivosairautena (kuten FOO-F09) eikä alkoholin tai päihteiden käyttöön liittyvänä päihtymistilana (Flx.0), riippuvuutena (Flx.2) tai vieroitusoireina (Flx.3 ja Flx.4).
 
Aika pelottavaa ja vastuutonta leikkiä kotipsykologia!!! Eri asia jos teilla alan koulutus.

Jos perheneuvolaan jonot, ota yhteys suoraan alueesi psykiatriseen kriisiosastoon. Sieltä eivät taatusti käännytä ja saat apua, ainakin neuvoa, mitä tehdä. ÄLÄ JÄÄ YKSIN !!! Hienoa, että jaksat hakea apua itsellesi!!
:hug: :hug:
 
No ei kai ap niin pöhkö olekaan, etteikö ymmärtäisi etteivät ongelmat poistu palstalla kirjoittelemisen avulla - hän tarvitsee oikeaa apua. En ihan menisi käyttämään sanaa vastuutonta, kyse on kuitenkin internetissä kirjoittelusta, eikä kukaan nyt niin pahvipää ole, että sokeasti meihin luottaa :xmas:
 
hmmm
Miten voi olla mahdollista, että ap ei saa mitään apua mistään, vaikka yksin hoitaa kahta pientä lasta, ja on juuri eronnut väkivaltaisesta suhteesta (joss yleensä itsetunto murenee, ja jotka näihin suhteisiin lähtevät, on jo alun perin kotoa saatu heikko itsetunto)?

Sanon, että 99% meistä ihmisistä masentuisi ja saisi erilaisia pelkoja ja ehkä jopa sekoaisi samassa tilanteessa.
 
hmmm
esim nöppönen, jolla omat vanhemmat apuna ja kaksi isompaa lasta, ja ex ei ole väkivaltainen, on saanut heti tukiperheen ja apua.

Eihän tuo voi olla totta, että ap on pyytänyt apua, ja sitä ei ole saanut.4 kk jonottaa tilanteessa, jos on vauva ja taapero hoidettavana, eikä pysty nukkua ja pelkää, on törkeä murha, lähestulkoon.

Heti pitäisi saada apua tuossa tilanteessa.
 
hmmm
ja jos anoppi on kasvattanut väkivaltaisen pojan, joka käyttää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, on paljon mahdollista, että hän ei sinulle mitän hyvää toivo. Ei minun anoppi toivo minulle mitän hyvää, eikä lapsillenikaan.
ei osaa toivoa kuin itselleen.
 
hmmm
Nii, ja täällä on muuten joskus ollut ketju, ja moni sanoi pelkäävänsä yöllä jos joutuu olla yksin.
Olet siis ihan kuin kuka tahansa muutkin. Tarvitset vain apua tuohon tilanteeseen. Kaikki käytännössä masentuuisivat tai sekoaisivat tilanteessasi.
Suurin osa ei koskaan joudu tuollaiseen tilanteeseen, ja aika moni niistä, ketkä joutuvat, eivät olisi pärjänneet noinkaan hyvin.
 
ap
huomenta. yö meni suht hyvin. otin illalla lääkkeen, mutta silti heräsin yöllä moneen otteeseen painajaisten takia.

JOO EI, en ole niin pöhkö ettäkö pitäisin palstaa oikeana lääkärinä, tiedän että ihan oikealle lääkärille on mentävä juttelemaan, mutta ennen sitä tulin purkamaan ahdistusta tänne ja kysymään MIELIPITEITÄ TAI VASTAAVIA KOKEMUKSIA! se helpotti uskomattoman paljon että tulee ns. positiivista kommenttia ja tukea. kyllä täällä on sellainen tilanne että, kriisijonossa mahd. päästä perheneuvolaan on. n. 4kk, peruutusaikoja tulee harvoin. Mutta luultavasti soitan neuvolaan ja sitä kautta koitan saada tietoa mihin soittaa. Minulla ei ole tukiperhettä, koska en luota lapsia muiden hoiviin kuin omiini. pelkään että, heitä satutetaan eikä kukaan muu pysty huolehtimaan heistä yhtä hyvin kuin minä.

kuitenkin selviän arjesta hyvin: teen itse kotiruokaa isomalle lapselle, koti on siisti ja lapsilla puhtaat vaatteet. omassa mielessä vain täysi kaaos, väsymys, ahdistus ja pelot.

joku ihmetteli etten saa apua. isovanhemmista ei ole apua. ex anoppi ei edes pidä yhteyttä. ehkä 1krt 2-3kk aikana tulee moikkaamaan lapsia n. 1h. toiset isovanhemmat ovat kiirreellisiä. perhetyöntekijä käy 1kertaa viikossa. hän on ehkä ainut johon luotan, mutta välillä tulee ajatus että hän kaappaa lapset tai tekee heille pahaa kun he ovat pihalla. silti koitan luottaa häneen.
hän ei tiedä minun ahdistuksestani, vaan on kehunut kuinka tasapainoinen äiti lapsilleni olen...:(
lapsien isää ei ole kuvioissa. kyllä, itse tuntoni on 0. minut on poljettu maahan, kerrottu kuinka huono olen, kuinka ruma ja lihava olen, kuinka kaikki on minun syytäni. mistään ei ole anteeksi pyydetty. tuntuu pahalata mennä kauppaan, mietin mitä päälle laitan koska olenhan niin läski ja ruma, näin myös ajattelen ihmisten ajattelevan kun he katsovat minua kaupasssa. :( pihalla inhottava kulkea koska näytän rumalta ja läskiltä. :( surkeaa tiedän..yli painoa ehkä 6kg.

nyt kun jaksaisi sinne huomiseen...ajatus avusta auttaa jaksamaan....
 
voimaa
Hienosti porskutat! Ja osaat analysoida tilannetta, myönnät uupumuksesi ja kuitenkin venyt hoitamaan velvollisuutesi. Muista kuitenkin, ettei kodin tarvitse olla hysteerisen siisti, eikä aina täydellistä ateriaa, eikä pyykit viikattuna.... Anna sitä aikaa itsellesi (ja lapsille) ja tee joka päivä jotakin pientä, joka ilahduttaa sinua. Kynttilä palamaan, vaihda verhot, hävitä se karmea tuoli, osta kukka, lue kirja, ota valokuvia, virkkaa... Kukaan muu ei tee hyvää oloa sinulle kuin sinä itse, eli pidäthän huolta itsestäsi, muru. Tsemppiä (ja toivottavasti saat pian tukea). Harkitse perhetyöntekijälle avautumista, hän on siellä SINUA varten, ja auttaa toki.
 
ap
kiitos oikein paljon kaikille asiallisista ja kannustavista kommenteista. pidän mielessäni tiedän kannustavat kommentit. jos jollain omakohtaisia kokemuksia tälläisestä, niin kerro ihmeessä. autat sillä minua. kerro miten alkoi, paheniko, miten paljon paheni, millaisen lääkityksen sait, auttoiko se, miten se auttoi, kauan meni....olisi mukava kuulla vertais kokemuksia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
kiitos oikein paljon kaikille asiallisista ja kannustavista kommenteista. pidän mielessäni tiedän kannustavat kommentit. jos jollain omakohtaisia kokemuksia tälläisestä, niin kerro ihmeessä. autat sillä minua. kerro miten alkoi, paheniko, miten paljon paheni, millaisen lääkityksen sait, auttoiko se, miten se auttoi, kauan meni....olisi mukava kuulla vertais kokemuksia...
Oletko rekisteröitynyt? Voisin kertoa sinulle yksityisesti omista pelkotiloista, joita esiintyi lapsen ollessa vauva ja miten voitin nuo pelot =) Yleisesti täällä en ala niitä ruotimaan.
 
humbe
en päässy eilen enää palstalle, jumitti jostain syystä, mutta vastaan nyt. eli mulla lääktiys seroxat ja alkoi auttaa muutamassa viikossa. alku lääkkeen kanssa oli tosi kamalaa, koska oireet hetekellisesti paheni ja olin sairaalassakin. mutta iso apua siitä on ollut. juurikin pakko-oireiseen höiriöön kuuluu niin selkeänä oireena tuo, että pelkää sekoavansa ja tunnistaa itsessään oireita, joita oikeasti ei ole. jos sulla on anonyymi s-posti, niin voidaan jatkaa keskustelua sen kautta.
 
pöppö
Ei ole skisofreniaa! Veikkaisin paniikkihäiriötä. Kannattaa käydä omalla lääkärillä, joka voisi kirjoittaa lähetteen mielenterveystoimistoon tai mennä suoraan mtt:hen. Itse sairastan myös paniikkihäiriötä (olen myös maanis- depressiivinen, mikä ei tosin liity tähän aiheseen), käyn säännöllisesti omalla psykologilla ja tarvittaessa lääkärillä. Eli suosittelen lääkäriin menoa!
 
joku
Mulla on ollut samanlaisia oireita lapsen ollessa vauva, siis hyvin vahvoja pelkotiloja yms yms. Arjen hoidin minäkin hienosti. Ahdistuneisuushäiriö oli diagnoosi ja psykoosiin olisin varmasti ajan myötä luisunut. Täällä pääsin terapiaan heti, tosin taustalla oleva päihdeonglema auttoi tässä.
Neuvolan kautta kannattaa hakea apua, sieltä osataan neuvoa oikeaan osoitteeseen.
Minua auttoivat myös lääkkeet; pieni annos seromexia päivittäin sekä rauhottavia tarvittaessa.
Nyt tuosta pahimmasta aallonpohjasta on 2 ja puoli vuotta aikaa ja olen kuin eri ihminen.
Rauhottavia en ole tarvinnut aikoihin. Seromexit on vielä, mutta pikkuhiljaa niitäkin tiputtelen pois.

Nyt heti apua hakemaan. Sua voidaan auttaa, eikä kukaan vie sinun lapsiasi!!!
 

Yhteistyössä