Hei kaikki!
Meille on loppusyksystä syntymässä toinen vauva, jolloin esikoinen on kaksi vuotias. Nyt kun loppuraskaus häämöttää, oma jaksaminen on alkanut todella mietityttämään. Esikoinen oli nimittäin ns. vaativa vauva temperamentiltaan; nukkui päivisin mm. 10 min pätkissä, vain sylissä oli hyvä, söi kahden tunnin välein ympäri vuorokauden aina noin reilu puolivuotiaaksi asti ja oli perustyytymätön. Sairastipa vielä koliikin ja sitten 10 kkk ikäisenä alkoi korvatulehduskierre (7 tulehdusta peräjälkeen) ja lopulta putkitus. Valvomista on siis riittänyt ja nyt toisen raskauden aikana uniongelmat ovat olleet koko ajan läsnä johtuen lähinnä hormoneista ja hyvän nukkumisasennon puuttumisesta. (nukun yleensä vatsallaan,joka ei tietty nyt onnistu).
Esikoisemme on temperamentiltää
aan edelleen nopeasti räiskähtävä, kiukku tulee herkästi. Päiväunet vaihtelevat 15 min-1.5 tuntiin. Uskon, että vauvan tullessa, unet jää kokonaan esikoiselta pois. Seuran kipeä hän on ollut aina. Leikkiä ja touhua saa keksiä koko ajan, jos esim. sadepäivänä joudutaan olemaan sisällä. Jos ei saa huomiota, alkaa kaikki kielletyt jutut kiinnostaa.
Viikko-ohjelmaamme kuuluu äiti-lapsi-kerho ja muskari, muuten puistoillaan paljon. Vauvan myötä kerhoilu saattaa jäädä alkuun vähemmälle. Sukulaisten ja ystävien lastenhoito apu on olematonta.
Kertokaa muut samassa tilanteessa olevat/olleet omia kokemuksianne jaksamiseen ja arjen sujuvuuteen. Kaikki ajatukset ja vinkit otan mielelläni vastaan.
Mukavaa syksyä ja jaksamista kaikille!!
Meille on loppusyksystä syntymässä toinen vauva, jolloin esikoinen on kaksi vuotias. Nyt kun loppuraskaus häämöttää, oma jaksaminen on alkanut todella mietityttämään. Esikoinen oli nimittäin ns. vaativa vauva temperamentiltaan; nukkui päivisin mm. 10 min pätkissä, vain sylissä oli hyvä, söi kahden tunnin välein ympäri vuorokauden aina noin reilu puolivuotiaaksi asti ja oli perustyytymätön. Sairastipa vielä koliikin ja sitten 10 kkk ikäisenä alkoi korvatulehduskierre (7 tulehdusta peräjälkeen) ja lopulta putkitus. Valvomista on siis riittänyt ja nyt toisen raskauden aikana uniongelmat ovat olleet koko ajan läsnä johtuen lähinnä hormoneista ja hyvän nukkumisasennon puuttumisesta. (nukun yleensä vatsallaan,joka ei tietty nyt onnistu).
Esikoisemme on temperamentiltää
aan edelleen nopeasti räiskähtävä, kiukku tulee herkästi. Päiväunet vaihtelevat 15 min-1.5 tuntiin. Uskon, että vauvan tullessa, unet jää kokonaan esikoiselta pois. Seuran kipeä hän on ollut aina. Leikkiä ja touhua saa keksiä koko ajan, jos esim. sadepäivänä joudutaan olemaan sisällä. Jos ei saa huomiota, alkaa kaikki kielletyt jutut kiinnostaa.
Viikko-ohjelmaamme kuuluu äiti-lapsi-kerho ja muskari, muuten puistoillaan paljon. Vauvan myötä kerhoilu saattaa jäädä alkuun vähemmälle. Sukulaisten ja ystävien lastenhoito apu on olematonta.
Kertokaa muut samassa tilanteessa olevat/olleet omia kokemuksianne jaksamiseen ja arjen sujuvuuteen. Kaikki ajatukset ja vinkit otan mielelläni vastaan.
Mukavaa syksyä ja jaksamista kaikille!!