Arjen hankaluus

A-p-u-a! Meidän 1v3kk ikäinen tyttö on jotakuinkin yhtäkkiä päättänyt, että vastustaa ihan kaikkea ja kaikkia. Neiti on ollut melkoisen temperamenttinen aina, mutta nyt melkeinpä viikon sisällä on tapahtunut monessa asiassa muutos huonompaan suuntaan.

Aiemmin illalla nukahtaminen sujui melko helposti. Minä en keksi mitään tekijää, mikä tässä olisi muuttunut, kaikki rutiinit ovat ennallaan ja elämä muutenkin mallillaan, mutta nyt se nukahtaminen onkin työn ja tuskan takana. Sama koskee ruokailuja. Ei hän ole ollut koskaan mitenkään innokas syömäri, mutta nyt hän menettää malttinsa ruokailutilanteissa aivan täysin ja siihen tyssää syömiset. Ollaan kokeiltu myös sormiruokailua, mutta sekin menee nykyään niin, että neiti heittelee vaan ruuat lattialle. Ja ne ruuat, mitä suuhun saa laitettua, sylkee useimmiten pois.

Neuvolassa käytiin tällä vkolla ja paino on kuitenkin ihan käyrillään, kehitys ja taidot iänmukaiset. Meidän neuvolantäti on vaan aika huono ottamaan kantaa mihinkään asiaan ja sieltä ei oikein konkreettisia neuvoja tahdo saada.

Useimmiten tyttö on iloinen ja reipas (vaikkakin tosiaan temperamenttinen), en vain käsitä miksi erityisesti nämä syömiset ja nukkumiset ovat nyt niin hankalia. Kaikki kielletty tietysti kiinnostaa myös, mutta sen olen ajatellut olevan asiaan kuuluvaa. Mielellään kuulisin kokemuksia ja vinkkejä teiltä muilta!

 

no tietysti tuossa yhden vuoden kieppeillä monesti alkaa se oma tahto löytyä. mutta mutta jos on vasta reiun viikon kestäny niin enempi tuntus että olis hampaissa tai korvissa tai jossain vastaavassa se onkelma. tarjoat ruokaa viis kertaa päivässä ja syö sen mink syö, se ruoan määrä voi vaihdella hyvinki paljo jos poskihampaat tulossa niin voi olla parikin viikkoa hyvin pienillä ruoilla, sitten taas ku huolet on ohi niin ahtaa kaksin käsin ruokaa. älä siis itse ahdistu ja ala tuputtaa ruokaa, se vain pahentaa tilannetta. huolehi vaan että nestettä menee. meillä on joskus annettu purulelu sänkyyn ku nukahtaminen on ollu poskihampaiden vuoksi tosi hankalaa, pitää vaan varoa ettei jää tutiksi sinne, ettei montaa iltaa käytä..

 

Kyllä. Tässä iässä tulee hankalimmillekin taaperoille oikea THe Hankala-vaihe. Kantsii miettiä miten päiväunet menee,nukkuuko "liikaa" vai liian vähän, onko nukkumaanmeno aika edelleen hyvä jne. Hampaiden tulo tosiaan voi vaikuttaa ihan kaikkeen,meillä ainakin on tehty hartaasti ja pitkään, ei oo tulleet huomaamatta .
Unillemenohan voi monella vaikeutua ihan vaan periaatteestakin, valveilla olis kivempaa mut ei tajua omia rajojaan siinä. Aika harva tän ikänen ymmärtää et "ai nyt väsyttää,mennääs nukkumaan" Pitää vaan pitää samat sävelet edelleen,kyl aika auttaa. Unimääriä kantsii tsekata korkeintaan. Meillä ainakin unentarve väheni ihan yllättäen, sellanen 11h valveillaoloa päivään ja nukkumaan meno sujuu ku rasvattu.
Ruokailutkin vaihtelee, meillä on tosin eväs uponnu aina (syö ite) ,mut on toki ollu kausia et kaikki heitellään ja sitte kitistään kohta nälkää tai ruokaa muutenvaan. Mut kuten edellinen sano, tarjoat ruoat ja syö minkä syö. Ei kukaan itteesä ruoan eteen näännytä Aika auttaa, näin mä uskon. Ei tätä ikuisuutta kestä vaikka raskasta onkin :hug:

 

Kiitos ami81 ja Kauniskuu! Tuota me on noudatettukin, että ruokaa tarjotaan vain ruoka-aikoina ja syö sitten minkä syö. Ja uniasiassa meilläkin voi tosiaan olla kyse siitä, että unimäärän tarve on muutoksessa. Vaan, jospa tämä tästä, päivä ja tilanne kerrallaan. Hieman kyllä jo pelottaa, että millaista meillä on sitten, kun uhmaaminen todella alkaa..

 

Liinu81 Heh..mut hei,voi lohduttautua,että ei ainakaa sit tuu yllätyksenä eikä "uutena" Verraten leppoisan vauvan/taaperon vanhempiin,jotka on ehtiny tottua jo muuhun