Arjen hallinnassa vaikeuksia -vertaistukea?

En edes tiedä mistä aloittaisin...

Olen aina ollut tosi vahvasti on/off-tyyppi, käyn tuhatta ja sataa tai sitten en ollenkaan. Tämän seurauksena olen aina kuolemanväsynyt. Pää surisee kyllä aamuvarhaisesta yömyöhään kaikenlaisia ideoita ja juttuja.

Arkiset asiat ovat aina tuottaneet tuskaa, kuten esim. laskujen maksaminen, kodin pitkäjänteinen siistinä pitäminen (olen enemmän suursiivoustyyppi). Aloitan jatkuvasti uusia suuria projekteja, enkä useinkaan saa niitä tehtyä valmiiksi.

Nythän ongelmana on se, että jäin juuri yksinhuoltajaksi...ja minun on nyt vaan pakko saada tämä kuvio rullaamaan. Koska nyt alkaa kaikki kaatua niskaan, kun ei olekaan sitä toista jonka varaan voi viime tipassa laskea

Miten?! Olen valehtelematta 15 vuotta yrittänyt kaiken maailman konsteja:listoja, kalentereita, muistutuksia, itseni rankaisemista ja ihan kaikkea!!

Onko kukaan ollut tällainen, ja onnistunut jotenkin saamaan itsensä muutettua? Ahdistus kasvaa välillä aivan tolkuttomaksi tämän asian kanssa, mutta en enää keksi miten tästä voisi päästä. Kaikki koulutehtävät, työt, raha-asiat, siivous, KAIKKI ahdistaa juuri nyt. Unohdan lasten neuvolat ja aivan kaiken. Kauheinta on se, että kun ahdistun, aloitan ihan aina uuden projektin Se hyvä puoli on, että nyt läheiset ovat alkaneet huomauttaa asiasta kun ääneen suunnittelen uusia urakoita, koska itse en huomaa tuota ennen kuin olen jo taas metrin syvemmällä tässä suossa.

Ja siis olen ollut tällainen ihan aina, eli mistään eron aiheuttamasta masennuksesta tms. ei voi olla kyse.

 

Vaikuttaisi siltä, että sinulla on aikuisiän adhd. Kannattaisi mennä lääkäriin. Lääkityksellä voit saada elämäsi hallintaan. Tsemppiä!

 

Mä oon samanlainen, ainoa että muistin kyllä neuvolat aikoinaan. Mulla jää kaikki kesken, en osaa
pitää järjestystä, enkä jaksakaan.
Laskut ja paperit hukassa.
Pitäis saada asunto kuntoon, ei tuu mitään.

 

Adhd:lta kuulostaa.

 

[QUOTE="vieras";25077807]Vaikuttaisi siltä, että sinulla on aikuisiän adhd. Kannattaisi mennä lääkäriin. Lääkityksellä voit saada elämäsi hallintaan. Tsemppiä![/QUOTE]

mutta en vain ole oikein keksinyt mitä varten sen ajan varaisin. Tai siis mitä sitten siellä sanon? Pelottaa sekin, jos en osaa selittää asiaani oikein.
Kiitos vinkistä, täytyy perehtyä tuohon adhd:hen. Vaikka en tiedä lääkkeistäkään sitten, ovatko ne jotain psyykenlääkkeitä vai miten?

 

vielä, luulin, että adhd on sellaista, että mennään aivan tauotta? Minä aina välillä uuvahdan, jos vaikka istahdan alas niin iskee kuolemanväsymys.
Ehkä nyt mietin mitä sanon ajanvaraukseen ja tilaan sen lääkärin, en vaan kestä enää :/

 

mäkin oon miettinyt että pitäis mennä lääkärille ja sitten pitäis muistaa sanoa nuo oireet.
Välillä tuntuu että pää ei tiedä mitä kädet tekee.
Mä tiedän kyllä että mulla vaikuttaa pahat traumat ja siksi oon toistaitoinen.

 

Älä mene terveyskeskukseen, vaan hanki tietoa ensin netistä, kirjaudu vaikka adhd aikuiset palstalle ja sitten menet sopivalle neurologille. Lääkkeet eivät ole psyykelääkkeitä, vaan piristeitä, jotka tavallaan rauhoittavat adhd:sta kärsivän ylikierroksilla surravaa päätä.

 

Olen samanlainen... Olen yrittänyt antaa itselleni hiukan anteeksi sitä, mutta vaikeaa se on. En ole mikään kodin hengetär, mulla on kaikki sekaisin ja tuhat ja yksi keskeneräistä pientä projektia siellä sun tällä. Koskaan ei ole kaikki langat käsissä yhtäaikaa.
Ehkä jotkut vaan on tällaisia...

 

Adhd:ssa on tarkkaavaisuuden ongelmia ja hyperaktiivisuutta. Kun yrittää selvitä oireiden kanssa, niin tulee myös väsymystä. Kilpirauhasarvot olisi hyvä myös tarkistaa, ettei ole esim. liikatoimintaa.

 

paljonkohan maksaa yksityisellä? Ei ole näin tuoreena yh:na ihan kauheasti ylimääräistä...
Nuo piristeet kuulostaa kyllä hurjalta idealta mutta kai se on hyväksi havaittu.
Sekin pelottaa, jos aletaan epäillä mun kykyä hoitaa lapset Hoidan kyllä, lapsilla on 5 ruokaa päivässä ja säännölliset uniajat ym. Hammaspesut kyllä monesti unohtuu. Siihen mun kaikki paukut meneekin, mihinkään muuhun ei enää riitä skarppausta kun olen koko päivän pinnistänyt että muistan kaikki lasten jutut (enkä kaikkia tietty muista silti, hävettää tuo ed. neuvolakin niin paljon, oli vielä lääkäri. En ole kehdannut soittaa vielä uutta aikaa, saa nähdä minä vuonna muistan sen jutun puhelinaikana).

 

Sain juuri uuden ystävänkin, ja ihan ensimmäisenä iski päälle stressi siitä miten joudun kiillottamaan ulkokuosiani jotta menen normista... Pitäisi pysyä vaan erakkona.

 

[QUOTE="niina";25077808]Mä oon samanlainen, ainoa että muistin kyllä neuvolat aikoinaan. Mulla jää kaikki kesken, en osaa
pitää järjestystä, enkä jaksakaan.
Laskut ja paperit hukassa.
Pitäis saada asunto kuntoon, ei tuu mitään.[/QUOTE]

Ihan samoin täällä!

Ap en siis tiedä ratkaisua ongelmaasi, koska olen itse samanlainen: mitä enemmän aloittelen uusia projekteja, sitä enemmän unohtelen asioita (kuten että pitäisi muistaa tilata pojalle uusi hammashoitola-aika koska unohdin viedä sen sinne...)

*menee jatkamaan keskenjäänyttä tiskikoneen täyttöä joka jäi kesken kun pyykkikone piippasi loppumerkkiä, josta menin vessaan ja sitten tein voileivän ja istuin tähän...*

 

rehellisesti sanon, niin en kyllä ole kaksinen äiti. Olen aina omissa maailmoissani, jotakin touhuamassa. Jos juttelen lasten kanssa, keskityn kyllä lapsen asiaan. Mutta en osaa "olla" heidän kanssaan, kun minun pitää aina jotain tehdä. Tietysti pitää, kun kaikki on rästissä. Eikä mikään silti edisty!

 

[QUOTE="vieras";25077948]

*menee jatkamaan keskenjäänyttä tiskikoneen täyttöä joka jäi kesken kun pyykkikone piippasi loppumerkkiä, josta menin vessaan ja sitten tein voileivän ja istuin tähän...*[/QUOTE]

aina kun menen johonkin huoneeseen, on yllätys vastassa. "Ai, enkös minä laittanut nuo pyykit kuivuriin jo kolme kertaa...?"

 

[QUOTE="vieras";25077948]Ihan samoin täällä!

Ap en siis tiedä ratkaisua ongelmaasi, koska olen itse samanlainen: mitä enemmän aloittelen uusia projekteja, sitä enemmän unohtelen asioita (kuten että pitäisi muistaa tilata pojalle uusi hammashoitola-aika koska unohdin viedä sen sinne...)

*menee jatkamaan keskenjäänyttä tiskikoneen täyttöä joka jäi kesken kun pyykkikone piippasi loppumerkkiä, josta menin vessaan ja sitten tein voileivän ja istuin tähän...*[/QUOTE]

Ja sitten on tuo muistamattomuus, en muista koskaan tehdä mitään sen
lääkäriasian hoitamiseksi. Joskus menee perintään laskuja kun en muista niitä maksaa.
Ja se järjestyksen pito on hukassa.

 

No neurologi ei ainakaan epäile kykyäsi hoitaa lapsiasi ja luulen, että ulkopuolisetkaan eivät yhtä tarkalla silmällä katsele "virheitäsi" kuin sinä, että älä huoli.

Lääkärikäynnit maksavat erikoislääkärikäyntien verran ja jos tarvitsee tehdä psykologisia tutkimuksia, niin ne maksavat muutaman satasen. Lääkitys ikävä kyllä ei ole enää kelakorvauksen alainen aikuisille, mutta siinäkin on mahdollisia vaihtoehtoja.

 

Laita tämä ketju muistiin ja tulosta itsellesi omat jutut alleviivattuna, niin voit katsoa kerrottavia kohtia tai sitten teet erillisen listan. Jos osut oikealle lääkärille, niin diagnoosi sinun tapauksessasi tulee varmaan kerralla. Niin selvältä tapaukselta kuulostat.

 

Minut diagnosoitu masentuneeksi ja siihen lääkkeet. Asiat kasaantuvat kotona ja töissä vaikka teen 6h päivä töitä. Asiaa ei auta että mies tulee vasta illalla kotiin. Hän myös aika onneton asioiden hoitamisessa. Nytkin hirveä pyykkikasa ja silitettävien kasa. Siivoamista ja lasten läksyjen lukua ym. Aina asetun koneelle ja jään siihen. Päässä kauheasti ajatuksia omasta elämästä mutta mitään ei oikein jaksa tehdä. En tiedä olisiko myös adhd? Keskittymiskyvyn ongelmia ollut nyt aikuisena

 

[QUOTE="vieras";25077948]Ihan samoin täällä!

Ap en siis tiedä ratkaisua ongelmaasi, koska olen itse samanlainen: mitä enemmän aloittelen uusia projekteja, sitä enemmän unohtelen asioita (kuten että pitäisi muistaa tilata pojalle uusi hammashoitola-aika koska unohdin viedä sen sinne...)

*menee jatkamaan keskenjäänyttä tiskikoneen täyttöä joka jäi kesken kun pyykkikone piippasi loppumerkkiä, josta menin vessaan ja sitten tein voileivän ja istuin tähän...*[/QUOTE]

Tämä oli ihan kuin MUN elämästä! Meinasin tulla juuri tekemään aloituksen samasta asiasta mutta ei nyt tarvitsekaan. Itse olen juuri ahdistunut ja tuskastunut samoista asioista kuin ap. Jäin myös yh:ksi vuosi sitten ja ensimmäinen puoli vuotta meni varmaan adrenaliinin voimalla, koska silloin kaikki sujui. Nyt taas on kaikki levinnyt käsiin! Asunto on aivan kaaoksessa enkä saa mitään tehtyä. Eilen istuin koneella 4 tuntia "aloittamassa" koulutehtävää enkä vain päässyt alkuun. Yritin lukea tarvittavaa tekstiä mutten vaan pystynyt keskittymään. Nyt on taas sama juttu toisen tehtävän kanssa.

Mä olen myös tehnyt listoja, suunnitelmia, muistutuksia eikä mikään toimi. Mulla on kesken n. 6 kirjaa, 3 käsityötä, 2 palapeliä, muutama piirustus, kaappien siivousprojekti, pari kouluhommaa, unohdin myös lapsen hammaslääkärin ja neuvola-ajan varauksen. Mä olen myös aina ollut tällainen eikä eksänkään kanssa homma toiminut, koska hän on myös samanlainen.

Mä myös olen paljon omissa ajatuksissa ja se vie aikaa lapsilta. Laskuja maksan jos muistan. Usein niitä jää avaamatta ja unohtuu johonkin niistä monista pinoista ja tulee kräväys. Mä en tiedä mikä tähän auttais. Olen myös usein väsynyt ja uupunut ja tarvitsen paljon rauhaa ja omaa aikaa. Ahdistaa vaan niin paljon kun en pysty normaaliin arjen hallintaan.

 

tuntuu jotenkin lohdulliselta kuitenkin, ettei heti tuomittu laiskaksi ja paskaksi ja vaikka mitä.
Tuntuu tosi vaikealta listata omia vikoja, varsinkin kun on tehnyt hulluna hommia 30 vuotta, kun on yrittänyt uskotella itselleen ja varsinkin muille, että kaikkeen on ihan hyvä syy ja selitykset....Mutta kun nyt kerran aloin rehelliseksi niin listaan sen nyt heti enkä voi enää selitellä. Paitsi että mun pitäisi siivota, vieraat tulee 3 tunnin kuluttua ja tää kämppä on ihan täysi pommi.

- Olen ihan tosi impulsiivinen. Teen kauhean suuria koko loppuelämään vaikuttavia päätöksiä sekunnissa, ja kun en ole koskaan katunut mitään, niin en ole pitänyt pahana. Ja olen yrittänyt ajatella, että varmasti olen alitajuisesti asiaa jo pohtinut kunnolla? Olen aloittanut ja lopettanut (kesken) monia opintoja, töitä, tehnyt lapsia, ottanut lemmikkejä, muuttanut, ottanut eron jne...Kaikki sekunnin harkinta-ajalla. Muut pitävät minua rohkeana päätöksentekijänä...

- Muut pitävät minua todella rohkeana, itsenäisenä ja kyvykkäänä. Hoidan hommat joihin vaikkapa töissä ryhdyn, todella nopeasti (heh!) ja kuitenkin hyvin. Olen aikaansaava ja hyvä organisoimaan. Joo niin olenkin jos ei tiedä mikä kaaos on meillä kotona ja mun päässä. Hetken voin töissä esittää. Kaikki työtkin olen lopettanut parin kuukauden jälkeen.

- Tosi usein koen, että lapset vaan häiritsee, vaikka huomiotahan ne raukat vaan kaipaisivat

- On tosi hankalaa olla paikallaan

ja kaikkea, mitä en nyt taas muista kun nyt taas keskeytetään koko ajan....ja pitäisi laittaa lapset nukkumaan

 

[QUOTE="vieras";25077948]Ihan samoin täällä!

Ap en siis tiedä ratkaisua ongelmaasi, koska olen itse samanlainen: mitä enemmän aloittelen uusia projekteja, sitä enemmän unohtelen asioita (kuten että pitäisi muistaa tilata pojalle uusi hammashoitola-aika koska unohdin viedä sen sinne...)

*menee jatkamaan keskenjäänyttä tiskikoneen täyttöä joka jäi kesken kun pyykkikone piippasi loppumerkkiä, josta menin vessaan ja sitten tein voileivän ja istuin tähän...*[/QUOTE]

Tämä kuulostaa ihan minulta!

 

Edelleen kuulostaa ihan selvältä adhd:lta.

 

[QUOTE="vieras";25078144]
Mä olen myös tehnyt listoja, suunnitelmia, muistutuksia eikä mikään toimi. Mulla on kesken n. 6 kirjaa, 3 käsityötä, 2 palapeliä, muutama piirustus, kaappien siivousprojekti, pari kouluhommaa, unohdin myös lapsen hammaslääkärin ja neuvola-ajan varauksen. Mä olen myös aina ollut tällainen eikä eksänkään kanssa homma toiminut, koska hän on myös samanlainen.

[/QUOTE]

AP:lla on kesken mm. REMONTTI (mitäs tuosta...), kymmenkunta kirjaa, 4 käsityötä+säkillinen kankaita jotka pitäisi leikata tilkuiksi, kolme rakenteluprojektia (mm. huonekaluja), huonekaluja osittain hiottuna 3 kpl, maalausta odottamassa 2 juttua, en edes tiedä koska noi lapset pitäisi viedä hammaslääkäriin ensi kerran, mutta se neuvola pitäisi varata, kaikki joululahjat (jotka tietysti teen itse) suunnitteluasteella, kaksi ISOA koulutehtävää roikkumassa, parin illan duunit tekemättä, avioeropaperit jättämättä.....makuuhuone ja toinen vessa täynnä rojuja jotka pitäisi antaa jollekin tai viedä kierrätykseen tai tuunata tai sit ne vaan odottaa remontin valmistumista. Luonnollisesti kaksi kauheaa kasaa puhdasta pyykkiä odottamassa viikkausta, tiskit, kaikki muut kotityöt. Laskut avaamatta ties missä. Tässä ehkä puolet asioista jotka pitäisi saada hoidettua. ITKU TULEE Ei näistä selviä millään!!

Mutta kiva silti, että vertaistukea löytyi
Jos jollain oli niitä vinkkejä, otan mielellään vastaan!

 

AP:lla on kesken mm. REMONTTI (mitäs tuosta...), kymmenkunta kirjaa, 4 käsityötä+säkillinen kankaita jotka pitäisi leikata tilkuiksi, kolme rakenteluprojektia (mm. huonekaluja), huonekaluja osittain hiottuna 3 kpl, maalausta odottamassa 2 juttua, en edes tiedä koska noi lapset pitäisi viedä hammaslääkäriin ensi kerran, mutta se neuvola pitäisi varata, kaikki joululahjat (jotka tietysti teen itse) suunnitteluasteella, kaksi ISOA koulutehtävää roikkumassa, parin illan duunit tekemättä, avioeropaperit jättämättä.....makuuhuone ja toinen vessa täynnä rojuja jotka pitäisi antaa jollekin tai viedä kierrätykseen tai tuunata tai sit ne vaan odottaa remontin valmistumista. Luonnollisesti kaksi kauheaa kasaa puhdasta pyykkiä odottamassa viikkausta, tiskit, kaikki muut kotityöt. Laskut avaamatta ties missä. Tässä ehkä puolet asioista jotka pitäisi saada hoidettua. ITKU TULEE Ei näistä selviä millään!!

Mutta kiva silti, että vertaistukea löytyi
Jos jollain oli niitä vinkkejä, otan mielellään vastaan!

Heh, mullakin on yksi maalausprojekti jonka olen aloittanut n. vuosi sitten. Joskus mua auttaa se, että teen listan tekemättömistä töistä. Sitten valitsen YHDEN työn listalta ja pakotan itseni tekemään sen LOPPUUN. Mutta usein sekin on vaikeaa. Jos esim. valitsen pyykkien silityksen niin kesken hommien tulee mieleen joku asia joka pitääkin tehdä HETI ja unohdun sille tielle. Sitten jää kesken silitys.

Ja sitten tuli mieleen tämä nettisurffailu. Mulla on nytkin (ja lähes aina) 3 välilehteä auki ja saatan vaihtaa toiseen kesken lauseen. Yleensä siis lueskelen mielenkiintoisia juttuja. Tein juuri ADHD- ja Asperger-testit netissä ja sain molemmista positiivisen tuloksen.