Soitin miehelle, josko hän kävisi kaupassa ostamassa mulle SAMANLAISEN kalenterin ensi vuodelle kuin mitä mulla on tänä vuonna ollut. Mies lupasi, vaikkei selvästikään ollut kovinkaan innoissaan siitä että joutuu kaupoille lähtemään.
Tämä innostumattomuus tuli esiin siinä, että hällä oli kovin kiire lopettaa puhelu, enkä näinollen sitten päässyt muistuttamaan häntä siitä minkälainen kalenterini on, jottei osta väärää. Mies kyllä katrsoo kalenteriani viikoittain jotta pysyy kärryillä perheemme menoista, eli sen puolen hällä pitäisi käistys kalenterin ulkonäöstä olla.
Mies sitten saapui kotiin, mukanaan ihan jotain muuta kuin mitä piti. Merkki oli sama, mutta malli eri. Mies oli ostanut vuoden 2010 PÄIVÄKIRJAN!!!
Kun sitten olin niin julma ja kylmä ämmä että asiasta mainitsin (mainitsin myös siitä että seuraavalla kerralla voisi kuunnella asiani puhelimessa loppuun ettei näin enää kävisi), niin mies korotti ääntään ilmoittaen että olen KRANTTU ja loukkaantui verisesti koska hänen vaimolleen ei sitten niin mikään riitä.
Eli MÄ olen nyt se kaiken pahan alku ja juuri kenen vika homma oli...jatkossa saan miehen puhaiden mukaan ostaa kalenterini itse. Näin kyllä meinaan tehdäkin jotta varmasti saan kalenterin, enkä päiväkirjaa.
Eikä tässä vielä kaikki...ollaan väännetty kättä rahankäytöstä joululahjojen suhteen ja mies on sitten ilmoittanut, ettei muksuille osteta enää YHTÄÄN enempää lahjoja, koska olen ostanut niitä nyt jo liikaa ja liian isolla summalla. Pitkin hampain olen tähän suostunut, vaikka omasta mielestäni lahjoja voisi olla vaikka vielä tuplaten.
Mutta mitä tekikään herra...OSTI LAPSILLE JOULULAHJAT! Että näin.
Saakohan omasta miehestä saman tuomion, kuin ihmisestä, vai voidaanko oma mies josakin määrin tulkita eläimeksi?
Kiitos, helpotti
Tämä innostumattomuus tuli esiin siinä, että hällä oli kovin kiire lopettaa puhelu, enkä näinollen sitten päässyt muistuttamaan häntä siitä minkälainen kalenterini on, jottei osta väärää. Mies kyllä katrsoo kalenteriani viikoittain jotta pysyy kärryillä perheemme menoista, eli sen puolen hällä pitäisi käistys kalenterin ulkonäöstä olla.
Mies sitten saapui kotiin, mukanaan ihan jotain muuta kuin mitä piti. Merkki oli sama, mutta malli eri. Mies oli ostanut vuoden 2010 PÄIVÄKIRJAN!!!
Kun sitten olin niin julma ja kylmä ämmä että asiasta mainitsin (mainitsin myös siitä että seuraavalla kerralla voisi kuunnella asiani puhelimessa loppuun ettei näin enää kävisi), niin mies korotti ääntään ilmoittaen että olen KRANTTU ja loukkaantui verisesti koska hänen vaimolleen ei sitten niin mikään riitä.
Eli MÄ olen nyt se kaiken pahan alku ja juuri kenen vika homma oli...jatkossa saan miehen puhaiden mukaan ostaa kalenterini itse. Näin kyllä meinaan tehdäkin jotta varmasti saan kalenterin, enkä päiväkirjaa.
Eikä tässä vielä kaikki...ollaan väännetty kättä rahankäytöstä joululahjojen suhteen ja mies on sitten ilmoittanut, ettei muksuille osteta enää YHTÄÄN enempää lahjoja, koska olen ostanut niitä nyt jo liikaa ja liian isolla summalla. Pitkin hampain olen tähän suostunut, vaikka omasta mielestäni lahjoja voisi olla vaikka vielä tuplaten.
Mutta mitä tekikään herra...OSTI LAPSILLE JOULULAHJAT! Että näin.
Saakohan omasta miehestä saman tuomion, kuin ihmisestä, vai voidaanko oma mies josakin määrin tulkita eläimeksi?
Kiitos, helpotti