argh!!

:headwall: :headwall: ja vielä kerran :headwall: ........
Menee hermo ton 5v kans..... :headwall: :headwall:

Heti kun pyörähdän vessaan tai johonki, se hajottaa KAIKEN!!
SOTKEE, RIEHUU, KIUSAA pikkuveljeä, yllyyttää sitä jne jne jne..

ei auta mikää, sanon sitte nätisti tai uhkailen tai jopa annan äidin kädestä, mikää ei tepsi!!
Yleensä nauraa vaan....... mutta jos otan lujasti kiinni ja huudan niin että kuulee naapurit ni sitte nyyhkyttää että "en muistanu"....
Mutta ei mee kuin 5min ja sama peli jatkuu....... Oon sanonu että annan sen pois kun minä en jaksa! Oon koittanu hakee töitä vaan sen takia että en jaksa tuota, pienemmän kans tahtosin olla kotona, mutta tuon EN!!! Koska minä en jaksa, mun hermot on niin tiukalla etten tiedä millon viimenen napsahtaa...........
Tällä kylällä ei saa hoitopaikkaa jos ei tarve. Tai saa hakea, mutta se millon sen saa on eri juttu.........

Kiitän kun kuuntelitte............. :ashamed:

 

Meillä myös 5v poika hieman samanlaista mutta ei hajota paikkoja sentäs. Höykkii pikku siskoaan joka 2,5v ottaa leluja kädestä, puree joskus ym. Olen huomannut että se on meillä huomionhakua ja tietyn laista uhmaa jota on myös 2,5 vuotiaallakin.
Oletko kokeillut laittaa jäähylle; eri huoneeseen, ulos tai penkkiin istumaan. Meillä ainakin auttaa jo vihjaus ulos laitosta 5 minuutiksi, rauhoittuu kummasti. On kokenut ulkona olemisen epämiellyttäväksi ja meillä se on tehonnut.
"Äidin kädestä" en anna koska siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin tilanne voi kärjistyä entisestään.
Lapsi haluaa äidin huomiota ja myös se äidin hermostuminen on haluttua huomiota.
Viileän rauhallisesti vaan lapsi pois samasta huoneesta, ilman että edes sanoo mitään.

 

\

Meillä myös 5v poika hieman samanlaista mutta ei hajota paikkoja sentäs. Höykkii pikku siskoaan joka 2,5v ottaa leluja kädestä, puree joskus ym. Olen huomannut että se on meillä huomionhakua ja tietyn laista uhmaa jota on myös 2,5 vuotiaallakin.
Oletko kokeillut laittaa jäähylle; eri huoneeseen, ulos tai penkkiin istumaan. Meillä ainakin auttaa jo vihjaus ulos laitosta 5 minuutiksi, rauhoittuu kummasti. On kokenut ulkona olemisen epämiellyttäväksi ja meillä se on tehonnut.
"Äidin kädestä" en anna koska siitä ei ole mitään hyötyä, päin vastoin tilanne voi kärjistyä entisestään.
Lapsi haluaa äidin huomiota ja myös se äidin hermostuminen on haluttua huomiota.
Viileän rauhallisesti vaan lapsi pois samasta huoneesta, ilman että edes sanoo mitään.

arvaas oonko kokeillut? :\| , voi olen. olen antanu aikaa sille ollut vain hänen kanssaan, mutta ei.......... no, meidän pojalla on "vamma" joka aiheuttaa ylivilkkautta, mutta tää tuntuu olevan aivan uskomatonta........... :headwall:

Olen tosiaan pistänyt arestiin, olen ottanu karkkipäivän pois... voi kaikki on kokeiltu......

Ootkos kattonu täydellisiä naisia? Samaistun niin siihen lynetteen ja viime vkolla oli just se jakso missä alussa vaan uhkaili remmillä...
Meillä oli sama tilanne vielä syksyllä, mutta kun poika huomasi että turhaa uhkailua... niin oksat pois, no olen antanut sitten muutama kerran että näkee että tosissaan olen.......

Kylillä kun kävelemme, poika on nyt sitten hoksannut että mukava säikytellä autoja, se voi hypätä auton eteen "hyökkäys asennossa", sii ootan vai kauhulla milloin tapahtuu jotain todella ikävää.......

Ruotuun minä en tuota poikaa saa ja se on piste.

 

Ja sitte vielä, että tää meidän poika on sellanen että mielikuvitusta riittää......
Kaupassa jos en osta lelua tai jotain (en muuten koskaa ole ostanu että ois oppinu) niin, se aLkaa huutaan että " ÄITI AINA HAKKAA MUA, VERILLÄ IHAN OLEN... ÄITI EI KOSKAA ANNA MULLE RUOKAA, JOS OON VAILLA NI SE HAKKAA MINUT" TAI "ÄITI AINA PAKOTTAA MINUT NUKKUMAAN JA SE LUKITSEE MINUT OMAAN HUONEESEEN EIKÄ ANNA MINUN KÄYDÄ PISSALLA.." yms yms....... siis uskomatonta! :headwall:

 

Kannattaisiko hakea perheneuvolasta apua? Tunnut olevan aika puhki ja hukassa tuon veitikkasi kanssa.. :hug:

 

Onko teidän kylällä sentään neuvola tai TK ota ihmeessä jo yhteyttä johonkin ja VAADIT APUA! Kuulostaa tosi vaikealta tilanteelta joku on pahasti pielessä....? :hug:

 

Joo, olen sanonut neuvolassa, olen olen olen.....
Mutta lapsi on "normaali" jos juonittelee/kiusaa/koettelee vain ÄITIÄ... ja näinhän meillä.......... :headwall:

 

Mä olen kans huomannut et neuvolas pitää saada ne niin vakuuttuneeksi ja mieluummin vähän yliampuakin tyyliin " Mä oon niin masentunut ja enään en jaksa tehä ruokaa käydä kaupassa ym. ym. ei saa näyttää minkäänlaista toivon pilkahdusta.
Nykyään on niin paljon ongelmaperheitä että "normaalien" perheiden avunsaanti on tosi vaikeeta.
Ootsä koittanut soittaa kotihoitopalveluun suoraan?

 

Mut perheneuvola on eri asia, kuin "tavallinen" neuvola (lasten nla). Siellä asennoidutaankin hommaan ehkä hieman eri tavoin, eli otetaan huolen ilmaisut enemmän tosissaan..? Ja kannattaa tosiaan ihan reilusti tuoda esille oma väsymisensä koko tenavaan. Täytyyhän sun saada apua, ennenkuin ryydut ihan kokonaan!

Apua voisi olla myös jostakin kerhosta (srk?), avoimesta päiväkodista tms., jolloin lapsi olisi välillä pois sun jaloista ja saisit hetken hengähtää. Ja samalla lapsikin ehkä purkaisi energiaansa ja oppisi säätelemään käytöstään? Ja tietysti vaihtoehtona voisi olla myös sos.toimi, josta saattaisi irrota vaikka tukiperhe tai tukihenkilö, joka veisi välillä lasta.. Tai löytyiskö jotakin "tukiperhettä" vaikka tuttava- tai sukulaispiiristä?

 

ei tällä kylällä ole mitää "toivoa".. perheneuvola on sama kuin neuvola... jne..

On toko välillä hyviäkin päiviä, eihän tätä muuten jaksaisi. Tää viikko on taas ollu kauhee.. Alkuvuosi menikin ihme hyvin. =)
Syksy olikin aivan kauhea...

Neuvolassa sanottiinkin että 5v on niin itsepäinen.. ja yhdistettynä tähän "vammaan" mitä ei edes täällä tunneta! Ja helpotus oli suuri kun puhuin helsinkiläis lääkärin kanssa joka erikoistunut tähän ja sanoi että näillä lapsilla on sitte nää "kriisi"iät 100kertaisia...

Mutta nyt yritän hakea itselleni töitä, että pääsisin vähän rauhoittumaan.

 

voimia sulle kuule :hug: mä tiedän millaista on elämä tuollaisen lapsen kanssa, ei todellakaan helppoa.oma pinna menee niin tiukalle, eikä muiden ole helppo ymmärtää, ajattelevat vain että no pojat on poikia ja on vain vilkas lapsi. minä kans haluaisin olla pienemmän kans kotona mutta päivät on välillä sellaista helvettiä, että en tiiä! meidän pojassa on sit myös se aivan päinvastainen puoli, TOSI herkkä, arka, takertuu minuun , itkee joka asiaa...eli aika vaikeita on molemmat puolet pojassani. vaan ihana poika on... :heart: täytyy vaan jaksaa, päivä kerrallaan, tulevaisuus näyttää helpottaako tämä vai muuttuuko vaikeammaksi.

 

Ymmärsinkö oikein, ettei asuinpaikkakunnallanne ole perheneuvolaa? Kyllä ne asiat pitää olla jotenkin muuten sitten järjestetty.
Sitten tuli mieleeni, että onko asuinpaikallanne perhetyöntekijää?
Otappas kuule yhteys sosiaalitoimistoon ja kerro, että nyt tarvitset todellakin apua, etkä jaksa enää niin saat varmaan apua.

VOIMIA JA HAE APUA!!!