Argh, mun pää hajoo taaperon kanssa!

[apua!]

Pakko saada tuulettaa päätä täällä! Touhu on mennyt ihan mahdottomaksi! Aamusta iltaan koko ajan älytön show päällä joka ainoasta asiasta. Potalle ei voi mennä, vaan pitää lähteä karkuun ja tehdä pissa jonnekin lattialle tai vaikka omaan sänkyyn (!!) mieluummin. Syödä ei voi ilman, että samalla heittelisi ruokaa ympäriinsä. Juoda ei voi ilman, että lopuksi kaataisi maidot lattialle. Ja sitten heitellään leluja vauvan päälle, syödään saippuaa, kiivetään keittiön tasolle, avataan takan luukku ja heitellään tuhkia ympäriinsä, kiusataan koiraa jne jne. Tehdään kaikkea sitä, mitä ei saisi tehdä. Enkä mä keksi mitään keinoa saada tätä loppumaan!! Ei auta "järjen" puhuminen, ei jäähy, ei puhuttelu, ei harhautus (kuin ehkä sen ekan kerran), ei mikään! Aina yritän kehua ja antaa huomiota, jos on nätisti. Pitää sylissä aina, kun suostuu tulemaan. Yleensä ottaenkin antaa huomiota niin paljon kuin vauvan hoidolta ja kanniskelulta (itkuinen vauva) ehdin.

Mitä mä teen ton pojan kanssa, mä en jaksa tätä enää!!

 

["eee"]

Pidä KURIA, ei mitään harhautuksia tai mukavien jutteluita.

 

[apua!]

[QUOTE="eee";23703604]Pidä KURIA, ei mitään harhautuksia tai mukavien jutteluita.[/QUOTE]

Voi herrajumala, sitähän mä yritän tehdä kaiket päivät joka päivä! Yritän nätisti, yritän vähemmän nätisti, ihan sama miten yritän, mä en saa mitään toimimaan! Olen suuttunut tosissanikin monta kertaa, mutta siitäkös poika vasta innostuukin.

 

["vieras"]

Tuommoista se on, vaativinta 2-3 ikävuoden välillä. Minkä ikäinen teillä?

 

[apua!]

[QUOTE="vieras";23703638]Tuommoista se on, vaativinta 2-3 ikävuoden välillä. Minkä ikäinen teillä?[/QUOTE]

2v 4kk...

 

["Yks"]

Onko mahdollista, että vaikka isi ois vauvan kans ja sinä pääsisit kahdestaan tekemään jotain tosi kivaa esikoisen kanssa? Selvästi kaipaa enemmän huomiota ja kokee vaikeana että joutuu huomion niin paljon vauvan kanssa jakamaan.

 

[*]

Semmoisia ne ovat, kullannuput.

 

[bud]

No ei tohon auta kuin aika, kun on noin pieni isosisarus kyseessä. Ei sille järkeä puhuta, kuten totesitkin, joten vaihtoehdot aika vähissä.

 

["Kumikameli"]

Itse tekisin niin että pitäisin sitä vaippaa pojalla päällä, vai ottaako itse sen pois ja sitten pissaa lattialle tms?
-Maitoa mukiin vain pieni liraus, lisää sitten kun sen on juonut, näin se lattialle kaadettu määrä on ainakin pieni ja helppo siivota.
-Jos alkaa ruoalla pelleilemään, niin ruoka pois ja poika pois pöydästä.
-Takan kanssa tekisin niin että tyhjentäisin sen tuhkan sieltä pois ja polttaisin taas joskus myöhemmin takassa tulta, en vaan jaksaisi alkaa tuhkaa ympäri kämppää siivoamaan taaperon ja vauvan kanssa.

Nämä ihan vaan vinkkejä miten helpoittaa sen hetkistä tilannetta, taapero kasvaa ja alkaa ymmärtämään enemmän myöhemmin.

Itselläni on poika 2v3kk ja rv 37, että samaan veneeseen olen sinun kanssa hyppäämässä...

 

["vieras"]

Meillä ollut kahden kanssa ihan samaa. Miten herkästi te muut korotatte ääntä ? Tuntuu, että mulla nykyään nousee ääni hetkessä jos ei parista kiellosta uskota. Olen huomannut karjuvani päivittäin vähintään kerran ja korottavani ääntä hieman vähemmän sitäkin useammin :O Ainoa joka auttaa on karjaisu kun lapsi on tekemässä jotain typeryyksiä eikä lopeta ja taluttaminen jäähylle. Jäähyllä saa sitten olla ihan kolmisen minuuttia. Kyllä nämä "uhma"kaudet aina ohi menee mutta jommallakummalla alkaa tietysti uudestaan jossain vaiheessa, pahimmillaan ovat yhtäaikaa tuolla päällä (Kuten esimerkiksi tällä hetkellä)

 

[1v11kk ikäeroa]

toi on rankka vaihe. Mullaki tuntui että esikoinen vei iloa vauvuudesta, kun ois ollu niin ihana nuuskia sitä vauvaa ja pitää mlempia sylissä, mut esikoinen ei ikinä tullu syliin kun pyysin, vaan käytti kaiken energiansa vauvan läpsimiseen, seiniin piirtämiseen, tapettien repimiseen, karkausyrityksiin (ostettiin valjaat, kun rattaissakaan ei pysynyt vaan halusi kumminkin kävellä) jne. Mutta kun kuopus täytti vuoden, ja olin surullinen kun vauva-aika oli menny sellasessa hässäkässä, siinä kohtaa esikoinen oli jo melkein 3v ja alkoi halia vauvaveljeä ja sitä asti heillä on ollu yhteisiä leikkejä, tykkäävät toisistaan. Vauvat ei ole taaperoiden juttu, valitettavasti. Mutta nyt jos saisin valita, ottaisin ehdottomasti uudelleen saman ikäeron, vähän isompina pienen ikäeron lapset on läheiset kuin kaksoset Kolmannen ajankohta laskelmoitiin niin että saan olla kotona kun kesklimmäinen meni eskariin ja esikoinen kouluun. Ehdin päivällä muutaman tunnin nauttia vauvasta kaikessa rauhassa, ja isommatkin tykkää kun äiti on kotona, ja eivät ole kateellisia pikkusiskolle kun ovat jo "niin isoja" että kaipaavat erilaista huomiota kuin vauva.

Ai niin, potalle mun 2 ekaa lasta oppi samaan aikaan. Pienempi mallina isommalle. Eli pienempi oli 2 ja isompi vähän yli 4.

 

[..]

joskus kannattaa vaan pysytellä pois kotoa, kuhan ilmat lämpenee niin ootte päivät pitkät ulkona, siellä on yleensvähempi kiellettyä tekemistä. tai viettte aikaa esim avoimessa päiväkodissa tai perhekahviassa jos semmosia löytyy nii lapselle riittää muutakin tekemistä ku kiukuttelu.

 

["shihtzu"]

Voin sanoa ihan kokemuksesta, että ei siihen mikään auta, muuta kuin aika. Meillä vanhemmalla on nyt ikää 2v8kk ja nyt alkaa edes joskus olemaan järkeä hieman päässä, mutta enimmän osan aikaa se katoaa ja sitten tehdään kaikenlaista tyhmää. Huomiota meilläkin saa vaikka kuinka paljon, mutta silti tekee kaikkea kiellettyä ihan vaan siksi kun se on kivaa ja kiellettyä.
Välillä tuntuu todellakin että pää hajoaa, kun toinen touhuaa kaikkea mitä ei saisi ja tuntuu siltä, että saa olla kokoajan kieltämässä.

 

["vieras"]

joskus kannattaa vaan pysytellä pois kotoa, kuhan ilmat lämpenee niin ootte päivät pitkät ulkona, siellä on yleensvähempi kiellettyä tekemistä. tai viettte aikaa esim avoimessa päiväkodissa tai perhekahviassa jos semmosia löytyy nii lapselle riittää muutakin tekemistä ku kiukuttelu.

oletko koskaan kuullut lapsesta jolla ei ole missään mikään hyvin? kun se lähteminen on jokapäivä ihan yhtä hankalaa ja missään ei viihdy kun pitää alkaa tekemään hölmöyksiä. Sellainen oli meidän poika alle kolme vuotiaaksi kunnes sitten se jotenkin vaan helpotti, tuli kai järkeä päähän .

Uimarannalla ei riittänyt, että mentiin muiden lasten ja leluvarastonkanssa uimaan, vaan hänen piti saada yksin juosta laiturille, jos ei saanut juosta hän sai raivarin. Kun menimme leikkipuistoon, ei keinut, liukumäki, hiekkalaatikko eikä muiden mahtava seura kelvannut kuin sen kaksi minuuttia, vaan häntä kiinnosti ennemmin juosta puistosta pois niin monta kertaa, että aina lähdettiin kokonaan pois. Sitä samaa se käytös oli joka paikassa, mihinkään ei keskittynyt, vaan alkoi tekemään kaikkea keljuutta. Ei vaikka miten yritimme, että olisi kivaa yhteistä tekemistä. Kotona kaikki leikit kiinnosti sen minuutin kun yritin hänen seurassaan jotain tehdä, hän jaksoi hetken mutta kohta kiinnostui jo muista puuhista. Ei ollut siis kyse tekemisenpuutteesta tai huomionpuutteesta, pikemminkin meillä sai molempia asioita, että niistä ei puutetta ollut.

 

[apua! kiittää]

Kiitos näistä. Mua lohduttaa tässä vaiheessa jo se tieto, että muillakin on todellakin (ollut) samanlaista...vaikken tällaista kenellekään toivoisikaan. Olen nimittäin välillä tosissani miettinyt, että onko tämä enää mitenkään normaalia! Tää on ollut niin raastavaa viime aikoina ja huomaan pinnan palavan entistä nopeammin. (Kun ei saa öisin kunnolla nukuttua, niin väsyneenä hermostuu herkemmin ja blaablaa, kyllä te tiedätte).

Huoh. Sitä järkeä odotellessa sitten. Täytyy vaan yrittää jaksaa huokaista syvään (ja tosiaan yrittää tehdä arjesta sellaista, että näitä konflikteja tulisi vähemmän, kiitos Kumikameli kommentistasi!)

 

["vieras"]

No se on vähän toi ikä, ja se et toinen mahtaa olal ihan tosissaan mustis ja hukassa itensä kanssa.

Voin kuvitella et jos teil on jokseenkin samanmoista ku meil, ni sun pitää muuttaa asennettas tohon akikkeen. Sit voi alkaa hommat sujuun.