APUJA 2v nukahtamisvaikeuksista!

["Minnie81"]

Eli päivän polttavin puheenaihe vois tänään olla se, kuinka hirmuisen vaikeaa on saada 2v lapsi nukahtamaan ilman 3h huuto/paniikkirumbaa!?
Aloitetaas alusta. Meidän neiti on nukkunut oikeastaan aina omassa sängyssä omassa huoneessaan, nykyään jo "isojen tyttöjen" sängyssä. Kaikki on aina mennyt hienosti, on viety petiinsä ja toivoteltu hyvät yöt ja se on ollut siinä. Tyttö on nukukahtanut aina itsekseen. Kunnes n viikko sitten alkoikin toinen vaihe, ei suostu menemään nukkumaan vaan alkaa hirveä paniikinomainen itku ja huuto ja tulee pois sängystään sekunnissa. Sitten ryskyttää porttia, huutaa ja kiljuu niin kauan kun ménen rauhoittalemaan ja nostamaan taas petiinsä. No, yksi yö meni yöllä 3 h tätä säätämistä ( voin kertoa että hermoja koeteltiin ), ja ainut keino rauhoittumiseen on ottaa likka viereen nukkumaan.MUTTA, kun tyttö on tähän asti nukkunut omassa sängyssään niin ei haluttaisi opettaa vieressä nukkumaan, varsinkin kun oma uni kärsii tästä. Mikä avuksi? Ja illalla nukahtaa niin että on samassa huoneessa niin että tyttö näkee isän tai äidin. Miinuksena tästä tyylistä on se, että kun lapsi yöllä herää eikä äitiä tai isää näy, alkaa itku ja sama homma alusta eli huoneeseen on mentävä niin että tyttö näkee minut ja nukahtaa uudelleen. Tätä voi tapahtua 6x/yö ja siinä sitä ollaankin taas silmäpussien kanssa. Huoh, alkaa keinot loppumaan:/

 

["vieras"]

Etkö tosissaan keksi ratkaisua?! Lapsen sänky tietenkin teidän makkariin. Silleen on kaikilla hyvin tilaa. Noin me tehdään eikä ole koskaan ollu mitään ongelmaa tai huutoja.

 

[non-radical]

Ei kannata ainakaan viereen ottaa, jos se ei sovi teille koska se voi helposti muuttua tavaksi josta ei sit paase eroon. Nuo nykyiset nukahtamisvaikeudet voi hyvin olla ohimenevia, ja kestaa esim pari paivaa tai viikon, mutta ei kannata heti reagoida vaan jatkaa niin kuin aina ennenkin. Meilla 2v 2kk pojalla nyt meneillaan joku pelkovaihe, nakee paljon painajaisia (heraa kesken unen kiljumaan) ja paivisinkin puhuu paljon pelkaavansa sita sun tata.

 

["vieras"]

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta.

Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä.






Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä."

Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

 

["vieras"]

Kiintymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi.

Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista.

lue loput: http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/uni/yksin-nukuttamisesta/

 

["vieras"]

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

["minä"]

Samaa ongelmaa on meilläkin, ennen toimi ja sitten se muuttui. Poika nyt 2v 7kk.Nukkuu omassa sängyssään meidän huoneessa,kuten aina. Aamuisin saattaa haluta viereen ja saa sinne tulla.

Saatiin homma toimimaan iltaisin nyt niin, että sadun lukemisen jälkeen poika jää sänkyynsä vaikka protestoikin ja huutaa ettei halua nukkumaan. Yritetään rauhoittaa ja sitten kerrotaan että meillä on vielä tekemistä alakerrassa, tulemme nukkumaan myöhemmin. Lupaan että käyn kurkkaamassa häntä ihan kohta. Ekana iltana menin melkein heti takaisin kurkistamaan ja sitten pikkuhiljaa pidensin aikaa. Kuitenkin niin ettei ehdi alkaa huutelemaan vaan pysyy rauhallisena.

Jo muutaman illan jälkeen tämä alkoi toimia suunnitellusti. Nyt tarvitsee enää kaksi-kolme kertaa käydä ja poika nukahtaa itsekseen huomaamatta kun odottelee seuraavaa käyntiä. Eikä yöllä herätessään kaipaa viereensä ketään kun ei ole sillälailla nukahtanutkaan. Suosittelen kokeilemaan!

 

["minnie81"]

Tulin kysymään neuvoa, en luentoa siitä miten KUULUISI tehdä sillä yhtä oikeaa selitystä tai tapaa ei ole vaan jokainen perhe varmasti tekee niin kuin se jokaiselle on parhain. Ja tosiaan meillä on aina nukuttu näin, jokainen on ollut tyytyväinen tähän päivään asti. Ja kokeiltu on sitäkin että sänky on meidän huoneessa, mutta heräilee siltikin huutamaan äitiä/isää joten unen laatuun saatikka määrään se ei ole vaikuttanut. Ja kyllä meilläkin on tyttö ennen tullut aamuyöstä vanhempiensa makkariin ja ollaan silloin otettukin viereen, joten kyllä täällä läheisyyttä saadaan ( muutenkin kuin vain vieressä nukkumalla ).
Olen miettinyt kanssa noita painajaisia, ja nyt tuntuukin että koko oma huone ja sänky on pelottavia. saas nähä onko ohimenevää, toivotaan niin sillä vähäiset yöunet alkaavat rassaamaan pidemmän päälle.

 

["vieras"]

Mä suosittelen olemaan vieressä, kunnes lapsi nukahtaa. Sit olkkariin yms. Ja ottakaa se lapsen sänky teidän makkariin. Sit ku herää yöllä, ei välttämättä herätä teitä lainkaan, vaan teidän läheisyys riittää.

 

["jeps"]

[QUOTE="minnie81";25300517]Tulin kysymään neuvoa, en luentoa siitä miten KUULUISI tehdä sillä yhtä oikeaa selitystä tai tapaa ei ole vaan jokainen perhe varmasti tekee niin kuin se jokaiselle on parhain. Ja tosiaan meillä on aina nukuttu näin, jokainen on ollut tyytyväinen tähän päivään asti. Ja kokeiltu on sitäkin että sänky on meidän huoneessa, mutta heräilee siltikin huutamaan äitiä/isää joten unen laatuun saatikka määrään se ei ole vaikuttanut. Ja kyllä meilläkin on tyttö ennen tullut aamuyöstä vanhempiensa makkariin ja ollaan silloin otettukin viereen, joten kyllä täällä läheisyyttä saadaan ( muutenkin kuin vain vieressä nukkumalla ).
Olen miettinyt kanssa noita painajaisia, ja nyt tuntuukin että koko oma huone ja sänky on pelottavia. saas nähä onko ohimenevää, toivotaan niin sillä vähäiset yöunet alkaavat rassaamaan pidemmän päälle.[/QUOTE]

Lue noi luennot ajatuksella ja mieti hieman asennoitumistasi. Jos asenteesi on tuollainen, ei ihme, että on ongelmia.

 

[iipunen]

Voi, olenko mä nyt tehnyt väärin kun meidän tyttö on aina nukkunut kiltisti omassa sängyssään ja huoneessaan :O Jos ottaa viereen niin kauhea hermostuminen on vaan seurannut asiasta, pitäis vissiin väkisin ottaa se viereen kun siitä yksin nukkumisesta tulee näköjään kauheita traumoja... :headwall:

Mutta joo, itse ongelmaan. Luulen, että lasta häiritsee se että hänellä on aina oltava joku läsnä että pystyy nukahtamaan. Se on siis tapa lapselle, mutta toisaalta siitä olisi hyvä päästä eroon, kun se loppujen lopuksi häiritsee lapsenkin nukkumista kun pitää saada se "nukahtamiskummi" siihen viereen.
Että jos yrittäisitte jollain lempeällä tavalla saada lapsen nukahtamaan itsekseen?
Meillä kun se vanhemman läsnäolo aktivoi, ei rauhoita.

 

["minnie81"]

viestistä, on hienoa että joku ymmärtää Meillä tuo ei vaan ole tepsinyt, sillä tyttö tulee samantien sängystä kun itse nousen siitä tai poistun huoneesta:/ Ei auta tarinat, tai se että tullaan kohta katsomaan. Ja se alkaa suoraan se karmiva huuto ja panikointi, ei mitään pikkuista kitinää vaan täysillä het alkuunsa.

 

[minnie 81]

Kiitos, mutta oma asennoitumiseni on aina ollut kunnossa, ja eikai neuvojen ja vinkkien kysyminen muuta sen enempää asennoitumista mihinkään?
Niin ja meillä on tosiaan on aina nukahdettu itsekseen, ihan pienestä asti mutta nyt tuli sitten muutos tähänkin. Sen takia olenkin ehkä ihmeissäni sillä 2 vuotta ollaan menty hienosti nukkumaan ilman sen kummempia nukutteluja mutta nyt, ei sitten millään.
Huvittaa vaan kovasti ihmisten kannanotot, siitä mikä on oikein ja mikä väärin, miten kuuluisi tehdä ja miten ei, tuntuu että sellaisilla ihmisillä se asennoituminen juuri onkin pielessä.

 

[leijona76]

[QUOTE="vieras";25300492]Kiintymyssuhdeteorian valossa kiistetään yksin nukuttamisen vaikutus lapsuudessa: yksin nukkuneiden vauvojen ei uskota kasvavan reippaasti itse nukkumaan meneviksi taaperoiksi ja leikki-ikäisiksi.

Sen sijaan painajaisia ja mörköjä näkevien, pimeää pelkäävien ja nukkumaanmenoa kaikin keinoin lykkäävien leikki-ikäisten ajatellaan saaneen pelkonsa nukahtamista ja nukkumista kohtaan nimenomaan vauvaiän kokemuksista.

lue loput: Kiintymysvanhemmuusperheet - Yksin nukuttamisesta[/QUOTE]

nojaa...Meillä nukkui reilut 2v meidän huoneessa ja nukutettiin. Silti pelkää mörköjä jne vaikka hienosti siirtyi huoneeseensa kun halusi. Pelot alkoivat samalla aikaa puhjenneen mielikuvitusleikin kanssa.

 

["vieras"]

Huoh, ainakun joku kysyy nukkumisapuja lapselleen alkaa hirveä saarna kuinka perhepeti on vaan lapselle paras ja muut on ihan huonoja vanhempia. Huoh, perheet tekevät kuten itsellensä parhaiten sopii.

Meillä perhepeti ei vaan toimi. Itse nukun huonosti kun vauva/lapsi vieressä, josta seuraa seuraavan päivän väsymyksen ja kiukun lisäksi, että vauvakin nukkuu huonosti. Vauva pyörii ja äheltää vieressä, niin etten saa unta melkein ollenkaan. Hyvin yksinkertaisesti vauva siis nukkuu omassa sängyssään hyvin, ja koko muukin perhe nukkuu hyvin.

APlle jaksamista.

 

["minnie81"]

Näinhän se on, joillekin tuntuu olevan vain yksi ja ainut oikea tapa; Se OMA meinaan. En mäkään arvostele kenenkään tottumuksia, ja toivoisinkin että jokainen sais ilman arvosteluja ja syyttäviä sormia keskustella täällä, oli se asia mikä tahansa. Kiitän kovasti tsempistä, ehkä mekin vielä löydetään se tasapaino ja palataan entisiin rutiineihin, luulen että silloin olisi tyttö ja vanhemmat tyytyväisiä

 

["minä"]

Jatkan vielä... kyllä meilläkin poika karjui aluksi kovaan ääneen ja vaikutti tosiaan ihan paniikilta ettei vaan jäisi yksin. Olen huomannut että pojan on vaikea irrottautua minusta iltaisin, varsinkin jos päivällä on jäänyt hellyysvajetta. Luen rauhallisesti, juttelen vielä päivän tapahtumista ja pikkuhiljaa teen lähtöä. Huuto saattaa tulla silti mutta olen pysynyt lujana siitä, että minä lähden joka tapauksessa. Ja kas kummaa, kun poika on hoksannut tämän on huuto/protestointi lieventynyt huomattavasti eli hän osasi vedättää minua aika taitavasti. Sitä vain ei tule heti ajatelleeksi kun toinen paniikissa huutaa perään, tottakai sitä menee lohduttamaan ja kyselemään ja homma menee kuten lapsi toivoikin. Taitavia ovat lapset, täytyy myöntää!
Toki jokainen tuntee omansa, onko hätä oikea vai ei eli tilanteen mukaan tietysti...

 

["vieras"]

Meillä oli tämä vaihe noin kuukausi sitten (lapsi 2v) ja hermoja tosiaan koeteltiin...ennen meni hyvin itse reippaasti nukkumaan ja yhtäkkiä siitä hommasta tuli mahdottoman vaikeaa! Oli huutoa ja kaikenlaisia palveluspyyntöjä. Tyttö huusi niin paljon, että oli ihan hikinen ja silmät turvoksissa ennen kuin nukahti. Lapsi oli omassa sängyssä ja kävin välillä näyttäytymässä kun huuto meni ihan mahdottomaksi. Homma jatku kaks viikkoa ja ihan yhtäkkiä loppu. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että aloin lukemaan iltasadun.

 

[neil]

Mielestäni ongelma on se, että lapsi on laitettu aivan liian aikaisin nukkumaan omaan sänkyyn sekä omaan huoneeseen! Ja ilmeisesti lapsen huoneen ovessa on lapsiporttikin? Mitähän varten?! Huoh sanon minä. Ootte mennyt metsään jo alussa ja kehoittaisin nyt laittamaan lapsen sängyn omaan makuuhuoneeseenne. Ai niin, mutta 2 vuotiaanhan kuuluu olla jo itsenäinen eikä saa roikkua äidissä! Sori, unohdin.

 

[onko]

Onko tosiaan lapsen ovessa lapsiportti?! Aika sairasta teljetä lapsi pelkäämään omaan huoneeseen ja yritetään keksiä jos yhtä konstia, että se sielä pysyis tyytyväisenä. Mä en vain ymmärrä.

 

[Maira]

Onko tosiaan lapsen ovessa lapsiportti?! Aika sairasta teljetä lapsi pelkäämään omaan huoneeseen ja yritetään keksiä jos yhtä konstia, että se sielä pysyis tyytyväisenä. Mä en vain ymmärrä.

Heh, meillä on lapsiportti junnun huoneen ovella...

Ja miksi?

No siksi ettei se yöllä lähe vaeltelee pitkin taloa, laittele uunia/hellaa päälle, kaivele kaapista puukkoja tms..Eli lapsen oman turvallisuuden takia!

Minäkun en voi vannoa että heräisin siihen kun lapsi nousee..

 

["minnie81"]

No ei, meidän lastenhuoneen ovella ei todellakaan ole mitään lapsiporttia HALOO! Satutaan asumaan talossa missä on kerroksia ja tämä portti on yläkerran rappusten päässä, makkarit siis yläkerrassa. Huhhuh, mitähän tästä taas tulee kun ihmiset tekevät omia johtopäätöksiään...
Ja te kaikki supermamit ( tai miksi itseänne haluattekaan kutsua ), saatte minun puolestani hoitaa oman äitiytenne niinkuin hoidatte mutta älkää tulko tuomitsemaan muita ja muiden perheiden tapoja. Ja ihan tiedoksi, meillä asuu täällä ihan tyytyväinen 2 vuotias vaikkei olekkaan ikäänsä vieressämme nukkunut. Nyt sattuu olemaan vaan joku kausi ( uhmaa kenties ) mikä kuuluukin lapsuuteen. Sanokaa nyt vielä että teidän lapset ( ketkä nukkuvat perhepedissä ) eivät uhmaa vanhempiaan yhtään, eivätkä vissiin osaa edes itkeä? Lapsen luonne kun ei riipu siitä missä hän yönsä nukkuu.

 

["minnie81"]

Mielestäni ongelma on se, että lapsi on laitettu aivan liian aikaisin nukkumaan omaan sänkyyn sekä omaan huoneeseen! Ja ilmeisesti lapsen huoneen ovessa on lapsiporttikin? Mitähän varten?! Huoh sanon minä. Ootte mennyt metsään jo alussa ja kehoittaisin nyt laittamaan lapsen sängyn omaan makuuhuoneeseenne. Ai niin, mutta 2 vuotiaanhan kuuluu olla jo itsenäinen eikä saa roikkua äidissä! Sori, unohdin.

Tähän vielä pakko lisätä kun pisti naurattamaan: "Ootte mennyt metsään jo alussa ja kehoittaisin nyt laittamaan lapsen sängyn omaan makuuhuoneeseenne."

Tosiaan meillä on mennyt koko 2 vuotta ongelmitta, ilman tuntien nukutteluja ja hyssyttelyjä. Neiti on nukkunut yönsä läpi jo ties kuinka kauan, ja kasvanut ja kehittynyt niinkuin normaalin 2 vuotiaan pitääkin. Jos vielä selventäisit minulle kun en tahdo ymmärtää että missä se kohta on kun ollaan menty sinne metsään?? Siinäkö kun lapsen peti ei sijaitse huoneessamme? Vai missä? Minä koen tämän vaan hyvänä asiana että lapsi osaa nukahtaa itsekseen tyytyväisenä, enkä ymmärrä miten joku voi ajatella edes muuta?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25300508]

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä:

"Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä. [/QUOTE]

Asian ydin on tässä.

 

["minnie81"]

Kiitos tuosta lainauksesta, olisin vaan mielenkiinnolla kuullut vastauksen omaan kysymykseeni sinulta itseltäsi mutta olkoon, näitä sitaateissa olevia ohjeitahan löytyy joka kirjasta ja nettikin on niitä pullollaan joten olisin varmasti halutessani löytänyt nämä asiat myös sieltä. Ja kun itse en ainakaan kasvata lastani mihinkään kirjaan pohjautuen, saatikka niin miten joku muu kasvattaisi ( oli se sitten psykiatri tai kuka tahansa "viisaampi" ).
Ja kaikille tsemppareille, kiitos vinkeistä! Viime yö meni jo vähän paremmin ja toivotaan että menisi jatkossakin