Apuja 2-vuotiaan raivareihin!!

[epätoivoinen äiti]

Meidän kohta 2v. tyttö on alkanut saamaan ihan järkyttäviä raivokohtauksia mitättömistä asioista ja toisinaan en keksi syytä ollenkaan. Herää myös yöllä huutamaan ja kiukkuamaan.

Huutoa, kirkumista, karjumista, huitomista, potkimista ja lyömistä kestää 15-30min. Ja mikään ei auta! Ei puhe, ei syli tai silitys, ei jäähy, ei huomiotta jättäminen eikä varsinkaan lujasti käskeminen.
Yleensä aina päiväunien jälkeen on erityisen kiukkuinen ja itkee (huutaa) pitkään vaikka mitään ei kerkeä tapahtumaan. Myös kieltämisestä voi alkaa raivoaminen , jos esim. tahallaan lyö ja kerron, että se oli väärin niin lapsi kilahtaa täysin!

Sen ymmärrän, että uhmaisässä suututtaa jos jokin ei onnistu tai mene oman mielen mukaan, mutta onko ihan normaalia raivota asian takia (tai syyttä) niin dramaattisesti ja pitkään?
Joskus pelkään, että lapsi huutaa itsensä tajuttomaksi!

Ja mistä hän on oppinut lyömään?! Tapaa muita lapsia sen verran harvoin että tuskin heiltä oppinut.
Tytön pitäisi syksyllä aloittaa päiväkodissa ja hirvittää etukäteen millainen kiusankappale hän tulee olemaan muille lapsille ja hoitajille. :/ Tai ehkä muiden lasten päivittäinen seura tekeekin hyvää?

Mietin mitä olen tehnyt väärin kun lapis käyttäytyy noin? Eihän kenenkään hyvinkasvatetut lapset lyö tai raivoa tuolla lailla?
En kehtaisi lähteä lapsen kanssa ihmisten ilmoille koska pelkään noita tilanteita. Tuntuu, etten voi muuta kun jättää raivoamisen omaan arvoonsa ja olla kuin mitään ihmeelistä ei tapahtuisi, mutta onko se väärin?

Olisiko antaa hyviä käytännön neuvoja miten tilanteista selviää rakentavasti? Lapsi ei todellakaan kuuntele puhetta raivokohtauksne aikana.

 

["kolmen äiti"]

Ei 2-vuotias raivoaja TODELLAKAAN kuuntele puhetta. Näin se vain on. Toisilla 2-vuoden uhma on kovempi, toiset pääsee vähemmällä.
Itse yleensä otin syliin ja juttelin tyyliin "tiedän, että sinua nyt harmittaa, mutta kyllä se tästä". Alkuun pyristeli pois sylistä, mutta pidin vaan kiinni. Eihän se heti auta - ei tietenkään, mutta lopulta pieni raivotar sai tarpeekseen ja häntä sai jo halatakin.
Kyllä se ohi menee... ajan kanssa, kunnes tulee seuraava uhmakausi

 

[zxc]

Kohtalotoveri ilmottautuu! Meidän kuopus, just 2 täyttänyt, on samanlainen. Ei haluu ei haluu EI HALUU!!!!! Aamulla saattaa karjua tuota kymmenen kertaa ensimmäisen hereilläolominuutin aikana. Kellotin viime viikolla. Raivariaikaan ei tosiaan auta mikään, joten olen antanut raivota rauhassa. Kyllä se siitä.

Lapset on yksilöitä ja niilläkin on temperamentissa eroja. Kielletyt jutut on edelleen kiellettyjä vaikka riehuis miten, eikä ainakaan tietoisesti ole annettu hirveästi periksi. Pitää vaan itse miettiä mitkä jutut on oikeesti oleellisia ja missä lapsi voi hiukan itse päättää. Pari-kolme viikkoa oli ihan hullua, nyt viikonloppuna olin aistivinani että tahtominen on hiukan laimeampaa. Eli mitä ilmeisimmin (hetkeksi) ohimenevää Koitahan jaksaa ja olla itse johdonmukainen!...

 

[miata]

Täällä myös taistellaan ihan saman asian kanssa Tosin olisin ihan ikionnellinen jos kilarit kestäisivät tuon alle 30min. Meillä kun pahimmillaan likka (2v1kk) saattaa kirkua ja raivota 1,5h putkeen. Ei saa katsoa kohti, eikä varsinkaan mennä koskemaan jos neitiä suututtaa. Meillä parhaiten on toiminut se, että pysyttelee lähellä, antaa huutaa ja ei edes yritä ottaa tyttöön kontaktia. Sitten kun raivo laantuu, tyttö tulee mielellään halittavaksi ja samalla sitten jutellaan harmituksen aiheuttajasta.

Kovillehan tämä ottaa kun saa vääntää samoista asioista aamusta iltaan ja päivästä toiseen, mutta olen yrittänyt lohduttautua sillä että kyllä tämä jossain vaiheessa helpottaa. Tosin mulla on vielä anoppi kääntämässä veistä haavassa, kun on kuulemma sitä mieltä ettemme pidä tytölle mitään kuria kun ei usko sanaa EI. Meillä kuitenkin on kotona hyvin selkeät säännöt joista pidetään kiinni, mutta eihän anoppi ole sitä näkemässä.

 

["vieras"]

Meillä ihan sama juttu ja pojalla ikää pian 2,5v. Meillä taitaa poikaa ahdistaa se, ettei osaa vielä kunnolla puhua. Nyt kun on puhetta alkanut tulla vähän enemmän, myös raivarit ovat jonkin verran helpottaneet. Nyt saatetaan selvitä raivon yli ihan sillä, että kysyn "Riidelläänkö vai sovitaanko riidat?". Usein lapsi tulee sitten halimaan ja kiukun syy unohtuu. Mutta muutama kuukausi takaperin...voi veljet mitä taistelua meillä käytiin päivittäin ja moneen otteeseen...

 

["a.p"]

Kiitos kaikille vastaajille!
Helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaista!
En ole jostain syystä pahemmin kuullut muiden lasten raivareita, mutta jopa olisikin ilo korville kuulla vaikka kaupassa joskun uhmaikäisen kiukkua.
Kaipa tämä on sitten ihan normaalia eikä tuo ole pamauttanut päätään liian lujaa pienenä.

Meillä tuntuu myös vaikuttavan tytön turhautumiseen tuo puheen vaikeus. Hän kun joskus yrittää selittää jotain tärkeää, mutta vanhemmat ei tajua mitään niin suuttuhaan siinä. Oppisipa pian puhumaan enemmän niin tietäisi ainakin mitä toinen ajaa takaa.

 

[InCase]

Jepa, sellasta se on. Meidän poika 2v2kk suuttuu yleensä leluille. Legot ei mee kohdilleen tai kaivurin kauha ei pysy ylhäällä liian suuren kuorman tähden.
Ja sit ne lentää, sillon sanon tiukasti että: "ei heitellä, tule pyytämään apua." Siitä suuttuu ja saattaa tulla mua lyömään. Sillon otan käsistä kiinni(huuto kovenee) ja kiellän lyömästä. Päästän irti(varovasti ettei lennä selälleen) toistan jos lyöminen jatkuu.

Joskus tosiaan tulee mieleen että hakekaa pois toi raivopää. Mutta kyllä tää meidänkin poika tulee syliin sitten lohtua hakemaan.
Ja yleensä herää itkien ja nyyhkyttää päiväunien jälkeen joskus vartinkin. No, onneksi tää eka lapsi on tämmönen "harjotuskappale" minkä kanssa saa mennä vähän metsää.