Apua...:(

Hei kaikille!
olen kahden lapsen äiti,kolmevuotiaan ja kk ikäisen vauvan.Ongelmana on jätti väsymys ja tunne siitä ettei pysty vaikka on jo yhden lapsen äiti ennen vauvaa.Siis-vauva on vaativainen.Aina sylissä(muualla ei rauhoitu), paljon rinnalla(myös lohduksi ja huvituttina), tutti ei todellakaan kelpaa,kaikkille unille ruvettaessa "itketään unta"ennen nukahtamista, joka ilta alkaa huuto-rumba..ilmaa on paljon ja lohduttelu kestää noin 3 tuntia.Imetys asento on neuvolan mukaan oikeinkin oikein, mutta silti vauva vetää ilmaa syödessään oikein urakalla sisään(sen kuulee).Koko yö on kähjäämistä, ei onneksi huutamista.Mutta tehokkaasti pitää hereillä kuitenkin..ja vanhempi lapsi näkee painajaisia, joten joissain välissä yötä lohduttelen häntäkin.(isä ei kelpaa)Isä auttaa minkä töiltä jaksaa/ehtii.Silti emme näe toisiamme kuin tunnin päivässä.(rakennamme myöskin)Itken nytkin ja olen syyllisyyttä täynnä kun en ole täynnä lämpimiä tunteita vauvaa kohtaan...En jaksa menna ulos ,kun päivän puuhista selviytyminen vie kaikki voimat.Tunnen olevani huono ja osaamaton äiti..(vanhemmankaan kanssa ei jaksa edes leikkiä enää..).Luulen että kaikkilla muilla on autuasta uuden vauvan kanssa..(vieraiden kommentit"kyllä teillä nyt on ihanaa, kun on ihana vauvakin ja koti valmistuu hienoksi")
Talviterveisin, "kuka lohduttaisi nyytiä"

 

Meillä oli samanlaista ensimmäisen ja ainoan lapsemme kanssa. Mut meillä huudettiin aamusta iltaan lopuksi paljastu koliikki. Teki mieli heittää vauva parvekkeelta alas. Vasta kun lapsemme oli 6kk ikäinen aloin vasta nauttia neidistämme. Tämä vei kyllä vauvakuumeen joten tämä on ainokaisemme.

 

Meillä kans oli rankkaa nuorimmaisen kanssa 1v10kk, eikä ollu isovanhemmist eikä muistakaan apua mut hokasin kysyä perhetyöntekijää avuksi. Käy mulla kerta viikkoon ja muksun kans 2-3 tuntia ulkona jolloin on mun oma aika, yleensä nukun.

 

Tilanteessasi on aivan luonnollista väsyä ja tuntea negatiivisesti. Ainoa lohtu on että koliikki ei kestä iän kaiken vaan loppuu joskus mutta laiha lohtu se tuossa vaiheessa varmasti on. Jotain konsteja voi vielä kokeilla jos tuntuu että jaksat. Maitohappobakteereja syöneet vauvat (olikohan jotain Rela-nestettä?) ovat tutkitusti itkeneet vähemmän kuin verrokkiryhmä. Vauvahierontaa voi kokeilla ja jotkut ovat käyttäneet vauvojaan vyöhyketerapeutilla. Omakin vauvani aikoinaan itki monta kuukautta ja se aika todella koetteli hermoja ja parisuhdetta. Itse ymmärsin vasta jälkeepäin että saattoi olla kyse koliikista. Minullakin oli negat. tunteita vauvaa kohtaan silloin mutta kun vauva kasvoi ja itkuisuus väheni alkoi helpottaa. Toivon sulle paljon voimia ja jaksamista tähän vaikeaan aikaan. Jos sinulla on joku luotettava ystävä niin pura ihmeessä hänelle! Käytä tukiverkkoasi hyväksi ja anna vauva tai 3v. hoitoon ystäville tai sukulaisille välillä että saat hetken hegähtää. Voima :hug: !!!

 

Ei ole autuasta vaativan vauvan kanssa :hug: Ymmärrän sinua täysin. Meillä sattui onneksi esikko olemaan se vaativa ja aina rinnalla viihtyvä vauva. Ruokailuvälit olivat tiheitä ja ilmaa tuli mahaan. Meillä auttoi, kun vauva imi rintaa niin, että olin itse selälläni ja vauva siinä mahan päällä. Näin liikaa maitoa ei valunut suuhun vaan ainoastaan se minkä vauva sai imettyä ja nieltyä itse. Saisitko jotenkin tuettua vauvan niin, että se onnistuisi? Toinen meillä käytetty vinkki: purista ensimaitoa hieman pois, koska se on laksatiivisempaa ja aiheuttaa enemmän mahanpuruja.

Meillä esikko piti mua niin kiireessä, että muistan etten joskus ehtinyt itse syödäkään ensimmäistä kertaa päivälle kuin vasta lähempänä päivällisaikaa. Näin jälkeenpäin ihmettelen, että miten se oli oikein mahdollista, mutta niin vain oli vaativaa se alku. Usko pois, pian helpottaa :hug: :flower:

Saatko keneltäkään pyydettyä apua? Neuvolasta? Pyydä rohkeasti, nyt on se hetki! Voimia Sinulle ja lämpimiä myötätunnon ajatuksia! :hug:

 

Heippa!

Täällä kohta kolmen pienokaisen äiti. Suosittelen lämpimästi gefilus-maitohappo kapseleita,joita saa apteekista. Tämmöstä vaihtoehtoa ei ainakaan itselleni neuvolasta vinkattu, kuplatonia vaan josta ei kyllä meillä ollut apua. Avasin kapselin ja liuotin puolet jauheesta teelusikalliseen äidinmaitoa. Tietysti jauheen maitoon sekoitettuna voi antaa myös pullolla,mutta säästyy monelta vaivalta kun käyttää lusikkaa.. Mahakivut loppuivat tai ainakin huomattavasti helpottuivat meillä.
Jotkut vauvat itkevät kaikesta huolimatta,teitpä mitä tahansa,itkuihin kannattaa kokeilla myös liinassa kantamista,jos ei muuta niin omia voimiaan säästääkseen. Useimmin sitä kuitenkin kantaa itkevää lasta ympäriinsä, liinalla kun kantaa, ei tule selkä,niskat kipeäksi ja samalla voi touhuilla muutakin. Kannattaa kokeilla!!
Kannattaa myös järjestää itselle omaa aikaa. esim isä lasta hoitamaan ja yksin pulentunnin kävelylle,he kyllä pärjäävät lyhyen aikaa ja sinä jaksat paremmin taas pieniesi kanssa.
Voimia!! :hug:

 

Myötätuntoa täältäkin päin :hug: Tuossa aikaisemmilla olikin jo hyviä vinkkejä mahdollisten vatsavaivojen helpottamiseen.

Minullakin oli toinen lapsi vaativaa sorttia ja silloin esikoinen 1v 11kk. Tuosta ajasta en paljoa muista niin väsynyt olin. Näin jälkeenpäin on tullut ihmeteltyä, miksi avun pyytäminen oli tuolloin niin vaikeaa. Ole sinä viisaampi ja pyydä apua. Jos lähelläsi on esim. muita lapsiperheitä, pyydä heitä ottamaan esikoisesi joskus tunniksi tai pariksi hoitoon. Jospa vauveli sillä välin nukahtaisi ja voisit itsekin torkahtaa. Me suomalaiset olemme niin jäykkiä, että ei kukaan osaa tulla tarjoamaan apua. Ulkopuoliset tosiaankin aina kuvittelevat asioiden olevan todella hyvin. Pienikin apu merkitsee paljon, silloin kun on oikein väsynyt.

Voimia sinulle :flower:

 

Tää kuulostaa tylsältä, mutta oletko kokeillut kantoliinaa.
Meidän poika 11kk on erittäin vaativa, on ollut pienestä pitäen.
Lattialla ei viihdy hetkeäkään yksin ja sylissä pitäisi vain olla.
Liinassa on paljon helpompi pitää sylissä ja saa muutakin tehtyä. Tai vaikka vain luettua lehden.

Liina muuten auttaa myös noihin ilmavaivoihin!

Uloskin pääsee paljon helpomminkun vauvan vaan työntää liinaan ja oman takin alle. Keskimmäinen (kohta 3v) menee sitten rattaissa tai kävellen.

Saattoi kuulostaa höyrähtäneeltä, mutta kokeile jos vaikka hiukan helpottaisi. Liinojahan saa vaikka vuokrattua, jos et heti raaski ostaa.
\

Hei kaikille!
olen kahden lapsen äiti,kolmevuotiaan ja kk ikäisen vauvan.Ongelmana on jätti väsymys ja tunne siitä ettei pysty vaikka on jo yhden lapsen äiti ennen vauvaa.Siis-vauva on vaativainen.Aina sylissä(muualla ei rauhoitu), paljon rinnalla(myös lohduksi ja huvituttina), tutti ei todellakaan kelpaa,kaikkille unille ruvettaessa "itketään unta"ennen nukahtamista, joka ilta alkaa huuto-rumba..ilmaa on paljon ja lohduttelu kestää noin 3 tuntia.Imetys asento on neuvolan mukaan oikeinkin oikein, mutta silti vauva vetää ilmaa syödessään oikein urakalla sisään(sen kuulee).Koko yö on kähjäämistä, ei onneksi huutamista.Mutta tehokkaasti pitää hereillä kuitenkin..ja vanhempi lapsi näkee painajaisia, joten joissain välissä yötä lohduttelen häntäkin.(isä ei kelpaa)Isä auttaa minkä töiltä jaksaa/ehtii.Silti emme näe toisiamme kuin tunnin päivässä.(rakennamme myöskin)Itken nytkin ja olen syyllisyyttä täynnä kun en ole täynnä lämpimiä tunteita vauvaa kohtaan...En jaksa menna ulos ,kun päivän puuhista selviytyminen vie kaikki voimat.Tunnen olevani huono ja osaamaton äiti..(vanhemmankaan kanssa ei jaksa edes leikkiä enää..).Luulen että kaikkilla muilla on autuasta uuden vauvan kanssa..(vieraiden kommentit"kyllä teillä nyt on ihanaa, kun on ihana vauvakin ja koti valmistuu hienoksi")
Talviterveisin, "kuka lohduttaisi nyytiä"

 

Voi kun kuulostaa tutulta :hug: :hug: Sait jo paljon hyviä vinkkejä, mutta sellaista ajattelin vielä ehdottaa että tarkkailisit miten omat syömisesti vaikuttavat vauvan käninöihin ja mahakipuihin. Meidän herkkismasulle ilmavaivoja aiheuttivat äm:n kautta ainakin: Kahvi, suklaa, kaakao, paprika, sipuli, valkosipuli, herneet, pavut, kaalit, ruisleipä, omena, vahvat mausteet. Lisäksi vauva tuntui olevan oikea kofeiinisieppo, jos join kahvia iltapäivällä niin ihan varmasti seuraava yö oli tavallistakin levottomampi. Ylipäätään pystyin yhdessä vaiheessa juomaan vain kupillisen kahvia/päivä.

Onko teillä mahdolllisuus saada isompi välillä edes muutamaksi tunniksi hoitoon, tai käykö hän jossain kerhossa? Sen ajan voisit yrittää käyttää nukkumiseen ja lepäämiseen, jos vauva nukkuu päivällä.

Kantoliinaa kannatan ehdottomasti, se ratkaisisi varmaan ulkoiluongelmatkin jos vauva ei viihdy vaunuissa. Vauvalle ulkotamineet päälle, liina itsellesi ulkovaatteiden päälle ja vauva liinaan ulkoilun ajaksi. Takin allakin voi kantaa, jos on kamalan tuulista ja kylmää.

Toivottavsti tilanne helpottaa pikapuoliin!!

 

\

Itken nytkin ja olen syyllisyyttä täynnä kun en ole täynnä lämpimiä tunteita vauvaa kohtaan...En jaksa menna ulos ,kun päivän puuhista selviytyminen vie kaikki voimat.Tunnen olevani huono ja osaamaton äiti..(vanhemmankaan kanssa ei jaksa edes leikkiä enää..).

Älä syyllistä itseästi, et ole huono vanhempi, vain väsynyt ja uupunut!! Älä yritäkään ehtiä/jaksaa tehdä enempää kuin pystyt. Maailma ei kaadu, jos siivoaa vähän harvemmin tai ruokana on eineksiä. Jos susta tuntuu paremmalta lähteä lasten kanssa ulos, niin lähde ja anna kotitöiden olla pari päivää. Ne ehtii kyllä varmasti tehdä aikanaan. Tai jos mikään ei jonain päivänä huvita, niin viettäkää rauhassa kotipäivää jolloin ei tarvitse tehdä mitään eikä lähteä yhtään minnekään. Lorvailu lataa aika tehokkaasti akkuja.

 

:hug: sulle. niin kuin huomaat et ole ainoa jolla samanlaisia kokemuksia, mutta onneks koliikki kestää vain aikansa.
voisko miehesi huomattavasti vähentää tuota talonrakennusta siksi aikaa kunnes vauvan vaivat helpottuvat?
ehkä naapurissa tai tuttavillasi on samanikäista seuraa esikollesi, jonne voisit viedä hänet leikkimään muutamaksi tunniksi viikossa?
itse palkkasin aikanaan avun itselleni muutamaksi tunnitksi viikossa ihan samansa syystä.
kannattaa pyytää apua, ettet ihan luhistu taakan alle.

 

Kantoliinaa suosittelen minäkin, ja jos sellaisen päätät ostaa mene ihan liikkeeseen paikanpäälle niin saat kunnolla henkilökohtaista opastusta liinan käytöstä. Ja yöksi suositteln kokeilemaan unipussia tai vaikkapa kapaloa. Meillä neiti nukkui yönsä paljon paremmin tiukassa kapalossa ja nyt isompana unipussi on ihan ehdoton.
Jos tilanteesi tuntuu ihan mahdottomalta pyydä apua sukulaisilta/ystäviltä tai vaikkapa ihan ammttiauttajilta, älä jää yksin murehtimaan!!

 

Hei Äityli72,

Miten voit? Onko yhtään helpottanut? =) :wave:

 

:hug: sinulle! Yllä tuli hyviä neuvoja joita kannattaa kokeilla. Itse koin gefiluksen hyväksi, se auttoi myös meidän maitoallergisen vauvaneidin masua. Oletko huomannut aiheuttaako syömäsi ruuat vatsanväänteitä vauvalle?

 

Hei nyyti äityli!
Toivottavasti olet jo saanut jostain apua, sillä muistan kyllä, miltä tuntuu kun vauva itkee ja isompi vaatii huomiota.
Minulla kantoliina helpotti vauvan oloa ja myös se, että vauvani sai muutaman kerran vyöhyketerapiaa. Suosittelisin sitä lämpimästi, jos vain jaksat etsiä vyöhyketerapeutin ja sinne mennä, tosin osa heistä tekee kotikäyntejä.
Hanki jostain lapsenvahti, jotta ehtisit hengähtää ja pyydä apua reilusti! Kokeiltu on, että jaksaa paremmin, jos joku edes joskus auttaa.
Aurinkoisempia talvipäiviä sinulle!! :flower:

 

:flower: Heippa! meillä oli ihan samanlaista,vauvallamme oli koliikki ja korvatulehduslierre samaan aikaan 3vk.ikäisestä,ja meillä oli vyöhyketerapia tosi hyvä juttu!
sellaisia hoitajia on jotka hoitaa esim.vain vauvoja!
se on todella hermoille käyvää eikä olenskaan auvoista mutta usko pois ihana ipana tulee !Eikä saa traumoja jos ei aina äiti jaksa olla ihana,rakastava äityli...kaikilla on rajansa! ja meillä kun on tuo ensimmäisen tilanne toistunut 4 kertaa ekan kerran jälkeen eri variaatioilla niin on alkanut käydä mielessä josko pitäisi itse aloittaa vyöhyketerapia opiskelut...

 

Nyt vasta ehdin koneen ääreen ja täytyy antaa sydämestäni ISO KIITOS kaikille jotka vastasivat....*halaa kyynelsilmin* Olo tuntuu paremmalta kun konkreettisesti tietää, ettei ole yksin/kukaan ei syylistä(vaikka niin luulisikin)!
Kaikki mitä ehdotitte on kokeilun alla/kokeiltukin ja kantoliina on tilauksessa..! Omena , paprika , kaali, ruisleipä, salmiakki, suklaa suurina määrinä(onneksi-heh), kebab ym.tuliset, vaahtokarkki! ,ovat tässä vaiheessa poissuljettuja.Meillä toimii cuplaton ei gefilus.Tosin, kun itse syön maitohappobakteereja niin auttaa kyllä(synnärin neuvo).Vaunukopassa on paras olla ja sinne heijatessa myös parhaiten rauhoittuu.Ehkä se "pieni ja tiivis"ympäristö rauhoittaa..murehdin vasta myöhemmin miten vieroitan heijaamiseen tottuneen lapsen siitä-jos vieroitan..Joka iltainen kylpy toimi myös vähän aikaa.Vanhempi on ollut enemmän hoidossa ja nyt haen kerhoa , jossa hän voisi olla vaikka parina pvnä viikossa...Ystäviin en tosin vieläkään jaksa kauheasti olla yhteydessä..
..Kyllä tämä äitiys on ihmeellistä tunteiden vuoristorataa..välillä itken "elon kurjuutta", mutta kun pieni kitinävauvani katsoo suoraan silmiin ja hymyilee-Minulle Maailmansa Keskipisteelle-muuttuu itkuni onnen itkuksi ja tuo pieni hymy menee suoraan sydämeen..Ja taas jaksan kummasti!! Hyvää ystävänpäivää Teille kaikille ihanille äideille!!!

 

Halusin vielä lisätä, että mua auttoi selviytymään tajuttoman väsymyksen kanssa se, että raahauduin väkipakolla muksujen (3kpl) kanssa ulos. Ulkoilma helpotti edes vähän kun taas kotona sisällä tuntui, että sekoan. Ja vauvan itkuihin auttoi vähän, että jätin kahvin kokonaan pois. (Mikä ei tietty väsymykseen jeesannu...)

Toivon sydämeni pohjasta voimia sulle! :hug:

 

Meillä lapsilla on sama 3v. ikäeroa ja olin itsekin totaalisen väsynyt. Esikoisen kanssa oli vaikeampaa. Meillä tilanne helpottui kun sain hänelle kerhopaikan 2-3xviikossa ja 3h per päivä.
Esikoinen sai kavereita ja tekemistä (eikä vaatinut niinkään seuraa kerhopäivän jälkeen), itse ulkoilin vauvan kanssa, tai nukuinkin pienet tirsat..päivät jotenkin rytmittyivät paremmin.
Eihän ne vauvelin ongelmat tietenkään tuolla ratkea, mutta mulla oli tälläinen lähestymistapa oman väsymykseni kanssa kamppailuun.
Väsyneenä koin itse suureksi ongelmaksi sen, etten kyennyt antamaan esikoiselle hänen kaipaamaansa huomiota....
Voimia sinulle, toivottavasti olet saanut jotain apua... :hug:

 

Yhdyn täysin kaikkiin hienoihin vinkkeihin ja ihana kuulla että olet uskaltanut pyytää apua arjessa jaksamiseesi. Minullakin oli esikoinen se vaikea koliikkilapsi (jonka minäkin pystyin itselleni vasta paljon myöhemmin tunnustamaan) ja muistan miten kamalaa arki joskus oli. Löysin äitiyden vasta pojan lähenneltyä puolen vuoden ikää, mutta siitä lähtien siitä olenkin nauttinut täysin siemauksin.

Pari lisävinkkiä vielä antaisin jotka ainakin meillä auttoivat: vanhempien yhteinen aika (puhumiseen ja nukkumiseen) jos sellaista on mahdollista järjestää. Ja mielellään nyt heti ei puolen vuoden päästä. Sinulle itsellesi iltaisin vaikka tunti omaa aikaa,esim reipas kävelylenkki tai kauppareissu ihan yksin antaa levähdystauon. Jos teillä on päivisin mahdollista mennä esim perhekerhoon koko poppoo niin mene ihmeessä,sieltä saatu vertaistuki oli mulle ainakin tosi tärkeä juttu.

Niin ja se koliikki loppui kuin seinään 3kk iässä ja sitten meillä nukuttiinkin hienosti yöt kahdella syötöllä. =)

 

Hei!

Olen itse sairastanut synn. jälkeisen masennuksen toisen lapsen jälkeen.
Ei viihtynyt vaavi yksin missään,jayöt meni tissillä...esikoinen uhmassa ja mä sain raivareita, josta sitten tuli kauheita seuraamuksiakin...ihan itku tulee kun muistelee...Nyt on kolme lasta ja nuorin 7 kk.Edelleen väsyttää,mut nykysin mulla on asiat tosin
Mun avut itselle: Baby-blues-terapia, sitten kerroin kaikille ääneen väsymyksestäni ja masennuksesta, EN Todellakaan salannut pahaa minääni, julkisestilen käynyt lapseeni kiinni(en vauvaan),Baby-bluesryhmäistunnot,masennuslääkkeet (jotka piristi ja auttoi mut tajuamaan realiteetit)
Neuvolapalvelut,alkoivat "vahtimaan"mun oloaniJEES heille ja mulle!
Nyt mulla käy kotiapu melkein joka viikko,15v lapsenlikka pikkutaskurahalla leikkimässä lasten kans kerran viikossa.
On uusi haarrastus,martat,ja laaja äitiystäväpiiri.

Ekat puolivuotta on pahoja,tosin meidän toka oli vuos ja kk kunnes nukkui heräämättä. Hän sairastui korvakierteeseen 5kk ja sai 14 kuuria ennenkuin putkitettiin...Voisin jakaa sun kans yksityisesti huoliasi,kokemusta on.ISO HALI!

 

Minulla ollut "helpompaa", mutta yh:na ei aikaa omaa aikaa juuri ole ja joskus vaan tuntuu että on väsynyt...En siis todellakaan valittele alvariinsa, olen onnellinen ja kiitollinen lapsesta. Ja paras kommentti jonka olen kuullut kerran oltuani aivan poikki oli että "miksi sitten hankit lapsen...". Niin, kyllä kai kaikki äidit joskus ovat väsyneitä????????? Kai myös yh SAA olla väsynyt????

 

Ei helpota, tiedän, mutta kerron sulle, että hyvin on muistissa vielä noi ajat..
Vanhempi oli 1,8v kun pikkuveikka syntyi. Mulla oli ihan mahdoton väsy sillon ja alkaa itseasiassa vasta nyt helpottaa kun poju on 1,5 vuotta. Olin tosi kärtty ja musta tuntuu, että 1,8 v kärsi siitä ajasta todella paljon. Teillä varmasti myös se talon rakennus kuluttaa ja aiheuttaa rienaa myös vanhemman lapsen mielessä.

tiedän, että sulla on ihan fyysinen väsymys nyt. Siihen ei auta kuin nukkuminen. Jos sulla ei muuta käypää verkostoa ole, pyydä väliaikaista hoitopaikkaa vanhemmalle lapselle. Lapsesi varmasti myös saa hoidossa nyt enemmän kuin mitä sulta on mahdollista edes tässä tilanteessa toivoakaan. Tilanne on normaali mun mielestä. Toiset väsyy toisen lapsen synnytyksen jälkeen enemmän kuin ekan ja se on yllätys.

VOIMIA sulle!

 

Mua alkoi hirveesti itkettämään kun luin mitä kirjoititte. Miten monilla onkaan rankkaa, mutta missään ei kunnolla puhuta näistä "äitielon" vaikeista hetkistä joita riittää. Mulla on myös kokemusta 4 kk koliikista, silloin usein vihasin huutavaa lastani ja koin siitä jatkuvaa syyllisyyttä :'(

Voimia ja lämpimiä haleja teille äidit, koittakaa jaksaa! Onneksi on nämä palstat jonne voi edes tulla purnaamaan ilman, että joku syyllistää :flower:

 

Voi voi, kylläpä vuodatit sydämeenkäyvästi sen, miltä voi tuntua. Meillä on kolme lasta, ja ekalla ja kolmannella koliikki. Kuopus on nyt 1 v 5 kk, ja vieläkin kyllä väsyttää aika ajoin, vaikka helpottaakin aika lailla koko ajan.

Voisin vielä listätä sellaisen näkökulman, että rakkaus koliikkilapseen syntyy ja syttyy vähän erilailla ja hitaammin kuin "taviksiin" kun alku on niin rankkaa. Mutta ne hymyt ja ilo sen jälkeen kun koliikki on ohi - sitä ei voi sanoin kuvailla. Niin kauan kun koliikkia kestää, täytyy (minun mielestäni) tehdä kaikki minkä pystyy - ja sitten antaa armon itselleen. Eli kun tiedät että olet tehnyt voitavasi, niin sinun ei tarvitse vaatia itseltäsi liikaa.

Minua helpotti että kävin kerran viikossa uimassa isomman tyttäreni kanssa. SAunoimme rauhassa, nautimme ja rentouduimme. Mukanamme oli aina myös yksi ystäväni, niin että sain myös vähän kuntouintia. Tyttäreni oli iloinen kuin mikä kun sait minut kerran viikossa itselleen, ja itse pysyin paljon paremmassa kondiksessa. Vauva kyllä usein itki silloin kun olin poissa, mutta hän olisi itkenyt joka tapauksessa...Minua tämä auttoi jaksamaan pahimman yli.