Hei kaikille!
olen kahden lapsen äiti,kolmevuotiaan ja kk ikäisen vauvan.Ongelmana on jätti väsymys ja tunne siitä ettei pysty vaikka on jo yhden lapsen äiti ennen vauvaa.Siis-vauva on vaativainen.Aina sylissä(muualla ei rauhoitu), paljon rinnalla(myös lohduksi ja huvituttina), tutti ei todellakaan kelpaa,kaikkille unille ruvettaessa "itketään unta"ennen nukahtamista, joka ilta alkaa huuto-rumba..ilmaa on paljon ja lohduttelu kestää noin 3 tuntia.Imetys asento on neuvolan mukaan oikeinkin oikein, mutta silti vauva vetää ilmaa syödessään oikein urakalla sisään(sen kuulee).Koko yö on kähjäämistä, ei onneksi huutamista.Mutta tehokkaasti pitää hereillä kuitenkin..ja vanhempi lapsi näkee painajaisia, joten joissain välissä yötä lohduttelen häntäkin.(isä ei kelpaa)Isä auttaa minkä töiltä jaksaa/ehtii.Silti emme näe toisiamme kuin tunnin päivässä.(rakennamme myöskin)Itken nytkin ja olen syyllisyyttä täynnä kun en ole täynnä lämpimiä tunteita vauvaa kohtaan...En jaksa menna ulos ,kun päivän puuhista selviytyminen vie kaikki voimat.Tunnen olevani huono ja osaamaton äiti..(vanhemmankaan kanssa ei jaksa edes leikkiä enää..).Luulen että kaikkilla muilla on autuasta uuden vauvan kanssa..(vieraiden kommentit"kyllä teillä nyt on ihanaa, kun on ihana vauvakin ja koti valmistuu hienoksi")
Talviterveisin, "kuka lohduttaisi nyytiä"
olen kahden lapsen äiti,kolmevuotiaan ja kk ikäisen vauvan.Ongelmana on jätti väsymys ja tunne siitä ettei pysty vaikka on jo yhden lapsen äiti ennen vauvaa.Siis-vauva on vaativainen.Aina sylissä(muualla ei rauhoitu), paljon rinnalla(myös lohduksi ja huvituttina), tutti ei todellakaan kelpaa,kaikkille unille ruvettaessa "itketään unta"ennen nukahtamista, joka ilta alkaa huuto-rumba..ilmaa on paljon ja lohduttelu kestää noin 3 tuntia.Imetys asento on neuvolan mukaan oikeinkin oikein, mutta silti vauva vetää ilmaa syödessään oikein urakalla sisään(sen kuulee).Koko yö on kähjäämistä, ei onneksi huutamista.Mutta tehokkaasti pitää hereillä kuitenkin..ja vanhempi lapsi näkee painajaisia, joten joissain välissä yötä lohduttelen häntäkin.(isä ei kelpaa)Isä auttaa minkä töiltä jaksaa/ehtii.Silti emme näe toisiamme kuin tunnin päivässä.(rakennamme myöskin)Itken nytkin ja olen syyllisyyttä täynnä kun en ole täynnä lämpimiä tunteita vauvaa kohtaan...En jaksa menna ulos ,kun päivän puuhista selviytyminen vie kaikki voimat.Tunnen olevani huono ja osaamaton äiti..(vanhemmankaan kanssa ei jaksa edes leikkiä enää..).Luulen että kaikkilla muilla on autuasta uuden vauvan kanssa..(vieraiden kommentit"kyllä teillä nyt on ihanaa, kun on ihana vauvakin ja koti valmistuu hienoksi")
Talviterveisin, "kuka lohduttaisi nyytiä"