Apua

Mulla tänään siis rv 35+0,ei enää kovin pitkä aika!!Päässä on alkanut
pyörimään kamalia ajatuksia,esim voiko synnytykseen kuolla?
En niinkään jännitä synnytystä enkä siihen kuuluvia kipuja,pelkään vaan
kuolevani!!Olen nähbyt muutamana yönä kamalia painajaisia
lähestyvästä synnytyksestä ja nyt painajaiset on jotenkin jääneet
kummittelemaan alitajuntaani!!

 

Samoja ajatuksia itsellä rv31, mutta lähinnä pelkään lapsen puolesta. Yritän lohduttautua sillä, että 2 sukulaista näki enneunia tulevasta raskaudestani, ja toinen niistä oli jopa sellainen, että oltiin kummiksi pyytämässä, joten eiköhän se hyvin mene...

 

Kyllähän se synnytys aika rasitus elimistölle on mutta onneksi meillä täällä Suomessa on huippuluokan sairaanhoito ja lääkärit.
Älä murehdi suotta, hyvin se menee :hug: . Unissa alitajunta voi käsitellä asioita jotka ovat pelottavia, mutta sanoisin että se vain tavallaan valmistaa synnytykseen.

 

\

Kyllähän se synnytys aika rasitus elimistölle on mutta onneksi meillä täällä Suomessa on huippuluokan sairaanhoito ja lääkärit.

En halua pelotella, mutta just näiden "huippuluokan sairaanhoidon ja lääkäreiden" takia oonki nii peloissani!!!

 

Elä pelkää. Hyvin mennee! Lohduttaiduin itse sillä, että sitä on miljardit naiset tehnyt ja tekee aina uudelleen ja uudelleen, eli ei voi olla niiiiin kamalaa. Ja ei se ollutkaan. Vaikka minullakin oli vaikea ponnistusvaihe (naamatarjonta ja imukupilla vedettiin ) niin silti olen valmis uuteen raskauteen ja synnytykseen. Se on jälkeenpäin ajateltuna mahtava kokemus joka menee omalla painollaan. Epiduraali on helmi =)

 

Juuh, joillakin on, joillakin ei...

 

Mua pelotti ihan sama juttu ku tyttöäni odotin. Olin ihan paniikissa synnytyssalissaki että nyt mä varmaan kuolen, mut sit päätin puhuu sille kätilölle ja se helpotti tosi paljon ku se kerto kaikkee ja vakuutti hymysuin että en kuole =)
Se on aivan äärettömän harvinaista suomessa että kuolee synnytykseen. Hyvin se menee!
Musta synnytys oli maailman paras kokemus ikinä!

 

\

\

Kyllähän se synnytys aika rasitus elimistölle on mutta onneksi meillä täällä Suomessa on huippuluokan sairaanhoito ja lääkärit.

En halua pelotella, mutta just näiden "huippuluokan sairaanhoidon ja lääkäreiden" takia oonki nii peloissani!!!

Tietysti voit mennä synnyttämään johonkin afrikan maahan, missä ei ole edes vettä vauvan pesuun. Hoitohenkilökunta ja hoidon taso saattaa perustua taikauskoon.
Kotisynnytys on myös suotavaa. Varsinkin syrjäsrudulla missä avun saaminen voi kestää jopa tunteja. Lastenlääkäriä ei myöskään kannata vaivata vaikka vauva sitä tarvisi.
Kyllä meillä vaan nyt on niin hyvät olot täällä ettei auta valittaa. Synnytyssalit ja henkilökunta on paikalla vain sitä varten, että äiti ja vauva saavat parhaan mahdollisen hoidon.

 

Daa... 2 tuntia sai ponnistusvaiheen aikana apua anella (voimat loppui, supistuksia ei ollut juuri nimeksikään), ennenkuin kätilö haki lääkärin paikalle, joka sitten alkoi testaamaan imukuppia, jota ei ollut koskaan käyttänyt aikaisemmin. Irtosi lapsen päästä 8 kertaa ennenku tajus vaihtaa vanhanaikaiseen. Ja aikaa oli kulunut taas puoli tuntia. Lisäksi kun lukee täällä, että vauvoja on kuollut hoitovirheisiin, niin enpä kyllä kovin luottavaisin mielin ole synnyttämään menossa.

 

 

uskosin että kaikilla varsinkin loppuootuksessa alkaa "kummittelemaan" synntys asiat! hormoonit hyrrää ja mielialat vaihtelevat jotka "näkyy" sitte myös unissakin, jossa elimistö käsittelee alitajunnassa olevia asioita!!!!!!!!! kun ite tiukkana ja VAATII hoitoa mikä itestä tuntuu että nyt tarvii saaha jos kaikki ei ok niin kyllä kaikki menee hyvin! :hug:

 

\

kun ite tiukkana ja VAATII hoitoa mikä itestä tuntuu että nyt tarvii saaha jos kaikki ei ok niin kyllä kaikki menee hyvin! :hug:

Tuo olis varsin tärkeä ensisynnyttäjien ohjenuora, että osais vaatia. Ja laittaa jo esitietolomakkeeseen vaatimuksia. Mutta harva sitä osaa ajatella, menin itsekin täysin luottavaisin mielin ensisynnyttämään, ja sitten kaikki menikin ihan toisin. Pyysin kyllä apua sen minkä jo yli vuorokauden "session" jälkeen jaksoin, mutta tais mennä kuuroille korville, ja kätilö haki lääkärin vasta siinä vaiheessa ku häneltä itseltään alkoi hermot mennä ku mitään ei tapahtunut. Väsynyt vaikka olinkin, niin sen verran kuitenkin näin, että kätilö ei ollut huolissaan vaan v:uuntunut.

 

"Lisäksi kun lukee täällä, että vauvoja on kuollut hoitovirheisiin, niin enpä kyllä kovin luottavaisin mielin ole synnyttämään menossa."

Sitten ei varmaan kannata hankkiutua raskaaksi lainkaan tai ehkä voi harkita adoptiota ettei tarvi synnyttää... Tosiasia kuitenkin on se, että mitä vaan voi tapahtua synnytyksen aikana joko vauvalle tai äidille. Sitä varten synnytetään pääsääntöisesti sairaalassa, jossa on tarvittavat välineet komplikaatioiden varalta. Todella inhottava juttu silti sun imukuppihomma. Toivottavasti ei tarvi kokea uudestaan vastaavaa.
Käsittääkseni Suomessa lapsikuolleisuus on hyvin alhainen ja hoitovirheen vuoksi kuolleita on vielä vähemmän. Ehkä tilastokeskus osaisi vastata...

 

No usko pois, niin tämä on sinänsä aika hämmentävä olotila, kun tietää, ettei voi tietää, mitä tapahtuu eikä siinä mielessä osaa odottaa mitään sen paremmin kuin ensisynnytyksessään, mutta silti hirvittää, kun tietää, mitä se voi olla. Siltikään adoptiot tai olematta tulematta raskaaksi ei ollut mulle vaihtoehto. Vaikkakin aikaa meni sulatellessa asioita sen verran, että uskalsi taas alkaa odottamaan.

Ottaa vähän päästäkin, kun lukee, että lähestulkoon ympäri Suomea OYSa lukuunottamatta asiat sujuvat pääasiallisesti hyvin, mutta OYSsta kuulee jatkuvasti huonoa palautetta eikä omatkaan kokemukset sieltä mitään ruusuisia ole. Jos asuis lähempänä Oulaskangasta, nii varmasti menisin sinne, eikä tarvis kahta kertaa enää miettiä näitä asioita.

 

\

Ottaa vähän päästäkin, kun lukee, että lähestulkoon ympäri Suomea OYSa lukuunottamatta asiat sujuvat pääasiallisesti hyvin, mutta OYSsta kuulee jatkuvasti huonoa palautetta eikä omatkaan kokemukset sieltä mitään ruusuisia ole. Jos asuis lähempänä Oulaskangasta, nii varmasti menisin sinne, eikä tarvis kahta kertaa enää miettiä näitä asioita.

Onkohan siinä se että OYS on koko pohjois-suomen suurin ja asiantuntevin yksikkö, joten sinne sattuukin täten kaikki "pahat" tapaukset? Esim. LKS:n alueelta lähetetään vähänkin ennakkoon-vakavat synnytykset OYSiin, samoin Oulaskankaan alueelta. Itse olen helmikuussa menossa Oulaskankaalle, mutta jos olis raskaudessa jotain häikkää, kyllä mä ottasin vakavasti kehotukset mennä OYSiin synnyttämään, onhan siellä luonnollisesti parempi tietotaito ongelmatapauksien varalta. Tuo, että kuulee paljon ei-ruusuisia kokemuksia OYSistä, selittyy todnäk silläkin että suuri sairaala on aina suuri sairaala; pienemmissä aluesairaaloissa pystytään ottamaan synnyttäjät ja synnytykset henkilökohtaisemmin runsaamman ajan (=ei niin kiire) puitteissa.

 

Voihan se johtua siitäkin, ja sitten mennäänkin jo politikoinnin puolelle. Henkilökunta alipalkattua, ylityöllistettyä ja sijaisten saanti hankalaa. Vaan kuviteltaisko hetkinen, että OYS olisi yksityinen yritys? Vähän henkilökuntaa eli ei, mutta eiköhän tulisi kengänkuvaa takapuoleen, tai vähintään tiukkoja palautekeskusteluita, jos henkilökunta käyttäytyisi maksavia asiakkaita kohtaan niinkuin käyttäytyvät. Ja nyt eivät ota palautetta edes vastaan jos puhumalla niitä yrittää selvittää. Jätin kyllä kirjallistakin, mitäköhän niille tekevät...
Tulipa mieleen eräs aloitus (ei minun) Kalevan nettipalstalla jonkin aikaa oman synnytykseni jälkeen otsikolla "OYS - helvetin esikartano?" Tuli muuten aika paljon kokemuksia siihen pinoon.

 

\

Voihan se johtua siitäkin, ja sitten mennäänkin jo politikoinnin puolelle. Henkilökunta alipalkattua, ylityöllistettyä ja sijaisten saanti hankalaa. Vaan kuviteltaisko hetkinen, että OYS olisi yksityinen yritys? Vähän henkilökuntaa eli ei, mutta eiköhän tulisi kengänkuvaa takapuoleen, tai vähintään tiukkoja palautekeskusteluita, jos henkilökunta käyttäytyisi maksavia asiakkaita kohtaan niinkuin käyttäytyvät. Ja nyt eivät ota palautetta edes vastaan jos puhumalla niitä yrittää selvittää. Jätin kyllä kirjallistakin, mitäköhän niille tekevät...
Tulipa mieleen eräs aloitus (ei minun) Kalevan nettipalstalla jonkin aikaa oman synnytykseni jälkeen otsikolla "OYS - helvetin esikartano?" Tuli muuten aika paljon kokemuksia siihen pinoon.

Mitä sulle on tapahtunu siellä? Mielenkiinnosta kyselen.

 

No huh... Ihan lyhyen lyhyesti:
vedet meni, avaavat supparit ei tullut (pitivät kyllä hereillä), pistettiin oksitosiinitippaan vuorokausi myöhemmin. Shokki kun olisin halunnu luomusynnytyksen. Liikkuminen tapahtuikin sen jälkeen parin metrin pituisen letkun ja sydän/supistusmonitorin jatkeena, mikä hankaloitti tietty mukavimman asennon etsimistä. Eka kätilö ihan "neutraali", kähinöitä olis tosin tullut, jos olisin puudutuksia pyydellyt (kehui, kun en ollut mitään muuta halunnut kuin vyöhyketerapiamagneetit - ei toimineet). Toinen kätilö tosi mukava. Sai mut ottamaan epiduraalin. Ongelmat alkoivat pahimmilleen kun 3. vaihe oli käynnistymässä (hereillä tähän mennessä n. 40 tuntia) ja taas uus kätilö. Komenteli missä asennossa pitää olla, ei antanut muita vaihtoehtoja kuin selällään jalkatukien kanssa (siis äärettömän huono synnytysasento). Haukkui mua, kun "ei sun suppareista oo mihinkään" (eipä niitä tipassa ole oikein muutenkaan omasta takaa...), odotteli 2 tuntia ennekuin haki omalta tympääntymiseltään lääkärin, joka sitten tohelsi imukupin kanssa puoli tuntia ennenku onnistui vetämään lapsen ulos. Synnytyssalissa odoteltiin vielä tunteja synnytyksen jälkeen, osastolle joskus aamuneljän aikaan. Osastolla alkoi imetystaistelu, kun eivät uskoneet, ettei mitään tullut. Repivät kahden kätilön voimalla rinnoista, että "tuleepas" Ja minä paniikissa, kun neuvolassa sanottu että "synnytyssalissa imetetään eka kerran". Kysymykset ohitettiin "voivoi:lla" yhtä kätilöä lukuunottamatta. Tyttö pistettiin väärin perustein valohoitoon (selvisi lähtötarkistuksessa) vuorokaudeksi. Omassa lähtötarkistuksessa yritin kertoa tästä kätilökokemuksesta, nii lääkäri totes, että "oot itte aukonu ensin päätäs, ei muuten olis tuollatavalla kätilö käyttäytyny." Joopajoo. Kaikenkaikkeaan purskahdin itkuun kun kuulin, että nyt saa lähtä kotiin.

 

\

No huh... Ihan lyhyen lyhyesti:
vedet meni, avaavat supparit ei tullut (pitivät kyllä hereillä), pistettiin oksitosiinitippaan vuorokausi myöhemmin. Shokki kun olisin halunnu luomusynnytyksen. Liikkuminen tapahtuikin sen jälkeen parin metrin pituisen letkun ja sydän/supistusmonitorin jatkeena, mikä hankaloitti tietty mukavimman asennon etsimistä. Eka kätilö ihan "neutraali", kähinöitä olis tosin tullut, jos olisin puudutuksia pyydellyt (kehui, kun en ollut mitään muuta halunnut kuin vyöhyketerapiamagneetit - ei toimineet). Toinen kätilö tosi mukava. Sai mut ottamaan epiduraalin. Ongelmat alkoivat pahimmilleen kun 3. vaihe oli käynnistymässä (hereillä tähän mennessä n. 40 tuntia) ja taas uus kätilö. Komenteli missä asennossa pitää olla, ei antanut muita vaihtoehtoja kuin selällään jalkatukien kanssa (siis äärettömän huono synnytysasento). Haukkui mua, kun "ei sun suppareista oo mihinkään" (eipä niitä tipassa ole oikein muutenkaan omasta takaa...), odotteli 2 tuntia ennekuin haki omalta tympääntymiseltään lääkärin, joka sitten tohelsi imukupin kanssa puoli tuntia ennenku onnistui vetämään lapsen ulos. Synnytyssalissa odoteltiin vielä tunteja synnytyksen jälkeen, osastolle joskus aamuneljän aikaan. Osastolla alkoi imetystaistelu, kun eivät uskoneet, ettei mitään tullut. Repivät kahden kätilön voimalla rinnoista, että "tuleepas" Ja minä paniikissa, kun neuvolassa sanottu että "synnytyssalissa imetetään eka kerran". Kysymykset ohitettiin "voivoi:lla" yhtä kätilöä lukuunottamatta. Tyttö pistettiin väärin perustein valohoitoon (selvisi lähtötarkistuksessa) vuorokaudeksi. Omassa lähtötarkistuksessa yritin kertoa tästä kätilökokemuksesta, nii lääkäri totes, että "oot itte aukonu ensin päätäs, ei muuten olis tuollatavalla kätilö käyttäytyny." Joopajoo. Kaikenkaikkeaan purskahdin itkuun kun kuulin, että nyt saa lähtä kotiin.

No voi herranen aika! Kyllä tuommosen tylytyksen jälkeen minä aianakin miettisin hyvin vakavasti tekisinkö ihan virallisen valituksen kätilöstä ja lääkäristä! Eihän tuommoista tarvi kenenkään kuunnella!

OYSssä on ennenkin tehty hoitovirheitä, siskoni mies KUOLI yhden tällaisen seurauksena! Eikä mulla itelläkään ole hyvät muistot parin vuoden takasesta neurologisella vuodeosastolla vierailusta... Oisin silti olettanut että synnytysosastolla olis eri meininki.

 

\

No voi herranen aika! Kyllä tuommosen tylytyksen jälkeen minä aianakin miettisin hyvin vakavasti tekisinkö ihan virallisen valituksen kätilöstä ja lääkäristä! Eihän tuommoista tarvi kenenkään kuunnella!

Jotensaki ei jaksanut. Mutta jos sama meno jatkuu vielä, nii eivät kyllä ehdi etes huomata, mikä iski...

 

:/ Asioilla on aina kaksi puolta!