Apua..

[Alkoholinkäytöstä]

Onko sikiölle suurta haittaa jos olen ollut juhlimassa (käyttänyt alkoholia) kahtena viime viikonloppuna TODELLA rankasti? En ole tiennyt vielä silloin olevani raskaana. Huoli on suuri, jos olen satuttanut pientä vauvaani. Raskaus on alkanut viimeisten kuukaustisten jälkeen.

 

[.]

ja viimeiset kuukautiset alkoi....????

 

[apua..]

Viimeiset kuukautiset alkoivat helmikuun alussa.

 

[Ulpu]

Joku viisaampi varmaan muistaa, että mihin asti hedelmöittynyt munasolu ei ole missään tekemisissä äidin verenkierron kanssa? Rv5?Rv7?
Tutkin kyllä asiaa silloin, kun tulin itse raskaaksi, mutta en enää muista miten se nyt menikään.
Minun käsittääkseni et ole voinut vahingoittaa sikiötä, kun on raskaus noin alussa.

 

[niin no]

todennäköisesti ei mitään vaaraa ole syntynyt. tästä keskustellaan aina kovasti, ja kukaanhan ei tiedä varmaksi että miten ja missä vaiheessa voi vielä turvallisesti ottaa. aina löytyy sekä puolesta että vastaan kommentoijia. asiaa kun ei voi oikeen ihmiskokein tutkia....

itse vetäisin sellaiset via österbotten humalat ja seuraavalla viikolla tein + testin. kyllähän nousi tukka pystyyn kauhusta ja silloin tutkin tätä asiaa aika paljonkin netistä. eli tietoa löytyy ja paljon ja kaikki erilaista. no, meinasin tulla lähes hulluksi asian kanssa ja päätin sitten jättää asian ajattelemisen. nyt minulla on 10 kk vanha terve tyttö.

 

[blaah]

ei ole mitään haittaa. oikeesti. millä oisit vielä noilla viikoilla voinut satuttaa tai aiheuttaa haittaa alkiolle? et millään..

jotkut käyttävät esim amfetamiinia koko raskauden ajan ja saavat silti melko lailla terveitä lapsia. pari ryyppykertaa ENNEN positiivista raskaustestiä on varmaankin ennemmin sääntö kuin poikkeus ja mitään pysyvää haittaa ei rv 3-5 saa todellakaan aikaan, koska kysymys on kertaluontoisista tapauksista.

 

[----]

Meidän vaavi oli jo 13. viikolla kun hänet ""löydettiin"", ja koko aika oli mennyt juhliessa...(pikkujouluja, uusivuosi, synttäreitä, korjaussarjaa...)
Neuvolassa on oltu tosi ihania, olen päässyt kaikkiin mahd. tutkimuksiin ja mua on kannustettu olemaan syyttämättä itseäni. Ei pitäis kuulemma olla syytä huoleen, kun lopetti dokaamisen heti...
Tottakai mä olen sairas huolesta. Miksi juuri mulle piti osua täysin oireeton alkuraskaus (menkatkin tuli ajallaan!), miksi mun piti pilata maailman tärkein asia, lapseni elämä...

Ei auta muu kuin uskoa lääkäreitä ja olla stressaamatta. Niillä on salvästi jotain salattua tietoa asiasta, kun lupaavat ja vannovat, että kaikki on kunnossa
Nyt kun vaavin liikkeet jo tuntuu ja mä tunnen ihan mieletöntä henkistä yhteyttä häneen, alkaa noi murheetkin unohtua. Mä uskon että pieni on terve, ja seuraavien 30 vuoden aikana mä saan huolehtia miljoonasta muustakin asiasta... Niin että naatiskellaan nyt ja itketään myöhemmin, kyllä asioilla on taipumus järjestyä!!!