apua ystävälle

[huolestunut vier.]

Ystäväni on todennäköisesti perheväkivallan uhri. Hänellä on silloin tällöin mustelmia ja muita jälkiä, mm. musta silmä. Kerran kysyin häneltä että onko kaikki ihan kunnossa, mutta hän vaan vähätellen sanoi että oli kaatunut. Hän ei selvästikään halua että asiaan puututaan ulkopuolisten toimesta. Miten voisin auttaa ystävääni?

 

[Vanha Noita]

Hän ei selvästikään halua että asiaan puututaan ulkopuolisten toimesta. Miten voisin auttaa ystävääni?

Ystäväsi on vastannut sinulle jo.

 

[Soita ja kysy neuvoa]

Soita Naistenlinjalle ja kysy neuvoa/katso netistä Naistenlinjan sivuilta:

Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton puhelinlinja. Naisten Linja tarjoaa neuvontaa, ohjausta ja tukea väkivaltaa, uhkaa tai pelkoa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen.

Naisten Linjan puhelinnumero on 0800 02400.

Päivystämme

suomeksi maanantaista perjantaihin klo 16-20,
ruotsiksi keskiviikkoisin klo 16-20,
englanniksi perjantaisin klo 16-20.

Puhelut ovat luottamuksellisia. Voit soittaa nimettömänä.

www.naistenlinja.com

 

[Lillukka.]

He, jotka joskus ovat kokeneet tai kokevat sitä parhaillaan, voisivat vastata asiallisesti?
Jokainen ihminen on tietysti oma yksilönsä ja myös se lienee vaikuttava tekijä kuinka kauan väkivalta on jatkunut. Kuinka te olisitte halunneet asiaan puututtavan, jos ette itse asiaa syystä tai toisesta ottaneet puheeksi kenenkään kanssa?

Luulisin kuitenkin, että vaikka ihminen ei haluaisi edes ystävilleen asiasta avautua on asia kuitenkin jotain muuta kuin henk.koht. asia. Uskon myös, jos asia on vaiettu tabu, kiittää ystäväsi joskus aikojen päästä tuesta ja asioihin puuttumisesta.

Itselläni on ystävä jonka asioihin (ei väkivalta) puutuin kun näin etteivät ne olleet kohdallaan. Kiitosta ei tullut heti, eikä viikkoihin, mutta myöhemmin kuitenkin. Jos kyseessä on hyvä ystävä, niin tiedät kyllä kuinka hänen kanssaan keskustella.

 

[Vanha Noita]

He, jotka joskus ovat kokeneet tai kokevat sitä parhaillaan, voisivat vastata asiallisesti?
Jokainen ihminen on tietysti oma yksilönsä ja myös se lienee vaikuttava tekijä kuinka kauan väkivalta on jatkunut. Kuinka te olisitte halunneet asiaan puututtavan, jos ette itse asiaa syystä tai toisesta ottaneet puheeksi kenenkään kanssa?

Luulisin kuitenkin, että vaikka ihminen ei haluaisi edes ystävilleen asiasta avautua on asia kuitenkin jotain muuta kuin henk.koht. asia. Uskon myös, jos asia on vaiettu tabu, kiittää ystäväsi joskus aikojen päästä tuesta ja asioihin puuttumisesta.

Itselläni on ystävä jonka asioihin (ei väkivalta) puutuin kun näin etteivät ne olleet kohdallaan. Kiitosta ei tullut heti, eikä viikkoihin, mutta myöhemmin kuitenkin. Jos kyseessä on hyvä ystävä, niin tiedät kyllä kuinka hänen kanssaan keskustella.

Joo, minua on pahoinpidelty. Tasan kolme kertaa yhden miehen taholta. Tiedän, yksi kerta pitäisi riittää - ja riittikin, mutta tuli ikkunan läpi erosta ilmoitettuani. Rikosilmoitukset olen kyllä tehnyt. Mutta, jos olisin tarvinnut ystävieni apua, olisin sitä pyytänyt. Olen aikuinen ihminen, en lapsi. Lasta pitää puolustaa ja lapsen elämän epäkohtiin pitää puuttua aina. Jokaisen. Mutta aikuinen pyytää apua, jos sitä tarvii.

 

[Aikuinen ihminen hoitaisi asian itse]

Eikö ihminen, joka jää pahoinpideltäväksi, ole tavallaan kuin lapsi kun ei kerran osaa pitää itse itsestään huolta? Kukaan tuskin HALUAA tulla pahoinpidellyksi, joten tuskin kyse on ns. aikuisen ihmisen omasta valinnasta. Tällöin tuollaista ihmistä pitää (tältä osin) kohdellakin kuin lapsena, joka ei pärjää itsenäisesti.

Eihän moni päihdeongelmainenkaan halua/jaksa etsiä apua vaikka elämä olisikin hajalla, ei silloinkaan voi vaan sanoa "itsepä on aikuinen ihminen osansa valinnut" vaan rakkaalle ihmiselle voi yrittää edes etsiä apua.

Molemmissa tapauksissa ikävä kyllä taitaa kuitenkin useimmiten olla niin, että jos ei itse apua halua, ei sitä tuputtamallakaan vastaanota. Mutta ehkä jotkut sentään heräävät läheisten väliintulosta, ja alkavat työstämään ongelmiaan itse. Kai yksikin "pelastettu" ihminen on sen väärti?

 

[MaIIu]

Aika monta tapausta taitaa olla, että muija naputtaa ja nalkuttaa, vittuilee ja ärsyttää, eli oikein KERJÄÄ tulla hakatuksi.

 

[Lillukka.]

Noita, sinä toimitkin heti, eli et tarvinnut ystäviesi tukea muuten kuin ehkä jälkipuinteihin. Usein, vaikka ihminen itse toimiikin juuri oikealla tavalla, niin suuret asiat on kuitenkin hyvä terapioida ystävien kanssa -tai vaikka oikealla terapeutilla jos siltä tuntuu.
Itsestäni ainakin tuntuu, että puhuminen ja asoiden läpikäyminen auttaa asiassa kuin asiassa.

Olen kuullut/lukenut, että enemmän kuin fyysisesti, sattuu lyönnit henkisesti. Etenkin kun ihminen on läheinen henkilö ja paikka oma koti.

Mutta tosiaan, olisi mielnkiintoista kuulla kuinka väkiuvaltaa jatkuvasti kokenut ihminen on saanut ystäviltään apua. Sitä ap lienet ajanut takaa.

 

[Lillukka.]

Aika monta tapausta taitaa olla, että muija naputtaa ja nalkuttaa, vittuilee ja ärsyttää, eli oikein KERJÄÄ tulla hakatuksi.

Ei kai kukaan oikeasti ole tuota mieltä? Ei kukaan halua tulla hakatuksi. Eikä naputus ole mikään syy lyödä ketään.

 

[MaIIu]

Jos jatkuvasti vinkuu ja kitajaa turhanpäiväisistä asioista, se on nimenomaan sitä kerjäämistä. Käsittämätöntä, että jotkut sellaisia muijia kattelee vapaaehtoisesti.

 

[Vanha Noita]

Jos jatkuvasti vinkuu ja kitajaa turhanpäiväisistä asioista, se on nimenomaan sitä kerjäämistä. Käsittämätöntä, että jotkut sellaisia muijia kattelee vapaaehtoisesti.

Vapaaehtoisesti katseleminenko tarkoittaa sitä, että pitää hakata?

 

[Lillukka.]

Jos parisuhde ei toimi, normaali ihminen eroaa. Sairas lyö.

 

[Aikuinen ihminen hoitaisi asian itse]

^ Niinpä. Väkivaltaisen miehen mielestä kun mikä tahansa voi olla "naputtamista ja vinkumista", joka oikeuttaa lyömään. Oikea vastaus naputukseen ei ikinä ole lyöminen, vaan keskustelu tai eroaminen jos naputuksen aiheita ei saada ratkaistua.

 

[Daralea]

Ap:lle vastaisin, että hänen ei kannata lähteä kauhean voimallisesti ajamaan asiaa mihinkään suuntaan, se voi pahentaa tilannetta entisestään.

Voit sanoa ystävällesi "ei kai sinua kukaan lyö?" Ja vaikka ystäväsi kieltäisikin, niin sano kuitenkin, että olet valmis antamaan hänelle apua, jos hän sitä tarvitsee. Lupaa, että olet varmasti käytettävissä, mutta älä vaadi häntä avautumaan ja kertomaan asioistaan. Nämä on kauhean hienovaraisia ja vaikeita juttuja. Eikä ole oikein, että lähtisit järjestelemään mitään hänen selkänsä takansa. Hän tietää kyllä itse, milloin hän on valmis.

Onhan totta, että liian usein naiset hakevat apua liian myöhään, ja seurauksena voi olla jopa murhenäytelmiä, mutta emme me ihmiset ole ennustajia. Voimme vain luvata olevamme avuksi, ja tietysti sitten myös pitää lupauksemme.

Itse olen ollut ko. tilanteessa. En minäkään halunnut kenenkään tietävän enkä puuttuvan asiaan, vaan halusin itse ensin järjestää asioitani niin pitkälle kuin pystyin. Vasta kun olin jo aloittanut irrottautumisen miehestäni, kerroin ystävilleni ja sain heiltä tukea ja apua, mikä oli aivan ihanaa ja olen heille kaikille hyvin kiitollinen.

 

[Raukkoja ovat...]

Minuunkin on käyty käsiksi kun olen riidellyt miehen kanssa. On aika avuton olo kun minua voimakkaampi mies hyökkää raivolla päälle. Ei voi muuta kuin odottaa että se raivo laantuu. Raivo on purkautunut kurkusta kuristamisena ja tukasta repimisenä. Surullista että jotkut eivät osaa käsitellä asioita muuten kuin alistamalla ja pahoinpitelemällä heikompaansa.

Riidat on riitoja ja molemmilla pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä ja huutaakin joskus, ei se mielestäni oikeuta vahvempaa osapuolta pahoinpitelemään. Helppoahan se on pahoinpitelijän näkökulmasta kun tietää että ei saa vastusta eikä ole pelkoa saada itse turpiin. Moniko näistä raukoista kävisi isomman/ vahvemman kimppuun? Ei kukaan koska vaikka haluaa aiheuttaa toiselle kipua, ei sitä haluta aiheuttaa itselle. Pahoinpitely on heikon ja raukkamaisen ihmisen merkki varsinkin kun itse on ja tietää olevansa se vahvempi osapuoli. Säälittäviä raukkoja siis kaikki.