Apua viisivuotiaan kanssa!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"Epätoivoinen"

Vieras
Onko viisivuotiaalla joku uhmakausi taas päällä, ajattelin ennen joulua että on syysväsymystä mutta sama jatkuu: jankkaa, inttää vastaan, kun komentaa niin alkaa huutoraivarit. Alkanut oma kärsivällisyys pettää ja miehen myös - ja niinpä meillä nykyään tuntuu että KOKO AJAN JOKU HUUTAA! Mä en ihan oikeasti kestä enää, hävettää jo naapureidenkin puolesta. Tietysti ensimmäinen korjauksen kohde on oma käytös mutta pohja se on tässäkin säkissä. Mitä tässä voi tehdä?!!
 
No ihan sama juttu meillä 5-vuotiaan pojan kanssa. Koko ikänsä on ollut haastava tapaus ja tuntuu että koko ajan näitä "vaiheita" tulee lisää ja lisää. Poika on osa-aikaisesti päiväkodissa ja siellä käyttäytyy kuulemma tosi fiksusti, mutta täällä kotona on kyllä melkoinen vinkuja ja ammattiärsyttäjä. On myös sellainen perustyytymätön, eli vaikka mitä kivaa järjestäisi hänelle, niin reaktio on aina tyyliin "ai, tässäkö tämä oli, eikö ole muuta...?"

Meillä on vielä 2 pienempääkin lasta, jotka ovat vähän tyytyväisempää sorttia. Mutta kyllä nuo 5v ja 3v osaavat ärsyttää toisiaan ja olla toistensa kimpussa alvariinsa.
 
Meillä ihan samanlaista 5 v pojan kanssa. Ulos menokin kauheaa houkuttelua, samoin nukkumaan meno. Ei halua ulos, väsyttää yms tekosyitä. Lähes joka asiassa sanoo vastaam... ihan sama mitä ehdottaa. Väsyttää jo itseäkin tää uhkailu ja kiristäminen. Nukkuystää,maan mennessä tunnin ainakin huutelee sängystään, ensin ollaan tunti puhumalla saada nukkumaan. Hampaita yms ei viitsisi pestä tai ainakin se vaatii puolen tunnin inttämisen, että pese sä yms. Mutta kai se tästä.
 
[QUOTE="Sanna";27911938]Meillä ihan samanlaista 5 v pojan kanssa. Ulos menokin kauheaa houkuttelua, samoin nukkumaan meno. Ei halua ulos, väsyttää yms tekosyitä. Lähes joka asiassa sanoo vastaam... ihan sama mitä ehdottaa. Väsyttää jo itseäkin tää uhkailu ja kiristäminen. Nukkuystää,maan mennessä tunnin ainakin huutelee sängystään, ensin ollaan tunti puhumalla saada nukkumaan. Hampaita yms ei viitsisi pestä tai ainakin se vaatii puolen tunnin inttämisen, että pese sä yms. Mutta kai se tästä.[/QUOTE]

tein yhden virheen aikanaan nimittäin sen että 5v piti ite pestä hampaat, ei pidä, 5vuotias on liian nuori siihen! satunnaisesti tehtynä se on ok. tai niin että lapsi pesee eka ite ja sit aikuinen. mutta jos se ei suju. ottaa tarrapalkinto systeemin käyttöön ja sen että antaa varoituksen ja sen jälkeen aikuinen vaan pesee ne hampaat! ei siinä neuvotella tuntia.
 
Meilläkin 5v on joku kausi menossa. Älytöntä kiukuttelua, vastaan jänkkäämistä jne....Mitään ei tapahdu ilman komennusta ja sitä lapsi taas ei siedä jne....Yhtään tuon kanssa ei voi neuvotella,se tulee pesemään hampaat kun sanotaan tai se autetaan vessaan. todellakaan ala tuntia neuvotella. Lapsi pesee itse ja sitten aikunen. Tai aikunen ensin. Samaa sanovat päiväkodissakin että jotain sitä 5v vaihetta menossa. On sieläkin muuttunu. Eikä kuulemma ainoa 5v ryhmässä jolla tällasta käytöstä.
 
Kiitos! Olen ollut viime ajat ihan loppu tuon kohta 5v pojan kanssa. Jatkuvaa inkutusta ja vinkumista. Yhtään napakammin ei kärsi kieltää. Vetää itsensä hepuliin tai alkaa marttyyriksi ja sanoo ettei äiti rakasta. Jatkuvaa vääntöä ja tietää miten minut saa syyllistettyä. Kotihoidossa, käy kerhossa, jossa menee loistavasti.
 
Kiitos! Olen ollut viime ajat ihan loppu tuon kohta 5v pojan kanssa. Jatkuvaa inkutusta ja vinkumista. Yhtään napakammin ei kärsi kieltää. Vetää itsensä hepuliin tai alkaa marttyyriksi ja sanoo ettei äiti rakasta. Jatkuvaa vääntöä ja tietää miten minut saa syyllistettyä. Kotihoidossa, käy kerhossa, jossa menee loistavasti.

Meilläkin vedetään se kortti että ei oo äitin kaveri eikä äiti tykkää kun laitetaan ne rajat. Silti en anna periksi enkä pelkää niitäkään raivareita. Selkeästi auttaa asioiden ennakointi ja siitä kiinni pito mitä on sovittu. Ei voi antaa löysiä jos haluaa että homma sujuu edes jotenkin. Olen todennut että se huuto pää punoittaen ei auta, etsittävä vaan niitä keinoja. Tuo ainakin yltyy jos sille alkaa huutaa.
 
Meilläkin vedetään se kortti että ei oo äitin kaveri eikä äiti tykkää kun laitetaan ne rajat. Silti en anna periksi enkä pelkää niitäkään raivareita. Selkeästi auttaa asioiden ennakointi ja siitä kiinni pito mitä on sovittu. Ei voi antaa löysiä jos haluaa että homma sujuu edes jotenkin. Olen todennut että se huuto pää punoittaen ei auta, etsittävä vaan niitä keinoja. Tuo ainakin yltyy jos sille alkaa huutaa.

No niinpä yltyy meidänkin, tosin jossakin vaiheessa menee perille. Välillä on pakkokin korottaa ääntään ihan vaan sen takia että toinen jänkkää ja jänkkää niin kovaa ettei normipuhe edes kuulu sen yli :(.

No, ehkäpä tämä tästä nyt kun ainakin olen valuuttuneempi että kyseessä on taas "vaihe" ja osaan ehkä laittaa asiaa paremmin perspektiiviin. Jämäkkänä on tosiaan saanut olla, se lepsuilu kokeiltiin pariin kertaan ja siitä ei tule yhtikäs mitään.
 
Tämä on toiminut ennen parhaiten. Nyt monesti alkaa vängätä vastaan jo siitä että kehun. "enhän osannut, näyttää ihan tyhmältä, äitillä tuli hienompi"... jne jne.

Tämä myös meillä!!! Hiukan ollut olo tutkalla kun tuntuu ettei enää osaa mitenkäänpäin olla hyvä. Olen jo pelännyt että on jotenkin tullut tyrittyä huomaamatta jollakin lailla koko kasvatustyö...
 

Yhteistyössä